”Halkopino on islantilaisessa kodissa arvokas koriste-esine” – Kesä ilman hyttysiä, saunaa ja helteitä: perinteiden sijaan voi valita tehdä, mitä haluaa
Satu Rämö kertoo kolumnissaan, millaista on asua Islannissa, missä ei ole Suomesta tuttuja kesäperinteitä. Siinä on hyvät ja huonot puolensa. – Kahdenkymmenen vuoden ulkosuomalaisuuskokemuksen pohjalta uskallan väittää, että jos perinneperformanssi hiertää, sen voi ajatella toisin.
Mitä somen kuvavirran kesäkuvissa ei kerrota? Kun yhdessäolon onni korostuu, toisaalla korostuu ulkopuolisuus. Kaikki muut tuntuvat olevan läheisten kanssa suvun kesämökillä paitsi hän, jolla ei sitä suvun mökkiä ole.
Jos omia kesäperinteitä ei ole tai niitä ei pysty toteuttamaan, onnellisten ihmisten kesäkuvia katsellessa voi iskeä alakulo. Hävettää se, mitä ei ole. Onneksi häpeästä pääsee, kun sitä katsoo läheltä. Minä voin nyt malliksi vähän alakulostella!
Olen asunut lähes koko aikuisikäni Islannissa. Ei ole suvun mökkiä, kun ei ole omaa sukuakaan. Ei ole laiturinnokkaa, koivujen huminaa eikä Suomi-iskelmää radiossa. Ei herneitä litrahinnalla eikä rätisevää puukiuasta.
Suomen lämpimässä kesäillassa olisi ihanaa mennä iltatorille kahville. Islannissa ei ole toreja, koska tuuli puhaltaisi kuitenkin kaikki kojut ja perunat mereen.
Kesäpuhteena halkojen pilkkomista ja rantasaunan lämmittämistä? Meillä päin ei tarvitse osallistua, koska ei täällä mitään metsää kasva. Halkoja voi ostaa harjattuna tuontitavarana huoltoasemalta hintaan 50 euroa sylillinen. Halkopino on islantilaisessa kodissa arvokas koriste-esine. Järveen tai mereen ei mene kukaan, koska vesi on kummassakin alle kymmenasteista kesälläkin.
Ei ole seksihelteitä. Kesän keskilämpötila pyörii 10–15 asteen tuntumassa. Kaksikymmentä astetta on jo pääuutisaihe. Islantiin ei juuri koskaan muodostu ukkosrintamaa. Ukkosen sijaan täällä jyrisevät vain tulivuoret.
Joskus se, mitä ei ole, onkin ilon aihe. Islannissa ei tarvitse miettiä, kenelle äitienpäiväkortti kirjoitetaan tai pilaako sää juhannuksen. Meillä ei juhlita vappuaattoa, äitienpäivää eikä juhannusta. Ne ovat ihan tavallisia päiviä, eli jäätelöä saa kioskilta puolille öin ja maan sadat pulikointipaikat ovat auki iltakymmeneen.
Hyttyset, paarmat, käärmeet, muurahaiset ja punkit? Ei ole niitäkään.
”Ei ole seksihelteitä. Kesän keskilämpötila pyörii 10–15 asteen tuntumassa. 20 astetta on jo pääuutisaihe.”
En halua kuulostaa self help -gurulta, mutta kahdenkymmenen vuoden ulkosuomalaisuuskokemuksen pohjalta uskallan väittää, että jos perinneperformanssi hiertää, sen voi ajatella toisin. Lomastressin sijaan voi saada uusia kokemuksia. Voi valita perinteen, mutta voi myös aivan hyvin olla valitsematta. Kun traditioita ei ole, aukeaa ovi jännitykseen. Voi tehdä vain niitä asioita, joita itse juuri silloin haluaa tehdä.
Keskikesällä olen istunut untuvatoppatakissa rannalla ja kuunnellut kesäyössä valaiden hengitystä merellä. Olemme perheen kanssa pystyttäneet teltan lähelle maan sisuksista pulppuavaa kuumavesilähdettä, jotta pääsemme aamulla kuumaan kylpyyn suoraan teltasta.
Erityisen hyvin muistan sen kesän, jolloin Reykjavíkissa oli niin lämmin, että kaupat suljettiin ennen virallista sulkemisaikaa. Työntekijät laittoivat laput luukulle ja kirmasivat ulos nauttimaan harvinaisesta kesäpäivästä. Muistan, että silloin tarkenin olla ulkona hihattomassa paidassa ilman pinnistelyä.
Se oli kesäkokemus, jota en koskaan unohda.
