Mondo

Road trip Viron kesässä

Road trip Viron kesässä

Mitä kaikkea voi kokea road tripillä kesäisessä Virossa? Ota tästä talteen vinkit neljän päivän reittiin, joka vie niin hauskimmille rannoille, pikku saaren rauhaan kuin makulöytöjen luo. 
Teksti Laura Friman
Kuvat Kaisu Jouppi
Mainos

Tuuli suhisuttaa kullankeltaisia kaurapeltoja, jotka jatkuvat horisontissa loputtomiin. Maisemaa täplittävät autiotuvat, joiden ikkunat ja ovet on laudoitettu kiinni. Autolla ajaessa on vaikea pitää katsetta vain asvalttitiessä, kun huomio karkaa jatkuvasti sähkötolppien nokkaan. Niissä keikkuu suuria, risuisia pesiä, joissa päivystää ylväitä haikaroita.

Olemme neljän päivän autoreissulla Viron maaseudulla. Reitille olemme valinneet kaupunkeja, pistäytymisen saarella ja tilaisuuksia pieneen harhailuun, kätkettyjen helmien etsiskelyyn.

Kun ensimmäisenä päivänä Tallinna jää taakse ja Pärnuun on matkaa edessä 129 kilometriä, näkymät tuntuvat suomalaiselle samaan aikaan tutuilta ja silti kutkuttavan erilaisilta.

Yksi helmi löytyy Järvamaan seudulta. Viron maaseudun kauneinta antia ovat kartanot, joille johdattavia kylttejä kannattaa teiltä etsiä silmä tarkkana. Jotkin kartanot ovat saaneet uuden elämän ylellisinä juhlatiloina tai tarjoavat viiden tähden majoitusta. Toiset on hylätty vuosikymmeniä sitten rapistumaan romanttisen nukkavieruiksi.

Kurvaamme toiveikkaina yhden pihalle. Ensivaikutelma hämmentää: voiko luhistunutta navettaa muistuttava rakennus todella pitää sisällään yhden Viron kehutuimmista ravintoloista? Kyllä vain – Põhjakan kartano osoittautuu pysähdyksen arvoiseksi.

1800-luvun alulla rakennetun kivikartanon pelasti muutama vuosi sitten kolme nuorta kokkia. He perustivat taloon virolaisista ruokaperinteistä ammentavan, kekseliään ravintolan. Hinnat eivät pöyristytä: kalleimmatkin pääruuat maksavat alle 15 euroa. Rakennusta ei ole tahdottu viilata hengettömän fiiniksi, ja rosoiset puitteet luovat mutkattoman tunnelman. Kesällä ateriansa voi nauttia ravintolasalin lisäksi pihan puolella, talousrakennuksen katetuissa raunioissa.

Pöytään kannetaan ensin punajuurikeittoa. Tyrmäävän pinkin keiton esillepano on kuin taidetta, syötävine kukkineen kaikkineen. Ronskit, erinomaiset kala-annokset kruunaavat lounashetken pellon laidalla.

JÄÄTELÖKIOSKEJA, HODARIKOJUJA, lentopalloverkkoja. Kirkuvan keltaisia rantatuoleja. Kaikkea on sikin sokin silmänkantamattomiin. Pärnun kaupungin hiekkaranta on Viron suosituin ranta, mutta onneksi kilometrien mittainen, joten kävijöiden virrasta riippumatta jokaiselle löytyy sijaa.

Tämä on niitä rantoja, joille tullaan esittelemään niukkoja bikineitä ja bodattua kroppaa. Toisaalta meri syvenee täällä hitaasti, ja Pärnu on lasten kanssa pulikoivan unelma.

Pärnu koukuttaa myös arkkitehtuurista kiinnostuneet: klassisten pitsihuviloiden lisäksi kaupungissa kävellessä voi bongata niin vanhaa, venäläistä glamouria, sulavalinjaista funkkista kuin huippumoderneja rakennuksiakin. Keskiaikainen hansakaupunki on luotu kiireettömälle kuljeskelulle. Myös kahviloiden ja gallerioiden valikoima on maan parhaita.

Seuraavana päivänä kaipaamme omaa rauhaa ja suuntaamme Valgerantaan: hiekka tällä rannalla Pärnun kupeessa on aivan yhtä hienoa kuin kaupungissa, mutta auringonpalvojia on paljon vähemmän. Jätämme auton hiekkatien varteen, ja kuljemme etsimään täydellistä rantakaistaletta. Nuoret parit kuhertelevat dyynien lomassa, ja taaperot kahlaavat hiekkaleluineen lempeissä aalloissa. Äänimaisemaa värittävät meren kohinan lisäksi kouluikäisten lasten kiljahdukset. Ne kantautuvat läheisestä seikkailupuistosta.

Jos on autolla liikkeellä, Valgerannasta voi löytää sesonkiaikaankin aina oman, rauhaisan piknik- ja uimasopukkansa. Askeettinen merimaisema on – jos mahdollista – vielä kauniimpi kuin Pärnussa.

"LAPSILLE VISSYÄ JA OMENAMEHUA niin, että veden ja mehun suhde on yhden suhde neljään", tärkättyihin golfvetimiin sonnustautunut mies tilaa napakasti. "Minulle mahdollisimman vaaleaa olutta. Sellaista, jossa on vain vähän makua."

"Pilsneriä?" tarjoilija ehdottaa.

"Ei, siinä pitää olla vähemmän alkoholia kuin pilsnerissä – mutta ei missään nimessä alkoholitonta olutta. Voisinko tulla itse katsomaan juomavalikoimaanne?

Pädasten kartano on Muhun saaren ylellisin kohde, mikä käy kartanon rautaporttien sisälle päästyä pian selväksi. Monen lomailijan budjetti ei välttämättä veny kartanon hulppeiden hotellihuoneiden hintoihin, mutta huoliteltuja tiluksia ja upporikkaiden asiakkaiden tapoja pääsee onneksi katsomaan parilla eurolla.

Kartanon puutarhassa viettää helposti parikin tuntia Itämerelle tähyillen. Kylpylässä voi kokeilla paikallisista perinteistä ammentavia hoitoja, kuten olutkylpyä tai koivunlehtihierontaa. Paikan rantabaarin ihanat drinkit ja kakut ovat mukavan edullisia, mutta päärakennuksesta löytyvä ravintola Alexander vaatii jo isompia satsauksia. Se on koko Viron arvostetuimpia ruokapaikkoja.

Muhuun saavutaan mantereelta Virtsun satamasta liikennöivällä yhteysaluksella, joka on kaukana Suomen koruttomista saaristolautoista. Komean kokoisella aluksella voi nauttia kalasoppaa ja istua aurinkokannella. Laivamatka virittää väistämättä lomatunnelmaan.

Pikkusaarella voi unohtua seuraamaan sympaattisten kalastuskylien verkkaista arkea tai ratsastaa rantaviivaa pitkin: saarella järjestetään paljon ratsastusleirejä, jotka räätälöidään sopivan tasoisiksi niin aloittelijoille kuin konkareillekin. Myös toiminnassa oleva, puinen tuulimylly ja kohtalokas Pyhän Katariinan kirkko ovat näkemisen arvoisia kohteita.

Kesäisin saari on omiaan myös maaseudun lämpimän yhteisöllisyyden kohtaamiseen. Kun jossakin päin saarta on illalla tapahtuma, suuri osa Muhun väestä suunnistaa paikalle. Ulkoilmakonserteissa levitetään räsymatot nurmikolle ja siemaillaan huokeaa kuohuviiniä tammien katveessa. Mikäli aikaa riittää, Muhusta voi jatkaa autoillen siltaa pitkin Saarenmaan pääsaarelle.

KURKISTETAAN TUONNE! Ja vielä tuon koristellun portin taakse.

Haapsalu on Viron mantereen puolella sijaitseva kompaktin kokoinen rantakaupunki, jossa ei tarvita autoa. 1200-luvulla perustetun kylpyläkaupungin mukulakivikujilla on melkein pakko pysähtyä valokuvaamaan saippuanvihreiksi ja ruusunpunaisiksi maalattuja mummonmökkejä. Niiden joukosta voi bongata myös Astrid Lindgrenin kirjojen luottokuvittajan Ilon Wiklandin lapsuudenkodin, jota ei tosin pääse katsomaan sisältä.

Vaikka Pärnun rantahulina on hauskaa ja Saarenmaa lumoaa luonnollaan, Haapsalu tuntuu olevan yli muiden. Moni virolainen nostaa sen esiin suositellessaan mansikkapaikkojaan: jokainen tuntuu haluavan täältä kesäpaikan. Kaupunki vetää puoleensa erityisesti taiteilijoita ja luovan alan yrittäjiä, ja täällä järjestetään esimerkiksi suosittua joogafestivaalia, jonka aikana kaupunginmuureilla näkee notkeita jumppaajia.

Historiallisessa rantakaupungissa on mukava hidastaa tahtia ja vaikka omistautua nautiskelulle: ruualle, juomille, pienelle shoppailulle. Kaupungin vilkkaalla pääkadulla Karjalla sijaitsee ravintola Dietrich, joka on nappivalinta. Nimensä mukaisesti sen romanttinen sisustus huokuu 1900-luvun alkupuolen charmia.

Viron viidenkymmenen parhaan ravintolan joukkoon valitun Dietrichin lista on sopivan moderni: tarjolla on vaikkapa limellä ja korianterilla maustettua tonnikalatartaria tai herukkavinegretillä valeltua vuohenjuustosalaattia. Klassiset sammakonreidet on marinoitu vodkassa, ja dipiksi kannetaan hummusta. Pääruuaksi kannattaa valita päivän kalaa, joka on peräisin miltei näköetäisyydeltä: saalis on aina hankittu paikallisilta kalastajilta. Annos on huokeasta 7,50 euron hinnastaan huolimatta runsas. Lapsille kokki loihtii vitosella kekseliään pikkuannoksen – ei pakasteranskalaisia.

Tuliaisia Haapsalusta löytyy saman kadun persoonallisia puukoruja pursuilevista käsityöpuodeista. Pienpanimobuumi kukoistaa Virossakin, ja kiinnostavimpiin pikkuliikkeisiin täällä kuuluu Uba ja Humal, jossa on laaja valikoima käsityöläisoluita ja alkuperämaakahveja.

Hienon Haapsalu-päivän kruunaa pulahdus mereen. Aivan kaupungin keskustassa sijaitseva, pehmähiekkainen poukama on omiaan iltauinnille. Rantaa koristaa piparkakkuhuviloiden viehättävä rivi.

Neljän päivän automatkalla mittariin kertyy spontaanien koukkausten kanssa noin 700 kilometriä. Ajaminen Viron maaseudulla on vaivatonta: tiet ovat hyväkuntoisia ja palvelut siroteltu sopivasti valtaväylien varrelle. Pienetkin nähtävyydet on opastettu selkeästi.

Parasta Viron kesässä ajellessa on tunne, että seuraava yllättävä tai muuten mukava pysähdyskohde ei ole koskaan kaukana. 

Julkaistu: 18.6.2015