Voiko nainen olla miestä voimiltaan vahvempi ja seksuaalisesti aktiivisempi ilman, että nainen typistyy oudoksi poikkeukseksi?

Mikä kulttuurielämys on tehnyt sinuun suuren vaikutuksen? Oma elämäni muuttui 23 vuotta sitten Helsingissä Teatteri Avoimien Ovien näytöksessä.

Aloitetaan kuitenkin lähempää, viime syksystä. Kävin Kansallisteatterissa katsomassa Täällä Pohjantähden alla -tulkinnan. Se oli mahtipontinen, kaunis, rujo, liikuttava – ja alkuperäistekstille hyvin uskollinen. Suosikkihahmoni Aune Leppänen oli jälleen se kikattava ja kovaääninen reppana: porukan seksuaalisesti aktiivisimmassa naisessa on kai aina jotain epäilyttävää.

Rakastan Täällä Pohjantähden alla -trilogiaa. Ensimmäisellä lukukerralla lukioikäisenä se teki lähtemättömän vaikutuksen. Aunesta jäi kuitenkin selittämättömällä tavalla outo olo. Jokin hiersi, mutten saanut tunteesta kiinni. Epävarmuus pysäytti ja Aunesta tuli Pentinkulman suosikkihahmoni.

Palataan vuoden 2003 Helsinkiin. Kävin katsomassa nyt jo edesmenneen Ritva Holmbergin dramatisoiman ja Kirsi-Kaisa Sinisalon näyttelemän Pentinkulman naiset, jossa Väinö Linnan trilogia tulkittiin naishahmojensa kautta.

Näin lavalla Aunen, joka oli avoin, puhelias ja tunsi vetoa Akseli Koskelaan. Akseli halusi seksiä, Aune muutakin. Akselista kypsyi lemmenhetkien myötä yhteisössään uskottavampi mies, valmis avioliittoon talollisen tyttären kanssa.

Sinisalo ja Holmberg valaisivat Aunen minulle myös toisesta näkökulmasta. Näin hänet kokonaisempana. Aune oli kikattava ja kovaääninen, mutta myös vilpitön ja surun murtama. Akseli ja Aune tekivät samoja asioita, mutta tekojen myötä toisen maine yhteisössä kasvoi, toisen heikkeni. Ymmärsin, että minua hiertänyt asia liittyi epäreiluun kohteluun. Toisella tavalla näkeminen oli voimakas ja korjaava kokemus. Aunen asema suosikkihahmonani vahvistui.

Olen ajatellut tuota näytelmäesitystä joka kerta, kun olen ollut teatterissa ja elokuvissa, lukenut kirjaa tai itse kirjoittanut sellaista. Näytelmä herätti monia kysymyksiä.

Mitä muuta on olemassa kuin se, mikä sanotaan suoraan? Mitä sanomatta jättäminen tarkoittaa? Miten normi puretaan? Voiko nainen olla miestä voimiltaan vahvempi ja seksuaalisesti aktiivisempi ilman, että nainen typistyy oudoksi poikkeukseksi?

Tämä on vilpitön arvaus, mutta minä uskon, että Väinö Linna olisi suhtautunut Pentinkulman naisiin avoimin mielin. Olen varma, että hän olisi pitänyt näytelmästä ja katsonut Aunea lämpimästi.

Monta asiaa voi olla totta yhtä aikaa. Sen ymmärtäminen tekee elämästä mielenkiintoisempaa.