Tarvitsemme televisioon ihan tavallisia housuunpaskojia

Kotimaiset viihdeohjelmat ovat ennalta-arvattavia, varovaisia ja laimeita. Ne vilisevät samoja julkkisnaamoja, jotka harvoin tarjoavat mitään yllättävää tai samaistuttavaa. He ovat niin mediakoulutettuja, että he antavat itsestään katsojalle vain sen, mikä on heille eduksi.

Tietenkin on hyvä, ettei kenenkään anneta myydä vahingossa sieluaan. Mutta jos joku lipsauttaa ohjelmassa lapsensa sosiaaliturvatunnuksen tai riisuu itsensä munasilleen, sen voi leikata kuvausten jälkeen pois. Aitoutta ei voi lisätä editointipöydällä.

Kanava voi kyllä saada myytyä ohjelmansa ennakkoon katsojalle sillä, että se lupaa jotain riittävän ihanaa. Jos mukana on vaikka tv-persoona ja kirjailija Paula Noronen, luvassa ei voi olla muuta kuin hauskaa.

Niin katsoja ainakin kuvittelee. Lopulta huomaa katsoneensa Amazing Race Suomea kolme jaksoa, eikä vieläkään ole naurattanut. Sitten vasta naurattaa, kun näyttelijä Mari Hynynen paskoo samaisessa ohjelmassa housuihin.

Miksi ihmeessä meitä ihastuttaa, jos joku vaipoittaa itseään televisio-ohjelmassa siksi, ettei rapa roiskuisi pitkin lahkeita? Se on yllättävää, inhimillistä ja murtaa häpeään. Harvalla on vääntänyt vatsasta televisio-ohjelmassa, mutta melko varmasti jossain väärässä paikassa.

Katsoja kaipaa arjelta maistuvaa viihdettä tavallisten, brändäämättömien hölmöjen kautta. Se ei meinaa sitä, että ryypätään ja petetään puolisoa Temppareissa tai astellaan alttarille tuntemattoman kanssa. Se ei ole tavallista.

Haluamme kilttiä sekoilua, tavallisten ihmisten housuunpaskomisia.

Silti televisio tarjoilee meille aina vain silotellumpaa pintaa ja harkitumpia lauseita.

Suunta voi olla kuitenkin muuttumassa. MTV haki juuri seuraavalle Race Across the World Suomi -kaudelle taviksia. Se on Nelosen Amazing Racen serkku, jossa parit suorittavat tehtäviä ja matkaavat lähinnä ympäri Eurooppaa.

MTV ottaa katsojien kaipaaman riskin. Toivottavasti vastaamme nyt omaan huutoomme ja muistamme myös katsoa ohjelmaa, kun se aikanaan ruutuihimme pamahtaa. Muuten katselemme seuraavalla kaudella taas niitä samoja naamoja kuin ennenkin.

Uskon, että tästä alkaa tavisten aikakausi televisiossa. Jos olen väärässä, jarisaariot saattavat lisääntyä keskuudessamme. Järjestämme oman elämämme seikkailuja, joita koko Suomi seuraa. Osa päivittelee, miten tyhmää ja tarpeetonta on leikkiä hengellään. Osa ymmärtää, mistä on kyse.

Ei meillä olisi televisiotakaan, jos kaikessa pitäisi olla jotain järkeä. Viihde ruokkii jotain, mitä pakolliset tarpeet eivät voi koskaan täyttää. Tarvitsemme sitä, että tavalliset ihmiset heittäytyvät maailman vietäviksi.