Lapsen synttäreille kutsutaan Islannissa kaikki – Vanhemmat opettavat lapsille, ettei ketään jätetä järjestelmällisesti ulkopuolelle
Vaikka kaikki eivät ole parhaita ystäviä, kaikille on mahdollista olla ystävällinen. Olen huomannut, että tämän ajatuksen todeksi eläminen on aikuisille vaikeampaa kuin lapsille. Ehkä meistä jokainen tarvitsisi enemmän yhteisiä juhlia, kirjoittaa Satu Rämö.
Jonotin kirjakaupan kassalle kolmen puuväripaketin kanssa. Olin juuri maksamassa, kun kuopus ilmoitti, että niitä pitäisi olla neljä. Freyjalle myös! Pahus. Olin unohtaa lapsen rumpuja soittavan ystävän. Hänelläkin oli tänään syntymäpäiväjuhlat. Ilahduttavaa!
Yksi mukavimmista vanhemmuuskokemuksistani islantilaisessa lapsiperhearjessa on ollut lasten syntymäpäiväjuhlat. Konsepti on yksinkertainen: joko kaikki kutsutaan tai ketään ei kutsuta.
Uskallan nimetä tämän Islannin malliksi. Omat lapseni ovat käyneet täällä viidentoista vuoden aikana neljää eri päiväkotia ja kolmea eri koulua. Joka vuosi syntymäpäiväjuhlat juhlitaan samalla tavalla. Jokaisen lukuvuoden alussa vanhemmat käyvät tutuiksi tulleet keskustelut älypuhelimista, TikTokista, Fortniten pelaamisen sallimisesta ja kaverisynttäreistä. Kolmesta ensimmäisestä ei yleensä päästä konsensukseen, mutta syntymäpäiväpolitiikasta kaikilla on sama mielipide. Kaikki tai ei mitään.
Lähellä toisiaan syntyneet lapset järjestävät synttärit samaan aikaan. Samat juhlat, tarjottavat ja vieraat, mutta vain kolmannes kuluista ja jaettu vastuu.
Säännöt ovat yksinkertaiset. Jos synttärijuhlat kavereille järjestetään, kutsuja ei tuoda valikoiden. Pyydetään kaikki, kaikki tytöt tai kaikki pojat. Joskus päätetään syntymäpäivälahjalle kattohinta. Päiväkoti-ikäisillä se oli noin viisi euroa.
Koska vuoden keskilämpötila on neljä astetta ja useimmiten taivas tarjoaa märkää, myrskytuulta ja kylmää, synttärit pidetään sisätiloissa. Herää ymmärrettävästi kysymys, kuka pystyy ottamaan kotiinsa parhaassa tapauksessa 25 vilkasta lasta. Aika harva.
Juhlia yhdistellään, koska järjestämisessä on oma vaivansa ja koska sekä tarjottavat että isolle porukalle sopiva tila – koulun liikuntasali tai sisäurheilupuisto – aiheuttavat tuntuvan loven lompakkoon. Lähellä toisiaan syntyneet lapset järjestävät synttärit samaan aikaan. Samat juhlat, tarjottavat ja vieraat, mutta vain kolmannes kuluista ja jaettu vastuu.
”YMielestäni tässä on myös kasvatuksellinen pointti. Yhteiset syntymäpäivät opettavat käytöstapoja sekä lapsille että aikuisille.”
Tärkeintä ei kuitenkaan ole helppous ja käytännönläheisyys vaan empatian opettelu. Vanhemmat opettavat lapsille, ettei ketään jätetä järjestelmällisesti ulkopuolelle. Ison lapsiryhmän kaitseminen tunnin tai pari on totta kai raskasta.
Olen kaverisynttäreiden jälkeen taju kankaalla hyvän tovin. Olen mielelläni hetken aikaa tajuton, jos sen ansiosta yhdenkään lapsen ei tarvitse kouluvuoden aikana jännittää, saako hän kutsua yksillekään synttäreille tänä vuonna tai tuleeko omiin juhliin kukaan.
Ryhmäsynttärikuri on kestänyt alakoulun loppuun asti. Teineillä on omat kuviot. Mutta niin kauan kuin vanhemmat maksavat ja järjestävät, vanhemmat päättävät.
Mielestäni tässä on myös kasvatuksellinen pointti. Yhteiset syntymäpäivät opettavat käytöstapoja sekä lapsille että aikuisille. Vaikka kaikki eivät ole parhaita ystäviä keskenään ja vaikkei kaikkien seuraa oikein jaksaisi, kaikille on silti mahdollista olla kohtelias ja ystävällinen. Olen huomannut, että tämän ajatuksen todeksi eläminen on välillä aikuisille vaikeampaa kuin lapsille.
Ehkä meistä jokainen tarvitsisi enemmän yhteisiä juhlia.
