Teatteri

Kirjailija, käsikirjoittaja ja ohjaaja Juha Hurme uskoo ihmisen kykyyn oppia koronasta.

Miiko Toiviaisen piti puhua kaikkien Suomen transihmisten puolesta syyskuussa. Kansallisteatterista soitettiin kolme päivää ennen ensi-iltaa Toiviaiselle, kun Kaikki äidistäni -näytelmän Agrado-hahmon roolituksesta nousi syksyn iso teatterikohu. Kohu tuntuu Toiviaisesta käännekohdalta.

Näyttelijä Santeri Kinnunen otti puolitoista vuotta sitten teatteripestistään virkavapaata ja alkoi suunnitella elämään uutta. Se tulikin koronan ja töiden äkkiloppumisen myötä. Voimaa pysähdyksen keskelle Santeri lähti hakemaan mökkimaisemistaan.

Samuel Harjanne hurahti jo nuorena musiikkiin ja teatteriin. Nyt hän ohjaa suuria musikaaleja niin Suomessa kuin ulkomailla.

Lilla Teaternin Once-musikaali tuo iloa pimeään syksyyn. Miten helppo ruotsinkielistä musikaalia on seurata, jos kouluruotsi on päässyt ruostumaan?

Näyttelijä Markku Maalismaa aavisti jo varhain, että hänen tyttärensä Pihla mielisi isona samalle alalle. Isän ja tyttären suhde perustuu vahvalle luottamukselle. Vaikeina ahdistuksen hetkinä Pihla on aina voinut soittaa isälleen ja purkaa tuntojaan.

Kansallisteatterin transkeskustelu synnytti vuoden taidemyrskyn, jonka seuraukset nähdään näyttämöillä toivon mukaan pian. Kohun takaa paljastui kuitenkin uusi, outo maisema, jossa fakta ja fiktio näyttävät vaihtavan paikkoja. Taiteelle asetetaan nyt odotuksia, jotka toteutuessaan tekisivät siitä jonkinlaisen turvalelun, kirjoittaa Suna Vuori esseessään.

Näyttelijä Eero Aho kuvailee itseään pikemminkin kepeäksi ja hauskaksi kuin vakavaksi. Vuodet ovat tasanneet nuoruuden kiivautta ja tuoneet lisää herkkyyttä. Eero sanoo opetelleensa pyytämään anteeksi. ”Tajuan nyt, että myös rauhallisuutta voi opetella.”