Anja Pohjola, 94, toteutti nuorena kuolleen äitinsä unelman filmitähteydestä – Hän ymmärsi vasta myöhemmin, kuinka paljon äiti oli joutunut kestämään
Greta Garbon kuva vieressään syntynyt Anja Pohjola eli ennen aviomiehensä tapaamista vain suurille näyttelijäunelmilleen. Rakkaus näyttelemistä kohtaan oli syttynyt jo pienessä elokuvateatterissa Loimaalla.
Se oli Anja Pohjolan mielestä jotain ihmeellistä. Piirroselokuva Lumikki ja seitsemän kääpiötä oli ensimmäinen elokuva, jonka hän koskaan näki, eikä millään elokuvalla ole sen jälkeen ollut häneen niin voimakasta vaikutusta.
– Äiti oli puhunut filmeistä, ja tämä on nyt sitä, mitä minäkin haluan mennä tekemään, vaikka se oli vain piirroselokuva, Pohjola, 94, muistelee silloisia ajatuksiaan.
Tämä Disneyn ensimmäinen täyspitkä värillinen piirroselokuva sai Suomen ensi-iltansa syksyllä 1938, joten Pohjola oli sen nähdessään vasta seitsemänvuotias.
Loimaan elokuvateatteri oli Pohjolalle tärkeä paikka. Muutama vuosi Lumikista oli kohinan kohteena Kaivopuiston kaunis Regina. Se oli Pohjolan mukaan kielletty lapsilta – sen yhden ainoan kohtauksen takia, jossa Regina Linnanheimo ui alastomana.
Kymmenenvuotias Pohjola oli laittanut äidin korkokengät jalkaan ja baskerin vähän vinoon päästäkseen katsomaan elokuvaa. Hänen ystävänsä Anja oli etunimikaimaansa huomattavasti pidempi, joten Pohjola livahti hänen varjonaan sisään elokuvateatteriin.
Myyttiset elokuvatähdet olivat pyörineet hänen mielessään niin pitkään kuin hän elämäänsä muistaa.
Jo pienenä, vielä alle kouluikäisenä ”kakarana” oli Pohjola suostunut hoitamaan äitinsä asioita, jos se tarkoitti käyntiä kemikalioon noutamaan tuoksuja. Tuoksut olivat hänestä ihania ja kemikaliossa sattui olemaan kuva saksalaisesta elokuvatähdestä Olga Chekhovasta.
– Olen tuollainen vielä joskus, Pohjola kertoo miettineensä.
