Aikaa yhdessä

Ollakseen ystävä ei tarvitse tietää toisen nimeä eikä tavata kasvokkain. Sen ovat oppineet Elsa Pingoud ja Birgit Lehtimäki, yksinäisten vapaaehtoiset verkkoystävät. Apu tukee SPR:n verkkoystävätoimintaa Apu-tonnilla.

Taidekierroksen lopuksi keskusteltiin yhdessä Helene Schjerfbeckin Toipilaasta (1888) Ateneumin oppaan Karoliina Arolan johdolla.

Elin Danielson-Gambogin maalauksessa Äiti vuodelta 1893 taiteilijan sisko imettää vastasyntynyttä. Kimmo Ohtoselle maalauksen äidin yksinolo on yksinäisyyttä toisen vuoksi, vastuun ottamista vastasyntyneestä.

Hugo Simbergin Haavoittunut enkeli (1903) on arvoitus ja siksi kansallisaarre. Kimmo Ohtoselle se on myös teos pelottomuudesta tuntemattoman edessä.

Näyttelijä Kati Outiselle Mustasukkaisuus on maalaus myös kohtaamattomuudesta ja tunteiden peittämisestä.

Eero Järnefeltin Maisema Kolilta (1928) näytää suomalaisen luonnon kauneuden laajana järvimaisemana. Kimmo Ohtonen katsoo maalausta ideana upeasta sielunmaisemasta.

Alpo Jaakolan taide pakeni tyylisuuntien karsinoita. Kimmo Ohtoselle Jaakolan Omakuva teltassa (1957) edustaa taiteilijan kykyä katsoa leikkisästi kaikkensa taiteelle antanutta itseään.

Hugo Simbergin maalaus Iltaa kohti muistuttaa Eve Hietamiestä kirjailijan työn vaiheista sekä siitä, millainen silta kieli on toisiin ihmisiin.

Albert Edelfeltin Leikkiviä poikia rannalla -maalauksen luona Kimmo Ohtonen tapaa Ateneumin salivalvojan Liisa Mustakallion, jonka mieleen maalaus nosti hyviä muistoja.

Albert Edelfeltin Ruokolahden eukkoja kirkonmäellä (1887) muistutti Kimmo Ohtosta siitä, miten yhdessäkin voi yksinäinen, jos kukaan ei muista kuin itsensä.