Lepattava luonne. Sellainen Pirkko Mannola tietää olevansa. Eläväisyyden vastapainoksi hän on oppinut hakemaan arkeensa säännöllisyyttä, joka pitää hänet kasassa. Sitä tuo esimerkiksi rakas harrastus jooga, jonka hän aloitti jo vuosikymmeniä ennen kuin siitä tuli Suomessa trendilaji.

– Harrastan yhä hirveän paljon! Pyrin käymään ohjatuilla tunneilla neljästi viikossa. Voin joogata myös kotona, mutta se ei ole sama asia. Opettajat salilla ovat niin hyviä. Jooga hoitaa sekä kehoani että mieltäni. Se rauhoittaa lepattavaa luonnettani.

Pirkko löysi joogan aikoinaan, kun hän kävi laulutunneilla oopperalaulaja ja laulunopettaja Ture Aran luona.

– Istuimme keittiön lattialla lootusasennossa ja teimme hengitysharjoituksia. Hän tutustutti minut hathajoogaan.

Nuorempana Pirkko kävi myös joogaretriiteissä ulkomailla. Myöhemmin mukana oli myös tytär Heidi Kara, jolle joogasta tuli aikuisena myös ammatti. Heidi työskentelee joogaohjaajana.

Vuosikausien ajan Pirkon laji oli fyysisesti vaativa astanga- eli voimajooga. Ikääntymisen myötä se on vaihtunut lempeään, venyttävään yin-joogaan. Lisäksi Pirkko käy joogaa, balettia ja pilatesta yhdistävillä barretunneilla. Viime aikoina hän on kokeillut myös äänimaljahoitoa, joka pyrkii lisäämään mielenrauhaa.

– Ystäväni Raili Hulkkonen puuskahti, että kaikkeen sinäkin uskot! Hänen mielestään äänimalja­hoidon sijaan kannattaisi mennä metsään ja halata puita, Pirkko naurahtaa.

Hän menee usein kyllä metsäänkin. Pirkko sauvakävelee viikoittain yhdessä Railin kanssa, ja samalla parannetaan maailmaa. Pirkko pyrkii ottamaan 15 000 askelta päivässä. Ja kyllä, hän taipuu yhä 84-vuotiaana spagaattiin, vaikka siitä on puhuttu julkisuudessa hänen mielestään jo vähän liikaa.

– Olen jumppaopen tytär ja opin jo kotona, että ihmisen pitää liikkua. Tässä iässä on tärkeää huolehtia varsinkin tasapainosta ja lihaskunnosta. En ole lihava enkä laiha, mutta haasteeni on välttää keskivartalo­lihavuutta.

Kuntoilu onnistuu myös Pirkon ja hänen kihlattunsa Göran Stubbin kotona. Espoolaisen rivitaloasunnon yhdessä huoneessa on ihan kelpo kuntosali.

Pirkko kertoo, että Alex (Göranin poika Alexander Stubb) hankki heille kuntosalitason juoksumaton ja kuntopyörän koronapandemian aikana, jotta kunto ei pääsisi rapistumaan. Ikäihmisille suositeltiin tuolloin eristäytymistä kotiin.

– Kyllä kuntoni silti vähän huononi. Ja kaikista eniten kaipasin pääsyä joogatunneille.

Pirkko tykkää kävellä juoksumatolla jonkin verran joka päivä. Kotikuntosalilla voi myös nostella painoja. Huoneen seinälle on kiinnitetty tauluja, joita voi katsella kuntoillessa television sijaan.

– Göran aloittaa aamunsa polkemalla kuntopyörää seitsemän maissa. Itse tykkään nukkua vähän pidempään, kahdeksaan.

Pirkko nauttii valoisasta vuodenajasta, mutta kaamosaika on hänelle vaikeaa. Varsinkin silloin hän nukkuu mielellään myöhään, koska pimeällä on ”ihan turhaa nousta aikaisin”. Hänen luontaista rytmiään on muokannut myös iltapainotteinen esiintyjän työ.

– En todellakaan ole aamuvirkku. Tähänkin ystävälläni Raililla on ollut sanottavaa. Hänestä tänne ei ole tultu nukkumaan, ja on sairasta nukkua niin paljon kuin minä nukun. Aamut ovat minusta parhaita mökillä, kun meri on tyyni.

Pirkolla on pilkettä silmäkulmassa aina, kun puhe kääntyy ystäviin.

– Minulla on ihania ystäviä! He ovat tärkeitä.

Pirkko on ollut eläkkeellä vuodesta 2004, mutta ei ole viettänyt kovinkaan tyypillistä eläkeläiselämää. Hän tekee mielellään töitä, joskaan se ei ole yhtä mutkatonta kuin aiemmin.

– Nuorena saatoin vain mennä ja laulaa. Nykyään tarvitsen myös fysioterapeuttia, akupunktiohoitajaa ja hierojaa. En tykkää ikääntymisestä, koska keho rapistuu. Ikä myös maksaa, jos miettii vaikkapa silmien ja hampaiden hoitoa, Pirkko sanoo.

Vielä 50–70-vuotiaana hän ei miettinyt ikääntymistään juuri ollenkaan. Toisaalta Pirkko kokee yhä, että ikä on myös asennekysymys. Oman suhtautumisensa hän haluaa säilyttää myönteisenä.

– Ikä tuli huomaamatta. Vasta 80-vuotiaana rupesin tajuamaan, että nyt olen oikeasti vanha. Maan vetovoima on aika voimakas. Olen kiitollinen, että pääni toimii yhä ja jaksan kävellä ja liikkua. Ja olen yhä työkuntoinen!

Ensi syksyksi suunnitteilla on ympäri Suomen ulottuva kolmentoista konsertin kiertue Eino Grönin kanssa. Molemmat taiteilijat täyttävät loppu­vuodesta 85 vuotta. Vaikka ikä ottaa omansa myös äänestä ja ääniala uhkaa madaltua, Pirkko ei anna periksi. Hän tekee ääni- ja hengitysharjoituksia joka päivä.

– En yllä enää ihan samoihin korkeisiin säveliin kuin nuorempana, mutta pidän huolta äänestäni. Se on myös velvollisuuteni yleisöä kohtaan.

Tosin Pirkko sanoo, että korkean veroprosentin takia eläkeläisen ei ole kovin kannattavaa tehdä töitä. Häntä myös harmittaa, ettei esiintymis­asuista tulevia kuluja hyväksytä verovähennyksiin.

– Paljettihame ei kuulemma ole työvaate! Minulle se on.

Vaikka Pirkko on ikäisekseen vireä ja hyvässä kunnossa, hänelläkin on ollut terveyshuolia. Vuonna 2013 hän sai sydäninfarktin, joka hoidettiin pallo­laajennuksella. Ahtautuneisiin suoniin asennettiin stentit eli metalliverkkoputket ehkäisemään uusia tukoksia.

– Se oli vakava paikka, mutta onneksi pääsin hoitoon ajoissa. Rintakivut olivat niin kovat, että tajusin hakeutua lääkäriin.

Vuonna 2019 Pirkolla todettiin rintasyövän esiaste. Hän löysi rinnastaan mustelman ja sen alta kyhmyn. Kun hän valitteli asiaa ystävälleen, tämä passitti hänet lääkäriin.

– Menin – ja tuli syöpätuomio. Oli kiinni sattumasta ja tuurista, ettei syöpä ollut levinnyt. Kyhmy poistettiin, mutta rinta säilyi.

Kokemus säikäytti. Pirkko kuvailee sitä sokkitilanteeksi.

– Ajattelin aluksi, että kuolen saman tien. Onneksi olin muutoin hyvässä kunnossa ja Suomessa on loistava syöpähoito.

Sitkeät vatsavaivat ovat kiusanneet Pirkkoa jo vuosikymmenien ajan. Hän itse epäilee pilanneensa vatsansa nuorempana keikkamatkojen huonolla ruoalla. Toisaalta vaivat saattavat olla osin perinnöllisiä, koska myös hänen äidillään May Mannolalla oli ”huono vatsa”.

– Ei nuorempana tullut ajatelleeksi ravinnon terveellisyyttä, eikä siitä puhuttu niin paljon. Vuosien varrella kävin lukuisilla ravintoterapeuteilla ja kokeilin muun muassa fodmap-dieettiä, mutta lopulta viimeinen keino oli puukko.

Joulukuussa 2021 Pirkko meni leikkaukseen, jossa häneltä poistettiin 20 senttimetriä paksusuolta. Ratkaisuun päädyttiin ärtyvän suolen ja divertikuloosin vuoksi. Pirkko pelkäsi leikkausta ja kuntoutuminen oli hidasta, mutta päätös oli kuitenkin oikea.

– Leikkaus on auttanut, ja olen kuntoutunut hyvin. Olisi pitänyt kuunnella kehoa jo aiemmin.

Pirkko on kiitollinen siitä, että apua ja apuvälineitä on saatavilla, vaikka ikä tuo väistämättä terveyshuolia ja aistitkin heikkenevät. Hän käyttää vasemmassa korvassaan kuulolaitetta.

– Olen saanut varaosia kehooni kolmesti. Onneksi niitä on olemassa, hän sanoo viitaten leikkauksiinsa.

Aamunsa Pirkko aloittaa puurolla tai puolisonsa tekemällä marja- tai vihersmoothiella. Lisäksi hän hellii suolistoaan maitohappobakteereilla. Pirkko syö viidesti päivässä pieniä annoksia ja välttää vehnää ja maitotuotteita.

– Minulla on nyt kova yritys olla säntillinen ja katson tarkasti, mitä laitan suuhuni.

Haastatteluhetkeen hän on kattanut pöydälle muun muassa hummusta, koska tietää kikherne­tahnan olevan terveellistä.

– Yritän syödä kasvispainotteisesti, paljon marjoja ja hedelmiä. Olen aina pitänyt lihasta, mutta nykyisin syön enemmän kalaa, kolmesti viikossa. Se on pienempi paha kuin liha. Heikkouteni on Fazerin maitosuklaa, joka on ihan parasta.

Pirkolla on keittiössään myös mittava lisäravinnevarasto, jota hän hyödyntää välillä enemmän ja välillä vähemmän. Hän ottaa joka päivä reilun annoksen D-vitamiinia, B12-vitamiinia ja toistakin lisäravinnetta muistin tueksi sekä tarvittaessa C-vitamiinia flunssaa torjumaan.

– Syön myös pycnogenolia eli rannikkomänty­uutetta, josta voi olla hyötyä sydämelle ja verisuonille. Tiedän, että lentoemännät käyttävät sitä helpottamaan turvotusta. Lisäksi otan ubikinonia, joka voi kuulemma auttaa vähentämään kolesterolilääkkeiden haittoja, hän listaa.

Pirkko jäi leskeksi 14 vuotta sitten, kun hänen pitkäaikainen aviomiehensä, ohjaaja Åke Lindman menehtyi pitkän sairauden jälkeen.

– Åke oli monisairas viimeiset vuotensa, joten oli lopulta helpotus, että hän pääsi pois. On raskasta katsoa, kun psyykkisesti ja fyysisesti vahva ihminen heikkenee. Sikäli ymmärrän niitä, jotka toivovat eutanasian laillistamista.

Puolison kuoleman jälkeen tuolloin 70-vuotias Pirkko muutti uuteen kotiin eikä uskonut enää löytävänsä rakkautta. Hän keskittyi täysillä työhön, hoiti sittemmin jo kuolleita mäyräkoiriaan ja muun muassa osallistui Tanssii tähtien kanssa -kilpailuun.

Elämä kuitenkin yllätti vuonna 2015, kun Pirkko tapasi espoolaisen tavaratalon edustalla vanhan tutun eli Göranin. Heillä oli yhteisiä ystäviä.

– Göran on ujo, joten minä annoin hänelle puhelinnumeroni. Hän soitti vielä samana iltana ja kutsui illalliselle kotiinsa. Myöhemmin hän paljasti, että oli ostanut ruoat valmiina.

Uusi rakkaus tuli Pirkon elämään sopivassa saumassa monella tapaa. Pirkon aikuinen tytär Heidi muutti samoihin aikoihin Ruotsiin, ja Pirkko suri jäävänsä yksin. Välit tyttäreen ja tyttärentyttäriin Iaan, 10, ja Neaan, 7, ovat edelleen läheiset välimatkasta huolimatta.

Noin vuoden kuluttua ensitreffeistä Pirkosta ja Göranista tuli kihlapari Pirkon aloitteesta. Alun perin suunnitelmissa oli myös avioitua, mutta lopulta pari luopui ideasta välttääkseen paperisodan. Molemmat olivat tehneet tahoillaan testamentit, eikä niitä haluttu alkaa hämmentää.

Pariskuntaa yhdistävät sosiaalisuus ja aktiivisuus. Työ on ollut molemmille aina hyvin tärkeää ja enemmän kuin työtä, elämäntapa. Lisäksi Pirkko ja Göran kuntoilevat yhdessä. He ovat myös sopineet, että jos toisen muisti alkaa heittää, siitä sanotaan puolin ja toisin suoraan.

– Göran on hyvä mies. Olen iloinen ja kiitollinen siitä, että voin jakaa elämäni hänen kanssaan. Hän tasapainottaa minua. Hän on myös sihteerini, koska en ole kovin hyvä hoitamaan käytännön asioita.

Pari seilasi vuosia kahden kodin ja kaupungin väliä. Hiljattain Göran myi asuntonsa Helsingin Lehtisaaressa ja muutti Pirkon luo.

– Olen onnellinen, että viihdymme nyt samassa asunnossa. Tosin Göranille oli kova paikka, että hänestä, stadilaisesta, tuli espoolainen, siis ihan maalainen.

Huumoria yhteisessä kodissa ei säästellä, vaan se on tärkeä arjen voimavara. Aivan kuten sekin, että tähän aikaan vuodesta Pirkko voi levittää joogamaton omalle pihalle aurinkoon ja nauttia.