Helsinkiläispenikka ei tarvitse 900 euron untuvatakkia
Nuorille kaupataan mielettömän kalliita ja turhia merkkivaatteita. Ennemmin vanhempien kannattaa antaa lahjaksi pettymystä, kirjoittaa Ilonpilaaja Sammeli Heikkinen.
Juuri ennen joulua sosiaalisen median algoritmi teki sitä, mitä se nykyään tekee: näytti satunnaista mainossaastaa. Videolla helsinkiläisen urheiluliikkeen keskipirteä varhaiskeski-ikäinen kaveri esitteli merkkiuntuvatakkia.
Kuulemma Fjällrävenin Expedition olisi kova lahja perheen nuorelle, sillä sellainen takki on just nyt pinnalla.
Kyseinen untuvatakki on valmistajan mukaan erittäin lämmin. Mallinimi viittaa tutkimusmatkailuun. Takin ”kevytmalli” maksaa noin 600 euroa, alkuperäisversio melkein 900 euroa.
Mainos raivostutti niin, että olin heittää työsuhdepuhelimeni seinään. Onneksi muistin, että se maksaa puolitoista takkia.
”Muutkin merkit kuin Fjällräven käyvät: Canada Goose ja Parajumpers esimerkiksi. Nekin on tehty koviin oloihin, ei Helsingin ostoskeskuksiin.”
Ei ole yhtä ainutta kunnollista syytä ostaa äärimmäisen kallista, äärioloihin tarkoitettua takkia lahjaksi helsinkiläispenikalle. Ei yhtäkään.
Juuri nyt Helsingissä on pakkasta yli kymmenen astetta. Myös vuosi sitten näihin aikoihin oli kylmää. Tuulikin voi olla ilkeä.
Mutta ei tähän säähän mitään tutkimusmatkailutakkia tarvita. Toppatakki, pipo, hanskat, pitkät kalsarit ja villasukat. Kunnon pakkaspäiviä on Helsingissä vuodessa ehkä kuukauden verran. Monesti paljon vähemmänkin.
Tarvetta satojen eurojen untuvatakille ei yksinkertaisesti ole. Silti sellaisia suositellaan lahjaksi lapsille ja nuorille. Muutkin merkit kuin Fjällräven käyvät: Canada Goose ja Parajumpers esimerkiksi. Nekin on tehty koviin oloihin, ei Helsingin ostoskeskuksiin.
”Näin lapsi pääsee matkalle kohti kulutuskansalaisuuden tyhjää ydintä.”
Tietenkin suosittuja takkeja yhdistää se, että ne ovat helvetillisen kalliita. Ja juuri siksi varmasti myös suosittuja. Jo esihistoriallisessa Kajaanissa, jossa itse vietin lapsuuteni, piti olla Leviksen farkut, jos ei halunnut joutua pilkatuksi.
Kulutuskapitalismissa tuotteen hinta kertoo arvostuksesta, ei välttämättä käyttöarvosta. Kyllä sen lapsikin nopeasti ymmärtää. Untuvatakki on siisti osin juuri siksi, että se on kallis.
Tähän kuvioon aikuinen osallistuu, jos ostaa takin lapselleen.
Todellinen lahja kuitenkin on jättää takki ostamatta. Näin lapsen pitää hankkia se itse. Säästämällä, töissä käymällä, miten vain.
Kun ostaa omilla rahoilla oppii sen, miten nopeasti uusi, hieno kallis juttu muuttuu vain jutuksi, josta on maksanut aivan liikaa ja josta on lopulta aika vähän iloa.
Näin lapsi pääsee matkalle kohti kulutuskansalaisuuden tyhjää ydintä.
