Rahalla valtaan, huutelulla julkisuuteen – Suomen eduskunnasta pitää aidosti huolestua

Eduskunnassa on kuohunut viime viikkoina, vaikka eduskunta on ollut istuntotyöstä tauolla. Kuohunta ei tällä kertaa liittynytkään varsinaisiin poliittisiin päätöksiin.

Julkisuudessa on ensinnäkin käsitelty SDP:n kansanedustajien epäasiallista käytöstä ja häirintätapauksia. Häirintäkohun keskiössä ovat kolme demarien kansanedustajaa, Marko Asell, Kim Berg ja Jani Kokko. Sen lisäksi on uutisoitu syytöksistä eduskuntaryhmän puheenjohtajan Tytti Tuppuraisen ja kansanedustaja Miapetra Kumpula-Natrin huonosta käytöksestä.

Samalla kävivät ovet kahdessakin puolueessa. Perussuomalaisten kansanedustaja Mikko Polvinen ilmoitti, ettei palaa puolueensa eduskuntaryhmään, josta hänet oli hyllytetty äänestyspäätöksen takia.

Keskustan kansanedustajana, ministerinäkin aiemmin toiminut Hanna Kosonen kertoi puolestaan, että on astumassa sivuun politiikasta. ”Ämpäri on täynnä”, hän kommentoi päätöstään Helsingin Sanomien haastattelussa.

Kosonen kuvasi ulostulossaan huolestuttavalla tavalla eduskuntaa toimintaympäristönä. Petteri Orpon (kok.) hallituksen toiminnassa Kosonen näkee ”trumpismin” piirteitä. Totuutta käytetään kuulemma jo hyvin säästeliäästi, kun hallitus viittaa omiin tekoihinsa ja esityksiinsä. Hän kokee muun muassa törmänneensä ikävään ilmiöön lakiesitysten liikkuessa ministeriöistä valiokuntiin.

– Valiokuntatyössä viedään viimeisetkin totuudet pois. Lakiesitysten arvioissa on vielä niistä rippeitä, mutta valiokunnissa nekin siivotaan pois, Kosonen kertoi Hesarille.

Älyllisyyskin on eduskunnassa vaihtunut Kososen mukaan huuteluun.

– On sellaisia perusasioita kuin ihmisarvo ja rasismi. Onhan se vähän erikoista, että niistä ei voi suoraan puhua, Kosonen kertoi haastattelussa.

Ja kuin allekirjoittaakseen huomion suomalaisen politiikan tämänhetkisestä keskustelukulttuurista perussuomalaisten europarlamentaarikko Sebastian Tynkkynen nimitti SDP:n puheenjohtajaa Antti Lindtmania Facebookissa "sosialistipelleksi".

Suomalaisen ”poliittisen” keskustelun ilmapiiristä sai osansa viime viikolla myös vihreiden kansanedustaja Fatim Diarra, joka kertoi kokoomuksen kansanedustajan tehneen hänelle sopimattoman ehdotuksen: ”Mitäs jos uima-altaalle mennään, kun minä tykkään esteettisistä muodoistasi”.

Somessa sitten räjähtikin ja Diarra sai (vähemmän yllättävästi) osakseen pilkkaa ja vähättelyä. Todennäköisesti vain koska hän on nainen, maahanmuuttaja ja/tai edustaa eri poliittista puolta kuin moni kommentoijista.

Kommentit eivät (todennäköisesti) ole Arkadianmäen sisältä, mutta sieltäkin käsin kyllä näytetään aika ajoin esimerkkiä – eikä ainakaan kaikkien suulla tuomita sitä, miten kansanedustajiakin kohtaan somessa hyökkäillään.

Yleisradio julkaisi samalla maanantaina tutkija Karina Jutilan haastattelun. Riippumattoman tutkimusyhtiö E2 Tutkimuksen toimitusjohtaja arvioi, että rahan merkitys korostuu seuraavissa eduskuntavaaleissa aiempaa enemmän.

Edellisissä eduskuntavaaleissa, 2023, keskimääräinen kampanjakulu oli valittujen ja varasijalle päässeiden kohdalla 37 540 euroa. Yhteiskuntatieteiden tohtorin Jutilan arvio on, että seuraavissa eduskuntavaaleissa summa nousee jo yli 40 000 euron.

– On mahdollista, että poliitikot ja ehdokkaat etääntyvät väestöstä ja lähestyvät varakkainta väestönosaa ja talouseliittiä, Jutila sanoi Ylen haastattelussa, ja haki varoittavaa vertailukohtaa Yhdysvalloista.

Eduskuntapaikan kasvava ”hinta” suosisi ehdokkaita, joilla on jo nimeä, joko politiikasta tai muualta. Häviäjinä ovat muun muassa nuoret, naiset ja maahanmuuttajataustaiset ehdokkaat, joilla ei ole kontakteja varakkaisiin verkostoihin.

Jutilakin on Ylen haastattelussa yhtä lailla huolissaan poliitikkojen puhetavasta. Valehtelu on hänen mielestään yleistymässä Suomessakin.

– Pahimmillaan politiikan puhe on tänä päivänä sitä, että siellä on mukana pelottelua ja uhkailua, Jutila totesi Ylelle.

Kaikki edellä mainittu vetää hiljaiseksi. Herätyskellojen pitää soida, sillä seurauksia on helppo miettiä. Niihin kuuluu niin poliittisen väkivallan riskin ja polarisaation kasvua kuin toisaalta apaattisuutta.

Politiikka voi muuttua jo niin raskaan vastenmieliseksi tai etäiseksi näytelmäksi, että moni vieraantuu siitä. Ne kuuluisat tolkun ihmiset haluavat enemmän ja enemmän karkuun kaikenlaista meuhkaamista, vaikka sitten sen kustannuksella, että vaikuttaminen tärkeisiin yhteisiin asioihin jäisi vähemmälle.

Se taas olisi pahimpia mahdollisia uutisia demokratialle.