Satu Rämö

Tekoäly matkii kaikua – Se sai Satu Rämön saksalaisen lukijan kysymään, puuttuiko kirjasta sivuja

Lapsen synttäreille kutsutaan Islannissa kaikki – Vanhemmat opettavat lapsille, ettei ketään jätetä järjestelmällisesti ulkopuolelle

Uudenvuodenyönä Islannissa riittää säpinää myös piilokansalla eli menninkäisillä – silloin ihmisten on parempi olla varuillaan

Suomalainen tuotantoyhtiö antoi minulle upean syntymäpäivälahjan – ele maistui yhtä herkulliselta kuin oman lapseni leipoma suklaakakku

Viisi sivua päivässä – Painon putoaminen on oleellinen osa Satu Rämön kirjoitusprosessia

Hildur-dekkarin käännöstyö osoitti, miten tärkeää Islannissa on ostaa munkit oikeasta kaupasta

Huippudekkaristit Satu Rämö & Lilja Sigurðardóttir paljastavat, miksi rikoskirjojen tuulet puhaltavat nyt Islannista: ”Täällä naiset voivat tehdä kaiken minkä miehetkin”

Miksi suomalaiset ovat aina huolissaan, mutta islantilaiset näkevät mahdollisuuden?

”Halkopino on islantilaisessa kodissa arvokas koriste-esine” – Kesä ilman hyttysiä, saunaa ja helteitä: perinteiden sijaan voi valita tehdä, mitä haluaa

Tämän neuvon haluan antaa kevään ylioppilaille ja muille koulunsa päättäville – Tee mitä huvittaa!

Kumpi kuskaa tänään? Ei kumpikaan – Islannissa se kuuluu urheiluseuroille ja jokaisella lapsella on mahdollisuus harrastukseen

Kun on pakko jaksaa vielä vähän, alan piiskata piispaa – Sananlaskut paljastavat totuuden elämästä Islannissa

Tiskikoneen huuhteluvesi paljasti, miten valtavan erilaisia suomalaiset ja islantilaiset ovat

Islantilaisilla on tämä kyky selviytyä, kun tulivuori purkautuu – ja se tekee aina vaikutuksen suomalaisiin

Pidän kiinni vain yhdestä kasvatusperiaatteesta – Se on suomen kieli, jota olen puhunut kaksikielisen perheeni lapsille ensihenkäisyistä asti

Ensin anopin kailottaminen hämmästytti, sitten ihastutti – Hyvien asioiden juoruilu on tärkeää niin lapsille kuin aikuisillekin

Viisi asiaa, jotka olen itse oppinut kirjoittamisesta – Nyt haluan jakaa ne teille – Kaikki alkaa kieltäytymisestä

Pyllyt Pariisin metrossa – Eli miksi mikään ei yhdistä kahta ihmistä paremmin kuin se hetki, jolloin toiselle voi sanoa noloimmatkin ajatuksensa ääneen

Satu Rämö: Tuhlasin suomalaisessa huvipuistossa 50 euroa muoviautoon – ja aloin pohtia elämän tarkoitusta

Näin voitin pelkoni: Kokeilin vaikka pelotti – Muuten en olisi ikinä kirjoittanut mitään enkä mennyt Kauppakorkeakoulun pääsykokeisiin

Jähmetyin kauhusta, kun Hildur-niminen poliisi tuli punttisalilla tervehtimään käsi ojossa: ”Olen sinun kirjassasi”

Ymmärrysvajeeni katosi kuin pieru tunturiin, kun muutin Islannista takaisin Suomeen – Enää ei mene aikaa sen miettimiseen, puhutaanko liimasta vai pippeleistä