Teatteri

Katariina Havukainen on tunnetun teatteriperheen lapsi, joka ei tiennyt, alkaako journalistiksi vai sittenkin näyttelijäksi. Näyttelijäksi hän päätyi, mutta tie valkokankaille ei ole ollut helppo. Nyt hänen nimensä ja kasvonsa ovat kuumaa kamaa.

Kultalampi on siitä harvinainen, että se paitsi viihdyttää, myös herättää syviä ajatuksia ja pohdintoja loppuillan keskusteluihin.

Näyttelijä Turkka Mastomäki pelkää yksinäistä vanhuutta, vihaa juonittelua ja liikuttuu kyyneliin läheisten surun ja lapsensa onnistumisten äärellä.

Clarissa Jäärnin koko elämä meni taannoin uusiksi sukupuolenkorjauksen prosessissa. Siinä häntä ovat auttaneet matkat ja asuminen muissa maissa.

Haamujen jäljillä -sarjan päättävässä Suomen Kansallisteatterissa on kummitellut jo 120 vuotta. Näyttelijävainaat vaeltavat käytävillä, oviin koputetaan, katsomossa istuu outoja hahmoja. Nyt on ollut hiljaisempaa. Ovatko aaveet paenneet remontteja?

Kari Väänäsen ote elämään on vaistonvarainen, elämää eletään sivuille vilkuilematta. Mutta halvaantunut jalka ketuttaa entistä nuorta näyttelijäleijonaa. Aivoinfarktikin on koettu. On aika astua laivaan ja puhua 68-vuotiaan miehen elämästä.

Kirjailija ja näyttelijä. Tuomas Kyrö voisi olla Antti Litjan poika, mutta Mielensäpahoittajan isänä hän ymmärtää itseään paljon vanhemman miehen mielenliikkeitä. Artikkeli on julkaistu Avussa 36/2014.

– Ei murheeseen pidä jäädä makaamaan. Lopetimme lukujen ja tartuntojen seuraamisen. Keskityimme hyviin asioihin, Merja Larivaara kertoo.

Hannu Lauri sanoo asettaneensa näyttelijän työn kaiken edelle. Ammatissaan hän koki onnistumisen riemua, vaikka lapsuuden ankara kuri ja rakkauden puute jättivät jälkensä koko elämään.