Teboilin asemaverkosto oli 1970-luvun huhun mukaan suunniteltu Neuvostoliiton panssarivaunujen huoltoa ja tankkausta varten

Koska tankkasit viimeksi huoltoasemalla, jonka kyltissä luki E-öljyt? Siitä on varmasti aikaa, koska tuo yhtiö on kuollut ja kuopattu jo aikoja sitten. Jotkut ehkä muistavat tämän firman, joka perustettiin vuonna 1964. Sen taustalla oli vasemmistolainen osuuskauppaliike, jonka ehkä tunnetuin kauppaketju oli pääkaupunkiseudulla toiminut Elanto. E-öljyt vaihtoi sittemmin nimekseen Finnoil. Tämäkin yhtiö meni aikoinaan manan majoille.

Aloin muistelemaan näitä muinaisia huoltoasemaketjuja, kun viime marraskuussa kävi ilmi, että Teboilin toiminta loppuu. Teboilin omisti venäläinen Lukoil, ja lappu oli pakko panna luukulle, koska maailman mahtavin mies, USA:n presidentti Donald Trump, pisti Lukoilin boikottiin. Hauskana anekdoottina kerrottakoon, että Teboilin alkuperäinen nimi oli TB, eli Trustivapaa Bensiini.

1970-luvulla elettiin syvää suomettumisen aikaa. Termillä tarkoitettiin YYA-henkistä Neuvostoliiton myötäilyä. Tuolloin kylillä puhuttiin, että Teboilin asemaverkosto oli suunniteltu Neuvostoliiton panssarivaunujen huoltoa ja tankkausta varten. Väite on huima, mutta pistää miettimään – ainakin näin jälkikäteen ajateltuna.

Vielä 1980-luvulla asemien kirjo oli valtava. Teboilin lisäksi Suomessa toimivat Kesoil, Union, Esso ja tietysti Shell ynnä edellä mainittu Finnoil. Nyt näistä legendaarisista ketjuista ei ole olemassa yhtäkään.

Unionin ja Kesoilin paikan asemakentillä otti Neste. Monista Esso- asemista tuli ABC-ketjun edustajia. Shell oli katukuvassa vielä äskettäin, mutta nyt entiset Shellit ovat ST1-asemia.

Tankkaaminen näillä eri asemilla oli paljon monimutkaisempaa kuin nykyään – tai ainakin maksaminen. Jokaiselle huoltoasemaketjulle piti olla oma luottokortti, jos ei sitten halunnut maksaa käteisellä. 50 vuotta sitten Visoista ja Mastercardeista ei tiedetty mitään.

Nykyään bensaa voi tankata 24 tuntia vuorokaudessa, mutta aikoinaan asemien aukioloajat olivat hyvin rajalliset. Pientä helpotusta arkeen toivat 80-luvulla yleistyneet seteliautomaatit. Nämä olivat tankkauspisteitä, jotka toimivat riihikuivilla Suomen markoilla 24 tuntia vuorokaudessa. Näiden vehkeiden kanssa sai olla kuitenkin tarkkana. Kun automaattiin latasi sadan markan setelin, bensiiniä tuli koko rahalla. Jos tankki tulikin täyteen etuajassa, ylimääräinen polttoaine piti vain lorottaa menemään – fiksuimmilla oli toki jerry-kannu mukana.