Elena Leeve, oletko enemmän Sunnuntailounas-Eevi vai Onnela-Saara?

Sinut nähdään syksyn aikana Sunnuntailounas-sarjassa Eevinä ja Onnelassa Saaran roolissa. Kumpaan identifioidut enemmän?

Eevi on saanut sarjassa nyt esikoisensa itsellisesti. Siitä tunnistan hyvin sen, että kun on lasten kanssa yksin, pitää myös itse hoitaa kaikki.

Saaran ydinperhemalli tuntuu itse eronneena taas vähän etäiseltä tai vieraalta.

Olen kai tehnyt sen verran rooleja, että minua ei siviilissä sekoiteta roolihahmoihini.

Kuljen paljon pyörällä ja julkisilla liikennevälineillä, joskus joku tulee siellä kasvokkain sanomaan palautetta jostain roolista. Se tuntuu kivalta.

Olet tehnyt kamerarooleja yli kaksikymmentä vuotta. Miten valikoit työsi teatteri- ja kameratöiden välillä?

Jos on kaksi yhtä kiinnostavaa työtä samaan aikaan, menen sinne, mihin olen lupautunut ensin. Sellainen on vaikea paikka.

Onneksi aika usein palapelit on saatu ratkottua ja olen voinut tehdä molemmat.

Se urallani onkin täyttynyt, että olen päässyt tekemään niin leffoja, televisioita kuin teatteriakin.

Kaksikymmentä vuotta näyttelijän työssä; miten paljon olet vielä sama Elena kuin uran alussa?

Tosi monet itse ammattiin liittyvät asiat ovat säilyneet. Intohimo tekemistä kohtaan on sama.

Tämä on työ, jossa oppii koko ajan jotain uutta. Mitä enemmän itse kasvaa, sitä enemmän tulee vastaan uusia maailmoja. Tämä on loputon aarrearkku. Samalla oma nahka on paksumpi. Kritiikkiin osaa nykyään suhtautua lempeämmin, vaikka se kirpaisisikin.

Jos ennen vaikka kriitikko sanoi, että kiirehdin jossain kohtauksissa, ajattelin helposti, että apua en olekaan täydellinen. Nyt ajattelen, että tuo on taas vain uusi asia, joka minun täytyy oppia.