Juoksen joka päivä saman lenkin – ja olen juossut 597 päivää putkeen – näin kaikki alkoi
Kun jokainen päivä on lenkkipäivä, ei tarvitse miettiä, pitäisikö tänään mennä lenkille. Joka päivä pitää, kirjoittaa Satu Rämö.
Tämän kolumnin ilmestyessä olen hölkännyt 597 päivää yhtäjaksoisesti. Yhteensä juoksukilometrejä on tällä lenkillä kertynyt tarkalleen ottaen 1 974,69. Luku on tiedossa, koska teen joka päivä yhtä pitkän retken: 3,33 kilometriä.
Lähes kuudensadan päivän lenkkisuora alkoi missäpä muuallakaan kuin lenkkipolulla. Olin juossut kilometrin verran vuonon rantaa myötäilevää kevyenliikenteenväylää pitkin, kun annoin ketutukselle periksi ja parkaisin: voi luoja miten vihaankaan tätä! Hetulat hölskyvät, keuhkoissa kihisee.
En pidä juoksemisesta, mutta haluan olla omia mieltymyksiäni väkevämpi. Tiedän ulkoliikunnan tekevän minulle hyvää. Teen istumatyötä. Vietän lähes kaiken ajan sisätiloissa. Meillä ei ole koiraa. Saan askeleita vain, jos lähden ulos ottamaan askeleita.
”En pidä juoksemisesta, joten juoksen sitten joka päivä.”
Niinpä kokosin itseni ja päätin jatkaa lenkkiä ikuisesti. En pidä juoksemisesta, joten juoksen sitten joka päivä. Kun jokainen päivä on lenkkipäivä, ei tarvitse miettiä, pitäisikö tänään mennä lenkille. Joka päivä pitää. Kun lenkki kestää hieman alle puoli tuntia, ei ole syytä pohtia, ehdinkö tänään tehdä lenkin. Joka päivä ehtii.
Desimaalintarkassa lenkkeilyrutiinissani ei ole kyse vain kilometreistä. Kyse on pienten asioiden vaalimisesta elämässä. Edesmennyt yhdysvaltalainen kirjailija Kurt Vonnegut sanoi, että kannattaa nauttia elämän pienistä asioista, koska jonain päivänä menneitä muistellessa tajuaa, että ne pienet asiat olivat isoja asioita.
”Ilmestyn paikalle, teen tarvittavat asiat ja jätän aikaa hullutteluun. Sehän on loistava uudenvuodenlupaus. ”
Kun alan suunnitella seuraavan kirjan kirjoittamista, en istahda intoa puhkuen tietokoneen ääreen ja ala kirjoittaa romaania. Alan kirjoittaa yhtä lukua. Huomenna jatkan ja kirjoitan seuraavan luvun. Jos kirjoitan viisi sivua päivässä, 60 päivässä kasassa on 300 sivua. Se ei ole tarkkanäköistä proosaa tai viimeistelyjä runoja, mutta se on jotain, mistä jatkaa eteenpäin.
Villapaidan neulomista aloittaessani en neulo heti kokonaista paitaa vaan ensin pari kerrosta ja jatkan seuraavana päivänä. En jaksa suursiivouksia. Pesen tänään vessan, huomenna pyyhin käsienpesualtaan.
Nämä lyhyet kevyet päivälenkit eivät tee minusta kuivaa kestävyysjuoksijaa, joka hotkaisee maratonin kahden viikon välein. Ehei. Mutta minäpä hölkkään hetulat heiluen 3,33 kilometriä joka päivä – maratonin kahden viikon välein.
Paras kuulemani liikuntaohje pätee elämässä oikeastaan ihan kaikkeen: ilmestyn paikalle, teen tarvittavat asiat ja jätän aikaa hullutteluun. Sehän on loistava uudenvuodenlupaus.
