Voin vastustaa kaikkea – paitsi kiusauksia, kirjoitti irlantilaissyntyinen Oscar Wilde erääseen näytelmistään vuonna 1891. Sitaatti on esillä sympaattisessa kahvilassa, näköala­paikassa nimeltään Ladies View. Ja kun astuu kahvilasta ulos ihailemaan maisemia, ymmärtää miksi Wilden ajatus sopii juuri tänne.

Kukkuloita, järviä, kumpuilevaa ja vehreää laaksoa. Sydämeenkäyvän suloista. Ladies View on parhaita näköalapaikkoja Ring of Kerryllä, Irlannin suosituimmalla maisemareitillä. 179 kilometrin mittainen maisemareitti niemimaalla tarjoaa vuoristomaisemia, kallion­jyrkänteitä, merenrantaa, idyllisiä kyliä ja peltoja.

Täällä maan lounaiskulmalla Kerryn kreivikunnassa on kiertänyt matkailijoita ihailemassa Atlantin rannikkoa jo vuosisatojen ajan. Killarneyn alueella sijaitseva Ladies View saikin nimensä siitä, kun kuningatar Viktorian hovinaiset levähtivät paikassa matkallaan vuonna 1861. Jotkut vääräleukaiset irlantilaiset oppaat väittävät, että nimen takana oli hovinaisten näkymä paikalla nakuna uineeseen Viktorian puolisoon prinssi Albertiin, mutta se on huijausta.

Moni turisti ajaa Kerryn kierroksen helposti bussilla, ja kesäaikaan linja-autoja on täällä liikkeellä ruuhkaksi asti. Eniten maisemareitistä saa irti, kun lähtee kiemurateille vuokra-­autolla ja pysähtelee tutkimaan seutua omaan tahtiinsa.

Hyvä lähtöpaikka on Killarneyn kaupunki. Kun aloittaa reitin aikaisin aamusta ja ajaa sitä myötäpäivään, kulkee päinvastaiseen suuntaan kuin useat bussit. Näin kierros käynnistyy nousulla vuorille. Niiltä jatketaan merenrantateille, jotka mutkittelevat vuorten juurella.

Eteläistä N71-tietä ajaessa Ladies View tulee vastaan pian Killarneyn ulkopuolella, Killarneyn kansallispuiston alueella. Paikan tärkein anti on näköala – kahvilasta saa kyllä Irish Coffeeta, mutta maisema ei kaipaa terästystä, jollei sää satu olemaan sateinen.

Osa pysähtyjistä kuvaa vuorten lisäksi parkkipaikalla seisovan varoituskyltin. Sen teksti Leprechaun crossing kertoo, että tässä on tien ylityspaikka Irlannin kansantarujen vihreä­takkisille olennoille, täkäläisille tontuille.

Niitä ei Ring of Kerryn maisemareitillä helposti näe, mutta muuta mieleenpainuvaa kyllä.

Hovineitojen pysähdykseltä tie jatkuu vuorten yli kohti toista huipentumaa, Moll’s Gapin näköalapaikkaa. Sitten maisemat tasaantuvat tien laskeutuessa merenrantaan.

Matala, tiiviisti rakennettu Sneemin kylä tuntuu ensinäkemältä melkein elokuvakulissilta. Sen talot loistavat sateenkaaren väreissä. Mutta kylänraitilla kävellessä huomaa, että idylli on aito. Sneemin koskimaisemissa voi nauttia hyvin vaikka väli­kahvit. Silmää ilahduttaa sekin, että kylä on niin siisti. Se on vuosien varrella voittanut jopa Irlannin kaupunkien ja kylien kilpaa tavoitteleman Tidy Town -tittelin.

Ring of Kerry tarjoaa katseltavaa historiallisten rakennusten ystäville. Monesta kylästä löytyy satoja vuosia vanhoja kivitaloja, ja seudulla on niin kartanoita kuin linnojakin.

Nähtävyyksiin kuuluu myös Sneemin lähellä sijaitseva Staigue Fortin linnoituksen raunio. Se löytyy vuorenrinteeltä pikkutien päästä. Ympyränmuotoinen Staigue Fort on arvioi­den mukaan rakennettu alun perin 300–400-luvuilla.

Halkaisijaltaan 27-metrinen kivirakennus on kuin rautakauden asuntomessujen ökyhuvila. Viisi metriä korkeiden ja neljä metriä paksujen muurien päällä seistessään näkee edelleen muut kulkijat jo kaukaa.

Nyt pitää olla tarkkana, tarttuuko syöttiin meri­ahven. John Cusack taiteilee kalastusvavallaan puoli­salaisella apajallaan. Se löytyy, kun tekee autolla koukkauksen kehätieltä ja ottaa määränpääksi Lambs Headin sataman.

Kallioiden suojaamasta satamasta lähtee avomerelle järjestettyjä kajakkiretkiä, niin lihasvoimin kuin moottorin avulla tehtyjä. Ja täällä voi kalastaa: merikalastusta varten ei tarvitse samanlaisia lupia kuin vuoristojärvillä, mutta paikallisia sääntöjä on silti noudatettava.

Cusack on ostanut syötikseen makrillia. Siinä on etunsa: jos kala ei nappaa, hän kertoo syövänsä makrillit. Lontoossa finanssialalla työskentelevä brittimies on perheineen palannut asumaan tänne vaimon kotiseudun rauhaan. Cusack käy töissä edelleen Englannissa, mutta viikonlopuiksi hän palaa rentoutumaan Irlantiin.

“Irlantilaiset ovat tottuneita muuttamaan”, Cusack sanoo ja kertoo viime aikojen muuttoaalloista.

Vuonna 2008 alkanut finanssikriisi sai monet irlantilaiset lähtemään ulkomaille elannon perään. Talouden elvyttyä muuttoliike on kääntynyt takaisin. Kiihkeiden vuosien jälkeen irlantilaiset ovat alkaneet arvostaa yhä enemmän maan perinteitä ja esimerkiksi lähiruokaa, Cusack pohtii.

Cusackille kalastus on vapaa-ajan harrastus, johon hän saa keskittyä rauhassa, kun muu perhe ui vastarannalla Derrynane Beachillä.

Vuorovesi kuljettaa täällä turkoosia vettä poukamaan niin, että virtaus houkuttelee surffaajia ja muita vesiurheilijoita. Kesäisin voi vaikka vuokrata välineet snorklaukseen, purjehdukseen tai eri ­lautailulajeihin.

Rannan vieressä sijaitsee museoksi muutettu Derrynane House. Kivitalossa asui 1800-luvulla täkäläinen merkkimies Daniel O’Connell. Brittivallan aikaan irlantilaisia katolilaisia puolustaneesta O’Connellista käytetään nimeä The Liberator, vapauttaja.

John Cusack heittää taas syöttinsä veteen ja odottaa. Hetken päästä nykii – mutta ylös nousee vain merilevää.

Kerryn-maisemakierroksen voi periaatteessa ajaa yhdessä päivässä, mutta jos haluaa vähän nautiskellakin, kannattaa majoittua seudulla yö tai pari. Siihen sopii esimerkiksi reitin keskivaiheille sijoittuva Watervillen kylä.

Watervillessä vastaan puksuttaa traktori, joka ajaa paikan kahden kuuluisuuden patsaiden ohi: Charlie Chaplinin sekä jalka­pallovalmentajan ja -maalivahdin Mick O’Dwyerin.

Chaplin vietti täällä 1960-luvulla perheineen vapaa-­aikaansa monina vuosina. He majoittuivat Butler Arms -hotellissa, jota on pyörittänyt satakunta vuotta sama suku. Jos saapuu kylään elokuussa, pääkadulla näkee knallipäisiä vierailijoita kunnioittamassa Chaplinin saavutuksia hänen nimeään kantavilla komediaelokuvafestivaaleilla.

Butler Arms -hotellin ravintola  on saanut nimensä koomikolta. Charlie’s on hienostunut paikka, jonka pöydistä katsellaan merimaisemia. Ravintolassa on viehättävän paikalleen seisahtunut tunnelma, ja merenelävien lautanen Symphony of Ballinskellig Bay on katkarapuineen ja ostereineen juhlava perehdytys seudun herkkuihin.

Watervillen jälkeen kannattaa poistua hetkeksi Kerryn kehäreitiltä ja kääntyä toiselle tielle, Skellig Ring Routelle. Vain harvat turistibussit ajavat Ballinskelligsin kautta kohti Portmageen satamakaupunkia, joten tällä maisemareitillä saa körötellä rauhassa.

Vihreillä rinteillä näkyy niin ronskeja kivitalojen raunioita, että Suomessa ne olisivat jo nähtävyyksiä. Kun etenee mutkittelevaa tietä, merellä tulee näkyviin kaukainen saari, jolla on ollut tuhansia vuosia erityinen maine. Skellig Michael tuntui aikoinaan ihmisistä sijaitsevan koko tunnetun maailman reunalla. Karu kivisaari asutettiin noin 1500 vuotta sitten, ja sille munkeiksi lähteneet kokivat pääsevänsä saarella lähimmäksi jumalaansa.

Nykyään Skellig Michaelille matkataan toisenlaisen Voiman takia. Saarella kuvattiin pari vuotta sitten ensi-iltansa saanutta Tähtien sota  -elokuvaa, ja seudun matkamuistomyymälöissä onkin tarjolla enemmän Darth Vader -mukeja kuin lunnipehmoleluja.

Alue mantereen puolella on hyvää patikointiseutua. Energiaa voi tankata Ballinskelligsissä arkisessa Skelligs Chocolate -suklaamyymälässä, ja ajaa siitä kehätietä vajaat viisi kilometriä näköalatasanteelle, jonne saa pysäköityä auton. Paikalta vie kävelypolku lammaslaitumen laitaa ylös korkeimmalle mäenhuipulle. Näillä Lettercampsin jyrkänteillä pitää kulkea varoen, mutta maisemat ovat nousun arvoiset.

Alhaalla siintää Tähtien Sodan Luke Skywalkerin komea piilopaikka, ja tunnelman täydentävät tuulen humina ja lintujen kirkuna. Alhaalla rinteessä pässit jauhavat ruohoa ahkerasti kuin urheiluvalmentajat purukumia.

Korkealta näkee myös Portmageen kylän sympaattiseen satamaan, jossa muistomerkit kertovat merenkävijöiden sankaruudesta. Portmageesta vie silta Valentia-saarelle, jossa on seudun luontoon ja historiaan perehdyttävä The Skellig Experience -keskus.

Skelligin saariryhmää pääsee katselemaan veneretkillä, joille nykyään tungeksii Tähtien Sota -faneja. Skellig Michaelil­­le rantautumista on tosin säädelty, ja luonnonsuojelijat kampanjoivat tiukempienkin rajoitusten puolesta.

Saariretkille lähteviä opastetaan tarkasti, miten kiivetään tuhatvuotisia kiviportaita. Rauhallinen askellus on hyödyllinen taito askelmilla, jos käy katsomassa Unescon suojelemia munkkien kivirakennelmia. Saarten jyrkänteitä katsellessa ei voi olla miettimättä, miten paikka on voinut olla asumiskelpoinen muille kuin lokeille.

Valentian saarelta löytyy tärkeä kohde makean ystäville. Maitotilallinen Caroline Daly kauhoo kehittämäänsä, mainetta saanutta Guinness-jäätelöä tuuttiin. Lisäaineettoman, kotitekoisen jäätelön maito on lypsetty vain metrien päässä. Caroline ja hänen miehensä Joe päättivät kymmenisen vuotta sitten jalostaa palkitun Holstein-karjansa maitoa myyntiin. Nyt tilalla on reseptejä yli 500 jäätelöön, joista Valentia Ice Cream -kahvilassa on  aina myynnissä nelisenkymmentä. Olutjäätelön lisäksi täältä ostetaan eniten kermaliköörin ja makean purukumin makuisia jäätelöitä.

”Me teemme paljon töitä”, maajussi Joe kertoo ja silittää hevostaan Maxia. Vahvan, 17-vuotiaan hevosen kärrykyydissä pääsee katsomaan merinäkymiä.

Amerikkalais­matkaajat ovat netissä arvostelleet, että kahvilassa jäätelöä ostaessa tuntuu jokin lemu. Se on tulkinta­kysymys, sillä tavallaan maatilan mieto lannantuoksu sopii täysin tunnelmaan.

Valentian saaren rinteillä voi kulkea omin päin tai opastetuilla kävelyillä katselemassa villikukkia ja merilintuja. Myös monia koko perheen vesiaktiviteetteja on tarjolla.

Jos veteen pulahtaminen ei innosta, kevyeen meritunnelmaan pääsee, kun palaa saarelta mantereelle lossilla Knight’s Townin satamasta. Heti lossikyydin jälkeen Cahersiveen rannassa on hyvä meriruokaravintola The Point Seafood Bar.

Cahersiveen pikkukaupungin mukava pääkatu Main Street on Kerryn seudun vilkkaimpia illanviettopaikkoja. Illalliselle kannattaa varata pöytä etukäteen vaikka laaturavintola QC’s Townhouse & Seafoodista.

Nälkäisenä täällä ja muuallakaan Kerryssä ei tarvitse kierrellä. Jos on pyhäpäivä ja jopa ruokapubien keittiöt ovat kiinni, Valentia Roadilla sijaitseva Ring of Kerry Hotel tarjoaa aina hampurilaisia ja fish & chipsiä.

Matkalla Cahersiveestä takaisin lähtöpisteeseen Killarneyyn on vehreitä merimaisemia, mutta päätielle ei osu suurempia nähtävyyksiä. Siksi voi jälleen tehdä pienen koukkauksen viralliselta Kerryn kierrosreitiltä. Glenbeighin jälkeen suunnaksi kannattaa ottaa Glencarin vuoristoinen seutu kehätien keskellä.

Glencar vetää puoleensa patikoijia ja kalastajia, jotka yöpyvät alueen syrjäisissä majataloissa, kuten The Climbers Innissä. Kalamiehet virittelevät vapojaan esimerkiksi jykevällä Blackstonesin kivisillalla.

Paikan korkeimman huipun, reiluun kilometriin nousevan Carrauntoohilin juurella autotie kiemurtelee niin kapeilla väylillä, että matkaaminen tuntuu huvipuistoajelulta.

Sitten kannattaa laittaa päämääräksi auton navigaattoriin Beaufort Bar, ja kaikkien luontokokemusten jälkeen Kerryn maisemareitin ­kiertäjä päätyy Irlannin-matkojen tärkeään huipentumaan. Hyvään pubiin.

Idyllisen Beaufortin kylän yli 170-vuotiaassa pubissa istuu vanhoja miehiä siemailemassa Guinnessia. Pöydät on tehty tukeista, ja miehetkin näyttävät entisiltä metsureilta. Vaikka irlantilaispubeissa on usein helppo päästä juttusille paikallisten kanssa, täällä vieraaseen ei kiinnitetä suurempaa huomiota, varsinkaan kun televisiossa pyörii jalkapallo.

Beaufortista on lyhyt matka Killarneyn kaupunkiin. Se poikkeaa tunnelmaltaan muista Kerryn kohteista. Killarneyn historialliset rakennukset ja läheinen kansallispuisto ovat vetäneet matkailijoita jo 1700-luvun puoli­välistä asti. Täällä kävijä pääseekin valitsemaan ravintolansa laajasta tarjonnasta. Hyvä paikka on esimerkiksi Cronin’s, jossa voi maistaa vaikka palkittua lampaanlihaa.

Killarneyyn tulee irlantilaisia ympäri maata, se on täkäläisille huvikohde. Pubeissa nostellaan maljoja ahkerasti, ja väki laulaa bändien mukana.

Mutta Kerryn-maisemareitin päätteeksi moni voi kaivata pikemminkin luonnonrauhaa kuin baarihumua. Siksi matkan lopuksi voi etsiytyä Killarneyn reunamilla sijaitsevalle Rossin saarelle.

Lough Leanen järven rannalla nousee 1400-luvulla rakennettu Rossin linna, joka oli viimeisten antautuneiden linnojen joukossa Englannin sisällissodassa 1600-luvulla. Linnan satamasta vesibussi vie risteilylle viktoriaaniseen Muckross Housen kartanoon, ja vuokraveneellä voi soudella järvenselälle.

Rossin saari on osa Killarneyn kansallispuistoa, jossa on runsaasti reittejä kävelylle, pyöräilylle tai ponikyydille. Saaren metsien puut ovat vaikuttavan suuria. Vehreä kasvusto on valloittanut polkujen reunat niin, että seasta ei heti erota edes vanhojen talojen raunioita.

Näköalapaikoilla voi istahtaa katselemaan vielä kerran ­Kerryn rantoja, saaria ja metsien täplittämiä vuorenrinteitä. Hiljaisuudessa luulisi, että paluu arkeen odottaa kauempana kuin parkkipaikalla kilometrin päässä.