Kolumnit

Älkäämme koskaan aliarvioiko kykyämme tehdä myönteisiä ostopäätöksiä. Jos se on myytävänä, joku sen haluaa, kirjoittaa Katja Ståhl kolumnissaan.

Mieleen ovat jääneet Hesburgerin Heikki Salmelan haastattelut, joissa hän kertoi yhtiön laadunvalvonnasta. Tarkkailu ulottui myymälöiden tiskille asti. Jotakin tärkeää jäi isännältä silti huomaamatta. Elokuun lopulla tuli julkisuuteen ensimmäisiä tietoja työntekijöiden huonosta kohtelusta, kirjoittaa Unto Hämäläinen kolumnissaan.

”Ajan luonne ja sen merkitys lienee ikuinen mysteeri. Harvoin enää odotan sen kulumista. Joskus toivoisin sen pysähtyvän tai katoavan kokonaan”, Hannu-Pekka Björkman kirjoittaa kolumnissaan.

Kuka lienee keksinyt tuon vimman, että pitäisi elää pitkään. Varmaan taas amerikkalaiset. Harmaat pantterit hiipivät yössä pehmein askelin kadonnutta nuoruuttaan etsimässä kuvitellen, että kun on tukka hyvin ja kello näkyy, niin varmasti kaikki katsovat, että siinäpä astelee vetreä äijä ja kallis on kellonsakin, kirjoittaa Kari Väänänen kolumnissaan.

Joka vuosi peruskoulun päättää jopa 6 000 nuorta, joilla on heikko lukutaito, suuri osa heistä on poikia. Kyse ei ole siitä, ettei pysty lukemaan romaania, vaan siitä, osaako täyttää vaikkapa Kelan lomakkeen, kirjoittaa Katri Makkonen kolumnissaan.

Z-sukupolven nuoret poptähdet haaveilevat millenniaalien nuoruudesta.

Sähköskuuttien kannattajat voivat nukkua yönsä rauhassa. Mitä tahansa lähivuosina onkin luvassa, voimme olla melko varmoja, että tulevaisuus on sähköinen ja yhteiskäyttöinen. Ja herättää paljon pahennusta yleisöpalstoilla, kirjoittaa Kasper Strömman kolumnissaan.

Nopeat muutokset herättävät helposti pelkoa, ja pelko herättää torjuntaa. Ei siinä ole mitään kummallista. Ne tuntemukset kannattaa ottaa vakavasti, jos tavoitteena on pyrkiä rauhalliseen, faktoihin perustuvaan keskusteluun, kirjoittaa Pekka Sauri kolumnissaan.

Kun syntyvyys on laskenut niin monissa olosuhteissa, mieleen tulee se, mikä yhteiskuntia yhdistää: talousmalli, jossa ruuvi jatkuvasti kiristyy. Kun ihmiset pannaan työmarkkinoilla juoksemaan kilpaa toisia vastaan, aika nopeasti hoksaa, että nopeammin juoksee ilman lapsia, kirjoittaa Riikka Suominen.

Jotkut pitkät ystävyyssuhteet ovat kaatuneet siihen, että minua kadehditaan. Olin aikaisemmin sinisilmäinen maalaistyttö, joka kuvitteli, että kaikki toivovat minulle hyvää. No, eivät toivoneet, kirjoittaa Anna-Leena Härkönen kolumnissaan.