Jari Saariosta tulisi hyvä Wolt-kuski, ehdottaa Tuija Siltamäki

Surun päivä! Soutaja Jari "Jallu" Saario ilmoitti keskiviikkona hovikirjurilleen Helsingin Sanomille, että viimeisin, merihätään Atlantilla päättynyt soutu, myös jää hänen viimeisekseen. Jatkossa hän aikoo soudella lähinnä Lauttasaaren ympäri.

Isku on kova.

Saarion mukaan miljoonat ovat inspiroituneet Saarion tarinasta, ja Saariosta pelkästään Helsingin Sanomiin kirjoitettujen juttujen määrän perusteella miljoonat ovat häntä myös klikanneet.

Nyt miljoonat Saario-fanit kodeissa ja toimituksissa uhkaavat jäävät tyhjän päälle, kun päivittäinen Saario-seuranta saattaa päättyä ja pahin mahdollinen tapahtua. Renny Harlinin ohjaamaa Soutaja – Mies ja meri -elokuvaa, jossa Saarion karua karismaa tulkitsee Eero Aho, joudumme vielä odottamaan.

Niin kuin Saarion myrskyn silmässä on meidän keskityttävä pitämään pää kylmänä ja ponnisteltava eteenpäin mielen jäävuorista piittaamatta. Kun airo katkeaa, on vain soudettava kovempaa. Aurinko nousee aina jossain. Aamu on yön äiti. Jos mela ei pysy kädessä, on puristettava kovempaa ja ryhdyttävä etsimään ratkaisuja. There Were Is Will, There Is a Road.

Soutaessa ihminen katsoo aina taaksepäin, mutta meidän on tähyttävä kohti tulevaa. Niin keksimme varmasti Saariolle projektin, joka tuo hänet takaisin otsikoihin.

Purjehdus Gazaan. Saario on luvannut lopettaa soutamisen, mutta muista vesiliikennöinnin muodoista hän ei ole linjannut. Miten olisi purjehdus?

Viime syksynä aktivistit yrittivät purjehtia Gazaan viedäkseen sinne humanitaarista apua ja kiinnittääkseen huomiota Palestiinan karmeaan tilanteeseen. Joukossa oli viisi suomalaista, joista yksi vastustaa rasismia, ja yksi suomalaisia ärsyttävä ruotsalaisnuori, Greta Thunberg.

Ei siis ollut ihme, että veneily raivostutti kansan syviä rivejä, joiden mielestä koko touhu oli typerää, tarpeetonta riskinottoa ja pelkkää huomion kerjäämistä – vähän niin kuin Saarion uhkarohkea soutelu muiden ammattiveneilijöiden mielestä. Kansalle Saario on kuitenkin sankari, jota tarvitsemme.

Olisiko tässä saavutettavissa synergiaetuja?

Jos avustuspaketteja Palestiinaan veisikin nalkuttavien vasemmistolaisnaisten sijaan sympaattinen partasuu, saattaisi suomalaisten olla helpompi hyväksyä missio. Silloin kaikki voittavat. Gazalaiset saavat apua ja mikä tärkeintä, Saario hengenvaarallisen minä-projektin, jolta ei kansainvälistä huomiota puutu.

Kansanedustaja. Itse aiheutettuihin vaaratilanteisiin joutuminen ja niistä muiden kustannuksella pelastautuminen on Suomessa perinteisesti avannut mahdollisuuksia merkittäviin julkisiin tehtäviin, katsokaa vaikka Atte Kalevaa.

Kaleva tuli alun perin tunnetuksi vuonna 2012, kun hän oli vastoin ulkoministeriön ja puolustusministerin ohjeistusta matkustanut vaimoineen Jemeniin ja joutunut siepatuksi, mistä häntä nimenomaan oli varoitettu.

Mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Kalevat vapautettiin, tuotiin Suomeen, ja muutaman vuoden päästä Atte Kalevasta tuli kokoomuksen kaupunginvaltuutettu, kansanedustaja ja twiittaaja.

Saarion kannattaisikin nyt hyödyntää momentum ja ruveta reippaasti riitelemään netissä. Ja jos se ei toimi toivotulla tavalla, voi aina seurata puoluetoveri Mika Aaltolan esimerkkiä ja mennä torille tai A-studioon horisemaan presidentillisellä poljennolla kryptisyyksiä mummeleille.

K-kauppias. Politiikan lisäksi Saariolla voisi olla potentiaalia elinkeinoelämän puolella.

Yksi Saarion merkittävimmistä soutusponsoreista on K-ryhmä, ja eksentrisille K-kauppiaille olisi Suomessa kysyntää nyt, kun Sampo Kaulanen on lopettanut Pirkka-peston myymisen ja aloittanut K-miljooniensa tuhlaamisen luksuslomakylään.

Jounin kauppaa Äkäslompolossa vuoteen 2023 johtanut Kaulanen on tullut tunnetuksi esimerkiksi ayahuasca-retriiteistään, kakkakuvistaan ja Huutokauppakeisari-tatuoinnistaan.

Saario vaikuttaa olevan hyvässä vauhdissa matkalla kohukauppiaaksi. Hän kertoi jo vuonna 2023 Helsingin Sanomille lapsuusajan alkoholinkäytöstään ja aikuisiän oksennuksistaan. Myös hänen "valtava" tatuointinsa on esitelty valtakunnan päämediassa, mistä ei ainakaan ole haittaa julkisuusuralle.

Wolt-kuski. Pääkaupunkiseudulla on havahduttu siihen, ettei palvelusväellä ole kovallakaan pakkasella paikkaa, jossa he voisivat lämmitellä laiskureiden tilauksia odotellessaan. Wolt ei tietenkään aio tehdä asialle mitään, koska kuljettajat ovat heidän tulkintansa mukaan yrittäjiä, jotka päättävät itse töistään ja tauoistaan. Saario ei tarvitse taukoja eikä suojaa. Hän sietää kylmää ja märkää. Hän pystyy ottamaan ohjeita vastaan vielä hypotermian partaalla– miksei siis tilauksiakin.

Päätoimittaja. Jos mikään muu ura ei lähde "lentoon", kannattaa Saarion tarjota osaamistaan minkä tahansa kotimaisen median johtotehtäviin. Hänellä lienee omakohtaisten kokemustensa kautta jo riittävän kattava käsitys siitä, miten lehtiä nykyään Suomessa tehdään: katsotaan analytiikasta, mikä aihe vetää, ja tungetaan sitä lukijoiden kurkusta alas, kunnes he tukehtuvat.