Kaninkolon asukit – Teatteri Jurkan hillittömien hahmojen show vakavoituu lopussa
Salaliittoteoreetikoita, survivalisteja ja hopeavesikauppiaita. Eeva Mäkinen ja Eeva Kaihola heittäytyvät esittelemään kavalkadin toinen toistaan hauskempia hahmoja, mutta Kaisa Lundánin näytelmä löytää aiheesta myös syvällisemmän kulman.
Artikkelin kuunneltava versio on tehty tekoälyn avulla. Anna palautetta audiosta sähköpostilla apu360@a-lehdet.fi tai tekstin lopussa olevalla lomakkeella.
Teatteri Jurkassa Kaisa Lundánin kirjoittama ja ohjaama Kaninkolon asukit johdattaa suoraan syvään päätyyn. Millaista on sellaisten ihmisten arki, jotka kyseenalaistavat yhteiskunnan perustavanlaatuiset totuudet, oli kyse sitten maapallon pyöreydestä tai koulunkäynnin tarpeellisuudesta?
Näytelmän keskiössä on Haapalan perhe, äiti ja tytär. Oman pihan omenoita uskaltaa syödä, mutta melkein kaikki muu maailmassa onkin sitten jo vähän epäilyttävää. Äiti syöttää omat harhansa lapselleen, joka ottaa ne todesta. Metsän keskellä asuessa jopa vaatekauppojen sovituskopit alkavat näyttää vaarallisilta. Maailmahan on täynnä uhkakuvia, jos oikein ajattelee!
Äiti uppoaa yhä syvemmälle salaliittoteorioihin. Vaihtoehtohoidoista ja hopeavedestä tie vie survivalistiksi, jonka yöt kuluvat erilaisilla keskustelufoorumeilla pelkoa imien. Vähemmästäkin masentuu. On selvää, että johonkin tämä juna lopulta pysähtyy, joko itse tai pakolla.
Huumoria löytyy paljon, kiitos tekstin ja vielä ennen kaikkea kiitos näyttelijöiden. Näytelmän tapahtumat ja henkilöt tuntuvat paikoin suorastaan yliammutuilta, mutta silti näille arkkityypeille on vastineensa tosielämässä.
Ensimmäisen näytöksen jopa riehakas sävy muuttuu kuitenkin täysin väliajan jälkeen. Se, mikä lapsuudessa on ehkä enemmänkin hassua seikkailua, voi aikuisten maailmassa johtaa vakaviin seurauksiin. Hakematta mieleen tulee viime kuukausina julkisuudessa ollut, viranomaisia pakoileva Karfin perhe.
Vaikka näytelmän ensimmäinen puolisko oli äärimmäisen viihdyttävä, sen loppuosa herättää lopulta enemmän ajatuksia. Kaisa Lundán on vienyt ajatusta pidemmälle, siihen, miten pelon ilmapiirissä kasvaminen vaikuttaa lapseen. Millainen aikuinen hänestä tulee, kun elämä on täynnä uhkakuvia eikä mihinkään voi luottaa?
Teatteri Jurkan intiimissä tilassa nähdään jälleen erinomaista näyttelijätyötä. Eeva Kaihola ja Eeva Mäkinen laajentavat pientä tilaa tarvittaessa kontaktilla yleisöön, jopa hieman improvisoiden. Etenkin Mäkisen toinen toistaan villimmät hahmot varastavat show'n.
Skenografi Miina Kujala saa tilan vaatiman minimalismin toimimaan ja onnistuu paikoin jopa yllättämään.
