Satu Rämö: Näin älylaitteet vievät ihmiseltä kyvyn ajatella omilla aivoilla
Jos ei kestä tylsistymistä, ei kestä luovuutta. Jos ei pysty luomaan uusia ajatuksia, on tuomittu kulkemaan muiden tamppaamia polkuja, kirjoittaa Satu Rämö.
Liian tylsää eikä siinä tapahdu yhtään mitään. Tuo on tuttu vastaus kysymykseen, miksi joku ei lue kirjoja. Vastaus osuu lukemisen tärkeyden ytimeen.
Jatkuva älylaitteiden vilkuilu on tehnyt meistä lyhytjänteisiä. Kolme sekuntia on Tiktok-videossa pitkä aika. Jos video ei koukuta, pyyhkäisysormi viuhahtaa nopeasti ja näytölle syöksyy uusi haastevideo, jossa joku on syönyt pelkkiä salamipitsaviipaleita viikon ajan.
Somessa siirtyminen seuraavaan videoon on tehty helpoksi. Siinä se koukuttavuuskin piilee. Mielihyväpiikit ovat nopeita, ja ne kestävät juuri ja juuri seuraavaan pyyhkäisyyn asti.
”Syömmekö mieluummin ravintolaillallisen kuin seuraamme syömistä ikkunan takaa?”
Älyluureihin koukutettuina meidän on entistä vaikeampaa keskittyä kirjan lukemiseen. Kirja jää mielihyvän nopeuskilpailussa lähtötelineisiin. Kolmen sekunnin koukun sijasta pitäisi jaksaa kolme minuuttia, kolme sivua tai jopa kolme kokonaista lukua, ennen kuin alkaa syntyä pienintäkään ajatusta siitä, mistähän tässä tarinassa on kyse, millaisia henkilöitä tähän liittyy ja mitä tämä kirja kertoo elämästä. Joskus avoimet kysymykset saavat vastauksia vasta viimeisellä sivulla – poikkeuksellisen hyvässä kirjassa uusia havaintoja alkaa muodostua vasta hyvä tovi kirjan lukemisen jälkeen.
Kirjojen lukemiseen pätee yksinkertainen ja ehdoton neuvo: tylsyys nyt vaan on kestettävä.
Tylsyyden synnyttämä levottomuus menee ohi, mutta onhan se piinallista. Piina kuitenkin palkitaan. Luettu tarina antaa isomman nautinnon kuin yksikään katsottu lyhytvideo, koska tarina syttyy eloon vasta lukijan omassa mielessä. Sanat saavat merkityksen ja sytyttävät tunteet lukijan mielikuvituksessa.
Itse tehty luo pidempikestoista hyvää oloa kuin asia, jota seuraamme passiivisena sivusta. Syömmekö mieluummin ravintolaillallisen kuin seuraamme illallisen syömistä ravintolan ikkunan takaa? Mieluummin hauska ilta lakanoiden välissä kuin… no, voitte kuvitella loput.
”Aivot tarvitsevat ärsykkeettömyyttä ja tylsyyden olotilaa, jotta ne voivat luoda uusia ajatuksia.”
Lukeminen on itsekästä puuhaa. Se vie aikaa, jokaisen tulkinta on oma eikä kukaan muu voi tulla kommentoimaan tekstin yhteyteen mitään pöljää. Lukiessa ei voi seurata muiden reaktioita. Vallankumouksellista vapautta!
Lukemista voi ajatella myös itsekkäästä hyötynäkökulmasta. Lukeminen on harjoitusta elämää varten. Lukeminen totuttaa tylsistymään. Tylsistymistä tarvitaan luovuuteen. Aivot tarvitsevat ärsykkeettömyyttä ja tylsyyden olotilaa, jotta ne voivat luoda uusia ajatuksia ja ennennäkemättömiä näkökulmia.
Jos ei kestä tylsistymistä, ei kestä luovuutta. Jos ei pysty luomaan uusia ajatuksia, on tuomittu kulkemaan muiden tamppaamia polkuja. Ja se on tylsyyttä, joka ei mene koskaan ohi.
