Törmäsin kaupassa ukrainalaiseen Katyaan ja hänen äitiinsä – minä mietin kolesteroliani, kun he kiittelivät sitä, että rintamalle jäänyt isä oli vielä elossa
Katya ja hänen äitinsä täyttelivät hyllyjä, olivat marketissa työharjoittelussa. Kun he tulivat Suomeen, isä oli jäänyt rintamalle. Minä olin valinnut ostoskoriin inkivääriä, pinaattia, avokadoa ja muita uuden elämän ainesosia ja yhtäkkiä minua hävetti, kirjoittaa Outi Airola.
Yleensä uuden vuoden alkuun sijoittuvat laihdutusohjeet, kuntosalien tarjoukset, ihmereseptit ja terveysjuomasotkut eivät kohauta olkapäitä. Nyt huomaan, että ne tuntuvat jotenkin absurdeilta. Pitäisikö sinnikkäästi sekoittaa smoothieta pinaatista ja inkivääristä samalla kun Iso T suuntaa sotakoneitaan minne sattuu?
Voi viheliäinen, mihin asentoon maailmamme keikahtikaan armon vuonna 2025! Yritän listata hyviä asioita tulevalle vuodelle, mutta huomaan silmien hakeutuvan uutissivustoille tavallista hermostuneempana. Kun teimme perinteisiä kuppiennustuksia tulevalle vuodelle, yhden kupin alle sijoitimme rauhan symbolin. En muista, että se aiemmin olisi keikkunut rahan, rakkauden, remontin, reissun, vauvan tai uuden kodin symbolien joukossa.
”Elämä menee remonttiin palatakseen taas tuttuihin ja turvallisiin, epäterveellisiin uomiinsa.”
Vuoden alku kaikkine lupauksineen on yllättävän tärkeä ihmiselon kaaressa. Se antaa kahdentoista kuukauden välein mahdollisuuden uuteen alkuun. Yksi päättää laihtua, toinen lopettaa tupakoinnin, kolmas alkaa tosissaan etsiä uutta elämänkumppania. Se, joka edellisvuonna päätti raitistua, yrittää nyt uudelleen. Vannoutunut lihansyöjä aikoo taas vegaaniksi. Se, jota vakinainen työpaikka on kyrsinyt jo vuosia, aikoo nyt nostaa kytkintä. Uusi vuosi, uusi mahdollisuus. Pari viikkoa tehokasta ja vireää aikaa, jolloin oma elämä menee remonttiin palatakseen taas tuttuihin ja turvallisiin, epäterveellisiin uomiinsa.
Törmäsin marketissa ukrainalaiseen Katyaan ja hänen äitiinsä. He täyttelivät hyllyjä, olivat työharjoittelussa. Kun he tulivat Suomeen muutama vuosi sitten, isä oli jäänyt rintamalle. Äiti ja viisi lasta asettuivat naapurilähiöön.
Olin valinnut ostoskoriin inkivääriä, pinaattia, avokadoa ja muita uuden elämän ainesosia ja yhtäkkiä minua hävetti. Minä mietin uudessa terveyskiimassa kolesteroliani samalla kun he jännittivät yhä perheensä puolesta. He kiittelivät sitä tosiasiaa, että isä oli vielä elossa. Mutta milloin isä tulisi? Vai palaisivatko he kotiin? Pitääkö heidän jäädä tänne keskenään? He yrittävät hymyillä, oppia suomen kieltä ja tehdä kaikkensa, jotta heihin suhtauduttaisiin täällä suopeasti.
”Tänä vuonna uusi terveellisempi elämä ei nappaa edes väliaikaisesti. Tuntuu että pitäisi tehdä jotakin tärkeämpää.”
Ensimmäistä kertaa tänä vuonna uusi vuosi ja uusi terveellisempi elämä ei nappaa edes väliaikaisesti. Tuntuu että pitäisi tehdä jotakin tärkeämpää. Pitäisi pysäyttää yksi Vaahtopää Atlantin takana ennen kuin on liian myöhäistä. Toisen pysäyttäminen suuressa naapurissa olisi tärkeä urakka.
On semmoinen kutina, että vuosi 2026 jää historiankirjoihin sekasorron vuotena. Meidän pitäisi tehdä muutakin kuin tyhjiä uudenvuodenlupauksia. Kunpa vain tietäisimme mitä.
Kommentit