Kolumnit

”Ystäväni äiti kielsi minua koskemasta mihinkään heidän kotonaan, koska olin lyhyen ajan sisällä rikkonut useita esineitä. Kaikki, mihin koskin, jostain syystä rikkoutui.”

Varaankin heti ajan laboratorioon, sillä kilpirauhastilanteeni vaatii valvontaa. Huomaan, että asiointi terveyskeskuksessa ei ole yksinkertaista.

Politiikko antaa palautetta toimitukselle. Entä sitten, palaute on ihan terve merkki.

Suomi on turvallinen maa. Silti meitä pelottaa. Miksi?

Sellaisen esityksen jälkeen olo on kuin olisi käynyt virkistävässä suihkussa ja virtaa piisaa niin, että uni ei tahdo tulla silmään ja maailma laulaa kanssasi.

Meidän täytyy luopua osallistumisesta euroviisuihin. Ilmoittakaamme isoon ääneen, että ”tämä oli tässä. Pukeutukaa vaan keskenänne miehet naisiksi ja naiset miehiksi ja tukehtukaa modulaatioihinne! Emme ole enää mukana.”

"Olen miettinyt, millaisen mielikuvan ja jäljen jätän jälkipolville itsestäni. Mitä minusta kerrotaan, millaisen muiston haluan itsestäni antaa?"

Auton on pysähdyttävä suojatien eteen, jos jalankulkija on edes aikeissa ylittää. Kuulostaako tutulta säännöltä?

Äideillä on ikiaikainen toive rakentaa lapsilleen hyvä tulevaisuus ja turvata heidän elämänsä kaikenlaisilta pedoilta.

Maahanmuuttajan oli aluksi vaikea suhtautua poliisiin, mutta pian ylistykselle ei ole tullut loppua: Suomen poliisi ei hakkaa ketään, vaan suojelee.