Islannin kesä on kylmä mutta lyhyt, onneksi – Kun enemmistöllä on hetken aikaa jotain mistä en nauti, tulee ulkopuolinen olo
Vähäpuheinen naapuri alkaa jutella kesäisin. Siihen on vaikea suhtautua, kirjoittaa Satu Rämö.
Herään kesäkuisena aamuna raekuuron ropinaan. Kurkkaan ulos ikkunasta. Atlantti kuohuu, vuorten rinteet ovat muuttuneet valkoisiksi ja kotimme terassilla on kolmen sentin lumikerros.
Sisälläni läikähtää lämpimästi. Olen onnellinen.
Islanti sijaitsee pohjoisessa, Suomeen verrattuna Oulun ja Rovaniemen välissä. Jos kesä joskus alkaa, se on onneksi nopeasti ohi.
Tykkään pimeästä ja viileästä. Mitä synkempää, sen parempaa. Kun ulkoilu tuntuu suoritukselta, se todella tuntuu. Aurinkoisella säällä kävely taas tuntuu – no ei oikein miltään. Pinnan alla pitäisi kuplia pirskahteleva ilo, mutta kun ei kupli.
Olen kaikkea muuta kuin kesän lapsi. Vaikeinta ei ole valo tai lämpö vaan ihmiset, jotka muuttuvat, kun lämpö ja valo tulevat. Tunnelma sähköistyy ja rauhallisimmistakin janttereista tulee sähköjäniksiä.
Meidän naapurissamme asuva mies on vähäpuheinen syksystä kevääseen. Kesäisin hän alkaa jutella. Siihen on vaikea suhtautua.
”Kesällä nauretaan enemmän kuin talvella, päivitellään vastaantulijoille, että vihdoinkin tuli tämä kesä.”
Islannin kesässä 15 astetta on paljon lämpöä. Silloin vedetään ylle lyhythihainen, laitetaan parvekekukkia, käydään heilumassa ihmistungoksessa, telttaillaan ja nautitaan auringosta.
Jos lämpötila ei nouse yli 15 asteen, lähdetään jahtaamaan parempaa säätä. Perhe, ystävät, teltat ja grilli pakataan autoon, ajetaan saaren lämpimimpään kolkkaan ja toivotaan, ettei sääennuste muutu matkalla huonommaksi. Ainahan se muuttuu, ja joka kerran se tulee kaikille yllätyksenä.
Juuri kun on pitkän talven aikana tottunut johonkin, kaikki muuttuu, kun tulee kesä. Kesällä nauretaan enemmän kuin talvella, käytetään värikkäämpiä vaatteita ja päivitellään vastaantulijoille, että vihdoinkin tuli tämä kesä.
Nyt kyllä nautitaan ja tehdään!
”Islantilaisilla on tälle tunteelle oma sana, sólarsamviskubit, joka tarkoittaa auringon aiheuttamaa huonoa omatuntoa.”
Kun ei nauti, tulee osaton olo. Enemmistöllä on hetken aikaa jotain, mitä en itse edes ymmärrä. Voiko ihminen itseään enempää ulkopuoliseksi tuntea?
Islantilaisilla on tälle tunteelle oma sana. Sólarsamviskubit. Kirjaimellisesti sana tarkoittaa auringon aiheuttamaa huonoa omatuntoa. Jos ei nauti hyvästä ilmasta, tulee huono omatunto. Kun taivas on sininen ja aurinko paistaa, on epäilyttävää jäädä sohvalle lukemaan kirjaa tai neulomaan villapaitaa.
Olo on niin saamaton, että lämmön esiin nostama hikikään ei jaksa virrata ihon läpi vaan kääntyy sisäänpäin ja muuttaa kehon säilykkeeksi.
Hyvän sään huono omatunto. Kun pari vuotta sitten opin tuon sanan, opin pärjäämään kesän kanssa. Se on vain tunne, joka menee ohi nopeasti kuin pohjoisen kesä. Vedän verhot alas ja jatkan neulomista.
Jos grillaatte, käykö, jos syödään sisällä?
