Malla Malmivaara: ”Häpeän syvästi nykyistä hallitustamme, jonka päätökset ja linjaukset nakertavat ihmisarvoa”
Näyttelijä ja laulaja Malla Malmivaara pelkää, että ihmiskunta tulee tuhoamaan itsensä tyhmyydellään.
Minun olisi pitänyt syntyä Tähtien sota -elokuvista tutun Endor-planeetan metsäkuussa. Se vaikuttaa taianomaiselta paikalta.
Lapsuuteni sitkein haave oli päästä luomaan taidetta, jolla on merkitystä. Kasvoin taiteilijaperheessä, klassisen musiikin ja teatteritaiteen ympäröimänä.
Teini-iässä ihailin naisia, jotka uskalsivat olla omia itsejään ja saavuttivat työllään ja ajattelullaan merkittävän aseman. Erityinen suosikkini oli ranskalainen kirjailija-filosofi Simone de Beauvoir.
Minuun jäi pysyvät jäljet, kun tunteenhallintani petti vakituisen lapsenvahtimme vaihtuessa. Paiskasin suutuspäissäni lasioven kiinni, ja sirpale viilsi kädestäni palasen. Siinä olisi voinut käydä huonomminkin.
Viimeksi nauroin makeasti, kun kollegani Hannu-Pekka Björkman esitti legendaarisen kanalaulunsa Täydelliset vieraat -elokuvan kuvauksissa.
En enää rakasta lehmänmaitoa. Ennen ajattelin, ettei kauramaito voi koskaan korvata sitä kahvin seassa. Nykyisin asia on juuri toisinpäin – näin toimivat ihmisaivot.
Kateellisena katsoin, kun pikkusiskoni purki lapsuudessamme tunteitaan avoimesti ja voimakkaasti. Minä taas muotoilin toiveeni huomattavasti diplomaattisemmin – mikä ei lopulta ollut hyväksi sen enempää minulle kuin muillekaan.
Pelkään kuollakseni, että ihmiskunta tulee tuhoamaan itsensä tyhmyydellään.
Häpeän syvästi nykyistä hallitustamme, jonka päätökset ja linjaukset nakertavat ihmisarvoa.
Pyydän anteeksi, että keskittymiskykyni herpaantuu toisinaan. Olen kamppaillut asian kanssa koko elämäni – ja alkanut vasta viime vuosina ymmärtää, mistä se johtuu.
Join pääni täyteen, kun olin epävarma ja itseluottamukseni oli vasta rakentumassa. Nykyään en enää käytä alkoholia humaltumisen vuoksi.
Sukurasitteeni on nimeni. Olen oikeasti Laura Malmivaara. Aiemmin minut sekoitettiin jatkuvasti samannimiseen pikkuserkkuuni – tai kysyttiin, olenko hänen sisarensa.
Hermoni menevät, kun viereisessä pöydässä joku nakuttaa kynällä ja vispaa jalkojansa – ja samaan aikaan radiossa soi mikä tahansa Popedan biisi.
Minun jumalassani mukavinta on, ettei häntä ole olemassa. Olen hyvin tiedeorientoitunut ihminen.
Antakaa minun edes kerran päästä näkemään hyvinvoivia sinivalaita Jäämerellä. Lapsena lempieläimeni oli maitovalas.
Jos olisin mies, olisin silti joiltain osin nainen. Kokemukseni on, ettei sukupuoliroolien tarvitse mahtua perinteiseen joko-tai-määritelmään.
Luulin itsestäni liikoja, kun liityin yläasteikäisenä ystäväni Johannan kanssa korttelikiekkojoukkueeseen. Menimme mukaan lähinnä provosoidaksemme ja osoittaaksemme, ettei jääkiekko ole vain poikien laji.
Yrityksistä huolimatta en ole oppinut ymmärtämään kvanttifysiikkaa – vaikka olen lukenut siitä kirjoja ja kuunnellut lukuisia podcasteja.
