Kolumnit

Hannu-Pekka Björkman pohtii uusimmassa kolumnissaan hiljaisuutta ja sen merkitystä, mykkäkoulua ja kuolemaa. ”Vanhan ihmisen hiljaisuus on haurasta ja pyhää. Missä ihminen on, kun hän on hiljaa?”

Ruosteista pulttia ei kannata koskaan aliarvioida, Tuulilasin toimittaja Max Lange kirjoittaa.

Pandemiat eivät pääty tartuntojen loppumiseen vaan siihen, että päätämme lopettaa pelkäämisen ja siirrymme muihin asioihin. Poliittinen eliitti toimii pelon kuumemittarina, kirjoittaa Kirsi Piha kolumnissaan

Tuhansien järvien maassa syödään tilastojen mukaan vuodessa melkein puolitoista kiloa tonnikalaa henkilöä kohti, vaikka valtamerten raskaasti ylikalastetun tonnikalan voisi korvata kotimaisilla särkikaloilla, kirjoittaa toimituspäällikkö Mikko Vienonen.

Henki liittää toisiinsa yhteenkuulumattomilta tuntuvia asioita, ja tästä syntyvä oivallus on yhtä aikaa syvämietteinen ja ratkihauska, tunteisiin vetoava ja älyllinen. Albumin seitsemän pitkää kappaletta kertovat kukin yhdestä historiallisesti merkittävästä kasvista, kirjoittaa Samuli Knuuti kolumnissaan.

Totuus istuu pelkääjän paikalla, kun tavoitteeseen pääsee suoremmin ja nopeammin puhumalla harkittua potaskaa, kirjoittaa Katri Makkonen kolumnissaan.

Useimmat helsinkiläiset lapset syntyvät Naistenklinikalla. Entäs jos sen nimeäisi vähemmän kliinisesti Masu-asukkilaksi? Luulisi lähtevän synnytyskäyrät nousuun, kirjoittaa Kasper Strömman kolumnissaan.

Ilmastokriisin torjuminen ja luonto­kadon pysäyttäminen ovat loppujen lopuksi inhimillisiä prosesseja, ja niiden täytyy alkaa kotoa, kirjoittaa Avun luontomies Kimmo Ohtonen.

Miten hyviä valmiuksia Suomessa ylipäätään on arvioida maahanmuuttajataustaisten ihmisten kirjoja, kysyy Venla Rossi.

Mielenterveyden ongelmien nouseminen sairausloman ja työkyvyttömyyseläkkeen kärkisyyksi on paradoksaalisesti hyvä uutinen, kirjoittaa Pekka Sauri kolumnissaan.