Road trip

Suomalainen Kari Voutilainen rakentaa kelloja Sveitsissä maailman parhaiden kelloseppien keskellä. Hän on kellomaailman "Oscar-voittaja". Ken haluaa häneltä upean kellon, tilaa minuuttirepeterin, jossa on ikuinen kalenteri. Kellon koneiston pintaa kiertää äänilanka, joka ilmoittaa eripituisilla lyönneillä tunnit, kymmenet minuutit ja minuutit. Kalenteri näyttää vuodesta toiseen aina oikean päivän, koska se pystyy ottamaan huomioon eripituiset kuukaudet ja karkausvuodet. Tuollainen kello maksaa lähemmäs 400 000 euroa. Se on erikoisuus, jollainen tehdään tilauksesta epätavalliselle asiakkaalle. Tällaisia kelloja on oikeasti tarvittu 1700- ja 1800-luvuilla, kun on ollut tarpeen tietää aika pimeässä. Nyt ne ovat keräilijöiden intohimon kohde. – Työstähän se hinta tulee. Tuote oli kehitettävä ja kaikki osat valmistettava itse. Se oli meillä työn alla pari vuotta, kelloseppä Kari Voutilainen sanoo. Voutilainen on kelloseppä ja artisti, joka työskentelee Motiers’ssä Sveitsissä. – Olen pitänyt kutini laadun suhteen, Kari Voutilainen sanoo. Käytetty huippukello maksaa enemmän kuin uusi – Uskon, että 100 vuoden päästä kelloni ovat vielä olemassa ja käytettyjen kellojen hinnat nousevat. Esimerkiksi malli, jota Voutilaisen kellosepät tekivät 10 vuotta sitten, on nyt käytettynä 30–50 prosenttia kalliimpi kuin uutena. – Olen pitänyt yrityksen työn tekemisen tavoitteet aina samanlaisina. En ole kasvattanut tuotantoa. Olen pitänyt kutini laadun suhteen. Laadulla tarkoitan sitä, miten tekee työnsä. Haluan tehdä viimeisteltyjä kelloja, jotka toimivat hyvin. Yli 300 000 euroa maksava Aki No Kure -kello. Kellotaulu on tehty Japanissa ikivanhalla lakkaustekniikalla. Voutilaisella on kaksi perusmallistoa. 28-malleissa koneisto on aina sama. GMT-mallit personoidaan asiakkaan mukaan. Täysin uniikit kellot tehdään alusta asti ainutlaatuisiksi, ja asiakkaiden toiveita kuullaan tarkasti. Myös jokaiseen perusmalliston kelloon Voutilainen pyrkii tekemään jotakin uniikkia. Rikaskaan ei saa luksusta pikana Luksusta on kahdenlaista: massaluksusta ja oikeaa luksusta. Esimerkiksi moni kuuluisa, hinnakas eurooppalainen laukkumerkki teettää tuotteet Aasiassa suurina massoina. – Hermès tekee laukut Ranskassa parhaista materiaaleista, ja se on kehittänyt omaperäisiä nahkajuttua. Takana on tietotaitoa. Tuotantomäärät ovat pieniä, ja tuotteita on hankala saada. Aki No Kure -kellon kellotaulun alle voi kurkistaa ja katsella koneistoa. Myös koneisto on tehty Voutilaisella käsityönä. Ehkä vaikea saatavuus onkin tavallisen ja luksuksen yksi olennainen, erottava tekijä. Louis Vuittonin laukut ovat massatuotteita, joita valmistetaan suuria määriä Kiinassa. Chanelin ranskalaisella muotitalolla on tuotteita monessa hintaluokassa. Osa on tavallisenkin palkansaajan saavutettavissa, suuri osa ei. Firma valmistaa tuotteensa Ranskassa ja edustaa ranskalaista tietotaitoa. Luksusta vai huijausta? Voutilainen liittää luksukseen eettisyyden ja rehellisyyden. Valmistaja kertoo avoimesti, missä tuote tehdään ja mistä raaka-aineet tulevat. – Usein se ei mene niin. Meidän alalla valmistetaan kelloja, joissa on merkintä Swiss made. Merkin käyttäminen edellyttää sitä, että 60 prosenttia tuotteen arvosta syntyy Sveitsissä ja kello on koottu Sveitsissä. 40 prosenttia voi tulla mistä vain. Joskus ranneke on merkitty sveitsiläiseksi, vaikka ainoastaan rannekkeen reiät on tehty Sveitsissä. – Oikeaa luksusta on esimerkiksi se, että vaatturi tekee puvun tai suutari kengät täsmälleen asiakkaan mittojen mukaan. Silloin asiakas maksaa käsityöstä eikä markkinoinnista. Aki No Kure -kellon takana on yksityiskohtana hämähäkki. Asiakas hoitaa luksuksen markkinoinnin Voutilaisen kelloja himoitsevat miehet, joilla on kova kiinnostus mekaniikkaan. Kun he haluavat yhä harvinaisempia ja erikoisempia kelloja, he tulevat vierailulle Voutilaiselle. Haastatteluhetkellä Voutilainen odotti asiakasta Thaimaasta. Asiakkailla on usein paljon omia ideoita ja toiveita. – Asiakkaani haluaa tietää, mistä hänen kellonsa tulee ja kuka sen tekee. Hän haluaa paljon tietoa. Tätä kautta kelloon syntyy tarina, ja asiakas voi kertoa sen perheelleen ja ystävilleen. Näin he hoitavat markkinoinnin kellomestarin puolesta. 60 prosenttia työajasta Kari Voutilainen pystyy tekemään kelloja. Voutilainen ostaa ulkopuolelta rannekkeita, vetojousia, spiraalijousia ja kiviä. Koneisto, kellotaulu, kuoret ja soljet tehdään itse. He valmistavat kelloja myös alihankintana toisille firmoille. 28-mallisto on Voutilaisen peruskello. Kellot maksavat kymmeniä tuhansia euroja. Kunnioitus on luksusta – Kaikki lähtee raaka-aineista ja siitä, miten se on valmistettu. Mietin tehdessäni vain sitä kelloa, miten se on pakattu ja miltä ranneke tuntuu. Voutilainen haluaa, että ranneke on tehty parhaasta mahdollisesta materiaalista ja ommeltu kauniisti. Tärkeää on, mitä se tuntuu. Soljen kiinnittämisen ja avaamisen on sujuttava helposti. – En pysty ostamaan boksia (säilytyslaatikkoa) Kiinasta. Puuseppä tekee sen meille naapurikylässä. Rannekkeet tulevat naapurikaupungista. Näin pystyn perustelemaan itselleni sen, että työni on hyvin tehty. Asiakkaat ovat tottuneet siihen, että kaikki yksityiskohdat on tehty hyvin. Ei voi fuskata. Tärkeää on sekin, miten kellot esitellään ja myydään. – Asiakkaasta täytyy pitää huolta ja häntä pitää kunnioittaa. Toisten kunnioittaminen on nykyään aika vähäistä. Minä tapaan asiakkaitani vuosittain. Se on myös ihmissuhde. Asiakas tehdään vasta sitten, kun on ensimmäisen huollon aika. Miksi asua Sveitsissä? Sveitsissä työskentely ei olisi kelloseppä Voutilaiselle aivan välttämätöntä. Hän pystyisi tekemään huipputuotteensa vaikkapa Suomessa. Mutta Sveitsissä asuminen helpottaa ja inspiroi. Alueella on useita muitakin kelloseppiä ja -tehtaita. Paikkakunnalla on kelloihin liittyviä näyttelyitä ja tapahtumia. Tarjolla on henkilökuntaa, työkaluja ja koneita. Tuskinpa Suomessa voisi noin vain ostaa 0,15-millisiä poranteriä.