Opettaja, nyt – Q-teatterissa nähdään hieno sotahuuto kulttuurin ja etenkin teatterin puolesta

Huh, olipa hyvä! Q-teatterin Opettaja, nyt tuntui ensimmäisen näytöksen jälkeen jo valmiilta, mutta toinen näytös vaihtoikin suuntaa ja painoi kaasun pohjaan. Opettajan ja opiskelijoiden kohtaamisista alkava näytelmä päätyy lopulta pohtimaan koko alan tulevaisuutta, ihmisyyttä ja menetystä.

Käsikirjoittaja, Teatterikorkeakoulussakin opettanut Katariina Numminen korostaa, että hän ei ole tuonut näytelmään todellisia opetustilanteita, mutta kokemuspohjaa kohtauksissa varmasti on. Tuttuja opiskelijatyyppejä, osa taidealan oppilaitoksesta, osa ehkä nuorempia.

Esityksen opettaja (Elina Knihtilä) pohtii kiinnostavasti rooliaan vaikeuksissa olevan alan opettajana ja siihen liittyvää turhautumista. Pitäisikö opiskelijoita sittenkin suojella aiempien sukupolvien ajattelulta ja arvomaailmalta, kuten sisäistetyltä naisvihalta? Aikojen ja hyväksyttyjen asioiden muuttuminen käyvät hyvin ilmi.

Elina Knihtilä on aivan erityisen hyvä. Koko ensemble (Satu Tuuli Karhu, Olli Riipinen, Eero Ritala) on erinomainen, mutta Knihtilä erottuu silti edukseen lavan kiinnekohtana ja huomiota hallitsevana ytimenä. Hänessä on inhimillisyyttä ja tarpeen mukaan lempeyttä, mutta myös viisautta ja parissa kohtauksessa suoranaista iloa. Ilahduin opiskelijan ja opettajan kohtaamisesta ja naurusta, joka oli niin luontevaa, että en pystynyt sanomaan, oliko se spontaania vai osa näytelmää.

Huumoria tuovat usein pienet eleet, teot ja ilmeet – kuten kohdat, joissa opettaja rikkoo neljännen seinän suorastaan Iltalypsyn karjakon ilmein. Esiin nousevat opettajan ilo opiskelijan onnistumisesta ja oivalluksesta.

Näytelmässä nostetuista fragmentaarisista huomioista tulee mieleen Q-teatterissa kaksi vuotta sitten nähty Joitakin keskusteluja merkityksestä. Siinäkään pyrkimys ei ollut niinkään päästä selvään lopputulemaan vaan esittää samastuttavia kulmia ja huomioita.

Monimerkityksellinen nimi Opettaja, nyt saa ainakin yhden merkityksen, kun 30 vuoden takaisissa takaumissa opettaja onkin opiskelija, silloin. Mielessä käy silti, haetaanko sillä myös mielleyhtymää Ilmestyskirja. Nyt. -elokuvaan ja sitä kautta hyökkäykseen, jota kulttuurielämä etenkin hallituksen taholta nyt kohtaa. Henkiseen sotaan, jossa taidealat ja niiden tekijät kamppailevat selviytymisensä puolesta.

Ohjaaja Milja Sarkola tekee lavan keskuksesta kuin hurrikaanin silmän, jonka ympärillä tapahtuu. Viljami Lehtosen hieno äänisuunnittelu ansaitsee erityismaininnan. Ensimmäisessä näytöksessä äänimaailma tahdittaa episodeja, toisessa musiikki ihastuttavasti suorastaan riehaantuu.

Isän kuolema ja sen käsittely vertautuu taiteen ja teatterin kuolemaan. Opettaja, nyt nostaa esiin huomioita elämästä, nuoruudesta ja opiskelusta ja jopa kotimaisen teatterin historiaa, mutta ennen kaikkea se on onnistunut hätä- tai jopa sotahuuto kulttuurin puolesta. Teatterista kävelee ulos valmiina osallistumaan mielenosoitukseen.