Olut oli Islannissa laitonta vuoteen 1989, mutta viinaa sai juoda – sitten keksittiin maustaa olut valaan kiveksillä – ongelmiahan siitä tuli
Islantilainen kivesolut ei voittanut olutkilpailuja, mutta sillä saatiin maailman suurten uutismedioiden huomio. Panimo joutui ongelmiin, koska valaasta valmistettuja tuotteita ei saanut myydä EU:n alueelle. Vientituotteeseen valaan kivekset vaihdettiin pässin kasseihin ja kauppa alkoi käydä, kirjoittaa Satu Rämö.
On kulunut 36 vuotta siitä, kun Islanti laillisti oluen. Maaliskuun ensimmäisenä päivänä Islannissa vietetään olutpäivää. Suomalainen ystäväni oli sattumalta juuri silloin kylässä. Vein hänet Reykjavíkissa baariin.
Perinteinen islantilainen baari-ilta etenee niin, että ensin tavataan jonkun kotona. Kun pohjat pulloista näkyvät, lähdetään baariin. Kello on silloin yleensä pitkälle yli puolenyön. Kahdelta baariin, kuudelta kotiin. Seuraavana päivänä levätään.
Viinit, oluet ja alkoholittomat juomat eivät kotona ole parempia kuin kaupungilla. Kyse on käytännön ratkaisusta: ravintoloissa on niin kallista, että juhlailtoina syödään ja juodaan kotona ja vasta aamuyön pikkutunteina, kun juhlatunnelma on saavuttanut kattolukemat, lähdetään kaupungille. Islantilaisissa baareissa ei iltayhdeksän maissa törmää kuin tyhjiin pöytiin ja tarjoilijoihin.
Me olimme iltaunisina keski-ikäisinä aikaisin liikkeellä ja törmäsimme kuuttakymmentä lähentelevään baarimikkoon. Hän alkoi muistella menneitä. Baarimikko oli palvellut janoisia asiakkaita jo 1980-luvulla, jolloin olut oli laitonta. Hän kertoi bjórlíkistä eli oluenkaltaisesta, jota myytiin kaljasta haaveileville asiakkaille. Juoma tehtiin näin: Lasiin kaadettiin alkoholitonta olutta. Sen sekaan lorautettiin vodkaa tai kotipolttoista viinaa. Juoma maistui kuulemma aivan hirveältä.
”Islantilaisten dominoivin piirre on käytännönläheisyys, joka on aina syönyt ideologian nopeaksi lounaaksi.”
Olut oli laitonta, mutta viinaa sai juoda. Mikä järki? Syy löytyy islantilaisten ehkäpä dominoivimmasta piirteestä eli käytännönläheisyydestä. Islannissa käytännönläheisyys on aina syönyt ideologian nopeaksi lounaaksi.
Islannissa astui voimaan kieltolaki vuonna 1915. Kun kaikki alkoholijuomat kiellettiin, Espanja ja Portugali pillastuivat. Maat uhkasivat kieltää islantilaisen turskan maahantuonnin, jos ne eivät saisi myydä Islantiin viinejään. Käytännön ihmiset keksivät käytännön keinot. Kieltolaki pyörrettiin viinin osalta nopeasti. Pian muutkin alkoholijuomat laillistettiin. Ainoastaan olut säilyi laittomana vuosikymmeniä.
Oluen myyntikielto kumottiin vasta 1.3.1989. Kysyntä purkautui kertarysäyksellä. Vaikka islantilaisia oli tuolloin vain vähän yli neljännesmiljoona, ensimmäisenä myyntipäivänä myytiin 340 000 oluttölkkiä.
”Islantilainen maljatervehdys tarkoittaa myös syvää lautasta. Niihin voi kaataa juomaa, mutta voi niistä tietysti syödä puuroakin. Käytännönläheisesti. ”
Islannissa olutkulttuuri on edelleen hyvin nuorta. Takamatkalla voi tehdä rohkeita kokeiluja!
Muutama vuosi sitten laavasaarella kehitettiin olut, joka maustettiin savustetuilla valaan kiveksillä. Juomalla ei voitettu olutkilpailuja, mutta sillä saatiin maailman median huomio. Suuret uutismediat Guardiania ja USA Todayta myöten kirjoittivat islantilaisesta kivesoluesta. Panimo joutui kuitenkin ongelmiin, koska valaasta valmistettuja tuotteita ei saanut myydä EU:n alueelle. Pakon edessä käytännönläheinen ratkaisu löytyi kuitenkin nopeasti. Panimo vaihtoi lennossa vientituotteeseensa valaan kivekset pässin kasseihin ja kauppa alkoi käydä. Skál!
Islantilainen maljatervehdys tarkoittaa myös syvää lautasta. Niihin voi kaataa juomaa, mutta voi niistä tietysti syödä puuroakin.
Käytännönläheisesti.
