Mistä Suomelle hallitus? Perussuomalaisia hallitukseen eivät halua kuin perussuomalaiset itse – ja kristillisdemokraatit
SDP ja perussuomalaiset eivät mahdu edes samaan valokuvaan, saati samaan hallitukseen. Ja kansa kärsii vaihtoehtojen puutteesta, kirjoittaa Timo Soini.
Hallitus on vankka, kätyrlauma sankka, kauhuntuskaa levittää yli onnettoman maan.” Näin reipasta on meno Punakaartilaisten marssissa vuodelta 1918. Mitä olemme sadassa vuodessa oppineet? Emme laulusta päätellen yhtään mitään. Samaa virttä veisataan Petteri Orpon oikeistohallituksesta. Syystä ja syyttä.
Totta on, että huonosti menee. Kun minulta toreilla ja turuilla kysytään, mitä kuuluu ja miten menee, vastaan aina; meillä on huono hallitus, edellinen oli vielä huonompi, sitä ennen oli vähän parempi. Sitten katson, kuinka hissi nousee kellotapuliin. Ihminen oivaltaa, että sitä ennen oli Sipilän hallitus, jossa toimin ulkoministerinä neljä vuotta ja varapääministerinä kaksi vuotta. Ja olihan siinä Eurooppa-ministerin salkkukin pari vuotta.
Suhtautuminen yllättää. Ministerinä tuli lunta tupaan ja turpaan, mutta maine on parantunut. Moni kuitenkin muistaa, että työllisyys parani, velkaantuminen taittui, työllisyysaste nousi ja kilpailukyky parani. Moni myös muistaa leikkaukset ja sote-saamattomuuden.
”Läppä lensi, juotiin vodkaa ja syötiin lihaa. Maailma näytti paremmalta.”
Isoin muutos on kuitenkin tapahtunut kansainvälisessä politiikassa.
Oma ulkoministerikauteni osui Donald Trumpin ensimmäiselle kaudelle. Tapasin Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrovin ensimmäisen kerran syksyllä 2015 Oulussa Barentsin euroarktisen neuvoston tiimoilta.
USA:n ulkoministeri Mike Pompeo osallistui Arktisen neuvoston kokoukseen keväällä 2019 Rovaniemellä yhdessä Lavrovin kanssa. Toimin tuon kokouksen puheenjohtajana.
Saimme kokouksen päätteeksi neuvoteltua yhteisen paperin. Sitä edelsi ikimuistoinen yhteinen illallinen, jossa läppä lensi, juotiin vodkaa ja syötiin lihaa. Maailma näytti paremmalta.
”Galluplukujen valossa Sipilä II on mahdollinen. RKP lentää oppositioon ja keskusta tulee tilalle.”
Tänä päivänä elämme täysin erilaisessa todellisuudessa. Arktinen yhteistyö on muisto vain. Aitaa kaatuu ympäri maailmaa. Vanhat totuudet eivät päde, eikä uusia ole. Kaikki tämä heijastuu kotimaan politiikkaan ja puolueiden kantoihin sekä kannatukseen.
Tämä hallituspohja ei jatka vaalien jälkeen, mutta muutos voi olla ennakoitua pienempi. Viimeisten galluplukujen valossa Sipilä II on täysin mahdollinen. RKP lentää oppositioon ja keskusta tulee tilalle. Hetkinen, SDP:hän ne vaalit voittaa. Todennäköisesti. Ja jos kokoomus ei kelkkaan hyppää, muista puolueista SDP ei saa enemmistöhallitusta aikaan.
Sinipuna, siis SDP ja kokoomus kätyreineen on todennäköisin pohja, mutta lähteekö kokoomus Lindtmanin valtiovarainministeriksi ja mihin hintaan? SDP haluaa palauttaa ay-jäsenmaksujen verovähennysoikeuden ja muutakin purettavaa demareiden korjaussarjasta löytyy. Velkajarrua soitetaan SDP:lle kuin pirunviulua.
Perussuomalaisia hallitukseen eivät halua kuin perussuomalaiset itse, paitsi kristillisdemokraatit. Vasemmistoliittoa hallitukseen eivät halua kuin SDP ja vihreät. Temppelin harjalla on keskusta, jolle käy kaikki paitsi vihreät.
”Kokoomuksen kanssa hallituksessa kaikki muut häviävät paitsi kokoomus.”
Kannatukset ovat liikkeessä ja aina voi syntyä uusi tilanne. Viimeisillä luvuilla vaihtoehtoja on vain kaksi, joissa kokoomus on molemmissa mukana. Se on kamala paikka monelle, sillä kokoomuksen kanssa hallituksessa kaikki muut häviävät paitsi kokoomus.
Sipilän hallitusta muodostettaessa keskusta valitsi demareiden sijaan kokoomuksen. Keskustan johtoryhmä äänesti asiasta. SDP olisi käynyt minulle ja minä heille. Nyt SDP ja perussuomalaiset eivät mahdu edes samaan valokuvaan, saati samaan hallitukseen. Ja kansa kärsii. Vaihtoehtojen puutteesta.
Kommentit