Kun on pakko jaksaa vielä vähän, alan piiskata piispaa – Sananlaskut paljastavat totuuden elämästä Islannissa
Asioiden nopea eteneminen on islantilaisille tyypillistä. Jos joku asia pitää saada valmiiksi erityisen nopeasti, sanon, että nyt täytyy sipaista kerros voita väliin, Satu Rämö kirjoittaa.
Oppia ikä kaikki. Paitsi uusi kieli aikuisena. Aloitin islannin kielen oppimisen viisitoista vuotta sitten. Aluksi osasin kertoa nimeni ja tilata leipomossa viisi viineripitkoa. Numerot 1–4 pitää taivuttaa suvussa ja luvussa. Työlästä ja hankalaa. Hätä keinot keksii. Ostin aina kaikkea viisi.
Luin lisää, harjoittelin. Tankkasin sanoja ja kielioppia. Minkä taaksensa jättää, sen edestään löytää. Paitsi viineripitkon! Enää jääkaapissa ei loju ylimääräisiä leivoksia. Osaan tilata yhden pitkon ja taivuttaa sen oikeaoppisesti. (Keskeltä saksilla kahtia, niin kuorrute ei varise.)
Nyt osaan iskeä juttua islanniksi melkein mistä vain. Mikä mielessä, se kielessä. Paitsi sanaleikit. Ne aiheuttavat edelleen päänvaivaa. Islanti ja suomi ovat maailman vanhimpia kieliä. Molemmissa on mistä ammentaa. Haluaisin osata myös islanniksi leikkiä merkityksillä ja tuoda ilmaisuun tilanteeseen sidottua voimaa. Sananlaskut ovat vahvasti sidoksissa kulttuuriin. Kieltä täytyy elää, jotta sen voi oppia. Ei pidä viitata, jos ei tiedä.
Kaikkien on pakko tehdä muutakin kuin mihin on koulutus, muuten arki ei jatku.
Niinpä toivoin synttärilahjaksi sananlaskukirjaa. Siinä on sivuja noin tuhat ja sananlaskuja 12 500. Olen omaksunut arkikieleeni muutamia:
Áfram með smjörið. Eteenpäin voin kanssa. Asioiden nopea eteneminen on islantilaisille tyypillistä. Kun joku saa idean, hän ei ensin suunnittele, vaan alkaa heti toteuttaa. Jos joku asia pitää saada valmiiksi erityisen nopeasti, sanon, että nyt täytyy sipaista kerros voita väliin.
Þeir fiska sem róa. Kalaa saa kun soutaa. Jos et lähde merelle, et saa saalista. Islannin koko on noin kolmannes Suomesta, mutta asukkaita on alle 400 000. Kaikkien on pakko tehdä muutakin kuin mihin on koulutus, muuten arki ei jatku. Kun elämässä eteen tulee ongelma, keitän kahvit ja tokaisen, että nyt soudetaan. Mitään et saa, jos mitään et tee.
Ég kem alveg af fjöllum. Tulen täysin vuorilta. Koska Islannissa ei keskiajalla ollut vankiloita, vakavista rikoksista tuomittiin lainsuojattomiksi. Lainsuojattomat pakenivat vuorille ja yrittivät pitää itsensä hengissä. Vuorilla ei tiedetty maailman menosta eikä muiden asioista mitään. Kun menen sanattomaksi, kiskaisen hihasta tämän sananlaskun myöntääkseni, että nyt en ymmärrä mistään mitään.
Enginn verður óbarinn biskup. Ei tule piispaa ilman piiskaa. Tätä sananlaskua ei voi ymmärtää, jos ei tunne Islannin historiaa. Islannissa 1100-luvulla elänyt piispa Guðmundur Arason joutui tekemään paljon töitä päästäkseen asemaansa ja edistääkseen katolisen kirkon valtaa pakanoiden Islannissa. Kun on pakko jaksaa vielä vähän, alan piiskata piispaa.
Olin sanonut, että koen oloni hänen kanssaan sellaiseksi, että olisin jo ihan valmis hautaan.
Pari päivää sitten istuimme puolisoni kanssa iltaa kahdestaan. Juttelimme kaikesta maan ja taivaan välillä.
Yritin taitavin sanankääntein kertoa hänelle, että tunnen oloni hänen seurassaan hyvin maadoittuneeksi. Kauhistunutta ilmettä seurasi naurunpurskahdus. Olin sanonut, että koen oloni hänen kanssaan sellaiseksi, että olisin jo ihan valmis hautaan. Rapatessa roiskuu.
