Ensin anopin kailottaminen hämmästytti, sitten ihastutti – Hyvien asioiden juoruilu on tärkeää niin lapsille kuin aikuisillekin
Anopin elämänviisaus teki Satu Rämöön vaikutuksen, kun Rämö haki lapsia hoidosta. "Kuuntelin suurella mielenkiinnolla päivän kuulumisia, mutta ihmettelin, miksi hän puhui niin kovaan ääneen." Hieno syy selvisi pian.
Söpöysvaroitus! Aviopuolisollani on ihastuttava tapa. Hän laittaa välillä sosiaalisen median kanaviinsa kuvan minusta ja kertoo julkisesti muille, kuinka ihana vaimo olen.
Kyse ei ole erityiskohtelusta syntymäpäivänä tai muistamisesta hääpäivänä – sitä paitsi unohdamme melkein joka vuosi koko naimisiinmenopäivän olemassaolon – vaan satunnaisesta tokaisusta arjen keskellä. Julkinen hyvien asioiden huomauttelu on kuin kukkapuska tai päähieronta, mutta parempi. Ilahdun valtavasti joka kerta.
Kahden kesken sanonut sanat ovat tietysti tärkeimpiä, koska ne ovat henkilökohtaisimpia, mutta selän takana hyvän puhuminen hivelee eri tavalla. Siinä puheen kohde todella kokee tulevansa nähdyksi.
Luulen, että puolisoni on oppinut takanapäin puhumisen taidon äidiltään. Kun lapsemme olivat pieniä, anoppini hoiti lapsiamme paljon. Islannissa päiväkoti alkoi vasta lasten täytettyä kaksi vuotta ja töihin piti kuitenkin palata aikaisemmin. Niinpä anoppini otti lapset epäviralliseen perhepäivähoitoon ennen kuin päiväkodin portit aukesivat.
Olen seissyt anopin eteisessä lapsia hakemassa lukuisia kertoja. Yksi kerta jäi mieleeni erityisen hyvin. Lapsi järjesteli vielä rakennuspalikoita lattialta säilytyskoriin ja vilkuili olohuoneessa olevasta televisiosta Seikkailija Doraa. Minä vaihdoin odotellessani anopin kanssa kuulumisia.
Hän on kovin ahkera tyttö. Osaa ja jaksaa paljon kaikenlaista. Tänään hän käveli reippaasti kanssani alas laaksoon ruokkimaan lintuja. Hän ei halunnut istua rattaisiin ollenkaan vaan käveli koko matkan kuin iso lapsi.
Kuuntelin suurella mielenkiinnolla päivän kuulumisia, mutta ihmettelin, miksi hän puhui niin kovaan ääneen. Kuulisin kyllä vähemmälläkin kailottamisella. Hän taisi huomata hämmennykseni, koska madalsi sitten ääntään ja kuiskasi, että on toki tärkeää, että lapsia kehutaan suoraan, mutta yhtä tärkeää on, että lapsista puhutaan hyviä asioita niin, että he kuulevat kehut ikään kuin vahingossa.
Ihmisen sisällä läikähtää, kun hän huomaa, että hänestä puhutaan mukavia asioita. Se ei ole turhaa lepertelyä.
Kun lapsi kuulee, että hänestä puhutaan hyviä asioita, hänen myönteinen käsityksensä omista ominaisuuksistaan ja taidoistaan vahvistuu. Itsetunto kehittyy.
Hyvien asioiden juoruilu on tärkeää myös aikuisille. Uskon nimittäin, että se, mistä eniten puhuu, ottaa omassa elämässä enemmän tilaa. Saamme enemmän sitä, mistä puhumme. Emme tietenkään kaikkea, mutta ainakin jonkun verran.
Ihmisen sisällä läikähtää, kun hän huomaa, että hänestä puhutaan mukavia asioita. Se ei ole turhaa lepertelyä. Sitä paitsi olen sitä mieltä, ettei sellaista asiaa kuin ”turha lepertely” ole edes olemassa.
Lepertelyhän on ihan parasta.
Se tekee arjesta mahtavaa ja auttaa kohdistamaan katseen välillä pois tiskiröykkiöstä ja lattiat vallanneista sukkamytyistä.
Muistitko käydä tankkaamassa auton? Kumpi hakee lapset? Voisitko käydä tänään kaupassa? Maksoitko sen sähkölaskun? Voisitko ihan oikeasti laittaa pesukoneesta tulevat t-paidat kuivumaan henkariin, eikä narulle roikkumaan miten sattuu? Paidat rypistyvät. Vaimoni on aika pakkaus. Lupasit viedä roskat. Pussi on vielä tuossa.
