Tiskikoneen huuhteluvesi paljasti, miten valtavan erilaisia suomalaiset ja islantilaiset ovat

Islantilaisissa ja suomalaisissa on hurjia eroja. Islantilaispuolisoni pasmat menevät usein sekaisin suomalaisessa keittiössä. Suurimpiin ongelmiin hän joutuu tiskikoneen vesiliitännän kanssa. Onko hana pystyasennossa auki vai kiinni? Mihin suuntaan pitää vääntää, että vettä alkaa tulla? Miksi teidän suomalaisten pitää olla näin helkkarin varovaisia?

Puolisoni väittää, ettei missään muussa maailman maassa astianpesukoneen hanaa suljeta pesujen välillä. En tiedä, onko hän oikeassa. En ole koskaan käyttänyt tiskikonetta esimerkiksi Perussa. Ei hänkään ole, mutta olen tottunut kuu­lemaan islantilaisten suusta suurpiirteisiä ja mahtipontisia asioita.

Suomalainen sulkee hanan, koska tulo- ja poistoletkut saattavat irrota, vuotaa tai rikkoutua ja aiheuttaa vesivahingon. Islantilainen ei sulje hanaa, koska se olisi ajanhukkaa. Ei kukaan jaksa useita satoja kertoja elämänsä aikana tarkastaa, onko pystyasento auki vai kiinni. Pääasia on, että homma toimii niin kauan kuin se toimii. Jos se hajoaa, niin… niin murehditaan sitä sitten!

Astianpesukoneen huuhteluvedet vievät erilaisuuksiemme ytimeen. Suomalainen varoo. Hän välttelee aiheuttamasta vääränlaista huomiota ja vakuuttaa kaiken mahdollisen – myös lemmikkikoiransa, koska sehän saattaa saada vaikka suolistosairauden. Suomalainen murehtii, kunpa nyt vaan ei sattuisi mitään. Islantilainen nappaa jääkaapista sinapin ja nakkipaketin ja ajaa kielloista huolimatta purkautuvan tulivuoren lähelle. Täytyyhän hehkuvan kuuman laavan lämmittämässä maastossa päästä grillaamaan.

Mistä riehakas riskejä rakastava asenne oikein kumpuaa? Ensimmäinen arvaukseni on ympärivuotinen huono sää. Kun ilma on suotuisa, rynnätään ulos. Elämää ei voi liikaa suunnitella. Kun tilaisuus tulee, se on käytettävä hyväksi saman tien.

Toinen syy liittyy yksinäisyyteen. Islannilla ei ole rajanaapureita: ei ole tarvinnut koskaan varoa ketään. Toisesta maailmansodasta puhutaan onnellisina vuosina. Islannissa ei käyty taisteluja, mutta köyhästä saaresta tuli yhtäkkiä vauras, kun kansantalous pääsi hyötymään amerikkalaisten sotilaiden läsnäolosta.

Riehakkuuserot näkyvät myös juhlapäivissä. Täytin tammikuussa 44 vuotta.

Suomessa syntymäpäivänä juhlistetaan niitä vuosia, joita on kuljettu syntymästä juhlapäivään asti. Islannissa mittari on toisin päin. Kakun ympärillä lauletaan lopun lähestymisestä. Syntymäpäivä on islanniksi afmæli. Prepositio af tarkoittaa useimmiten osaa jostain tai pois jostain. Mæli merkitsee mittaa. Syntymäpäivä on siis poismittaamisen päivä, juhlitaan sitä, että ollaan vuoden lähempänä kuolemaa. Väliaikaista kaikki on vaan.

Syntymäpäivänä islantilainen muistuttaa itseään siitä, että on parempi nauttia kyydistä niin kauan kuin pyöritystä riittää. Yhtenä päivänä kaikki on kuitenkin lopullisesti ohi. Matkan syntymästä kuolemaan voi hiipiä hiljaa ja varoa, ettei aiheuta katastrofia. Tai sitten voi jättää astian­pesukoneen hanan auki ja painaa nappulasta juuri silloin kun huvittaa.