Apu

Irti kannabiksesta – Apu-tonnin sai ehkäisevää päihdetyötä Suomen kouluissa tekevä Raide ry

Irti kannabiksesta – Apu-tonnin sai ehkäisevää päihdetyötä Suomen kouluissa tekevä Raide ry
Marraskuun Apu-tonnin saa Raide ry, joka tekee ehkäisevää päihdetyötä Suomen kouluissa. Porukassakin nuori on päihderiippuvuuden kanssa yksin.
Julkaistu: 15.11.2020

Sinäkin päivänä Raide ry:n päivystävän nuorisotyöntekijän puhelin soi.

Suuressa kaupungissa sijaitsevan maineikkaan keskustakoulun terveydenhoitaja esitteli itsensä ja kertoi, että hänen yläkoulussaan tarvittaisiin apua.

Raide ry kutsutaan usein paikalle, kun koulussa tunnetaan tarvetta päihdevalistukselle tai on noussut huoli lasten ja nuorten päihteiden käytöstä. Yhdistyksen kolme nuorisotyöntekijää kiertävät joka vuosi opetusministeriön tuen ja lahjoitusten varassa noin 70–80 koulussa ympäri Suomen. Korona keskeytti vierailut, mutta toiminta jatkuu virtuaalisesti epidemiankin aikana.

Kouluterveydenhoitaja kertoi, että luokan 28 oppilaasta vain kaksi ilmoitti kyselyssä, että ei käytä kannabista.

Nyt luurin toisessa päässä oli kouluterveydenhoitaja. Koulussa oli kolme kahdeksatta luokkaa, joista yhdessä terveyskyselyn tulos oli hälyttävä. Kouluterveydenhoitaja kertoi, että luokan 28 oppilaasta vain kaksi ilmoitti kyselyssä, että ei käytä kannabista.

– Voisitteko tulla mukaan vanhempainiltaan, terveydenhoitaja pyysi Raide ry:ltä.

Vanhempainillassa luokka täyttyi ärtyneistä, taloudellisesti hyvin toimeentulevista vanhemmista. Ihmeteltiin kyselyn tulosta ja epäiltiin sen todenpitävyyttä. Keskusteluissa kävi ilmi, etteivät vanhemmat lopulta tienneet tarkalleen, missä ja miten jälkikasvu aikaansa vietti: olihan paljon töitä, omia menoja ja harrastuksia.

Eräs äiti viittasi ja sanoi, että hän on aivan varma, että hänen tyttärensä ja tämän kaveri ovat ne kaksi, jotka eivät käytä. Hän tietää sen.

Ennen kuin Raiteen nuorisotyöntekijälle saatiin järjestettyä tapaaminen luokan kanssa, kysely tehtiin uudestaan. Nyt 28:sta oppilaasta kaikki käyttivät kannabista.

Vanhempien huulilla oli vain yksi kysymys: kuinka tämä voi olla mahdollista?

Kannabismyönteinen nuorisokulttuuri on tullut Yhdysvalloista

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimuksen mukaan yhdeksäsluokkalaisten kannabiskokeilut ja -käyttö ovat lisääntyneet. Viime vuonna pojista 13 prosenttia ja tytöistä yhdeksän prosenttia oli joskus elinaikanaan kokeillut kannabista, kun vuonna 2015 luvut olivat 10 ja seitsemän prosenttia. Nuoret myös uskovat aiempaa useammin, että kannabiksen käyttöön liittyy vain vähän, jos ollenkaan riskejä. Myös aiempaa useamman nuoren mielestä kannabiksen hankinta on helppoa.

Kannabismyönteinen nuorisokulttuuri on Raiteen nuorisotyöntekijöiden mukaan kotoisin Yhdysvalloista. Meille vaikutteet tulevat pari vuotta jäljessä, mutta varmasti, tv-sarjojen ja muun populaarikulttuurin siivellä.

Rahakaan ei ole nuorille ongelma. Sitä saadaan vanhemmilta suoraan tai oman yritteliäisyyden ansiosta, laillisesti tai laittomasti. Pleikkarit, vaatteet, tietokoneet, kosmetiikka, urheiluvarusteet ja moponosat vaihtavat omistajaa verkon kauppapaikoilla, kuten Tori.fi:ssä, kun nuoriso muuttaa vanhempien kustantamia tavaroita rahaksi.

– Luokassa kuulen tarinoita, miten isovanhemmiltakin kysytään, olisiko jotakin tavaraa, jota he voisivat myydä. Ja kun on pyydetty, niin on sanottu, että myy vain, en minä sillä mitään tee, Raide ry:n nuorisotyöntekijä Petra-Maria Lotsari kertoo.

Parillakympillä saa noin neljä käyttöannosta

Vanhemmat eivät osaa epäillä, kun nuorella kuluu omiin menoihinsa parikymppiä viikossa.

– Sillä saa noin neljä käyttöannosta kannabista. Se ei maksa enempää, kuin kävisi hampurilaisella. Kannabista saa ostettua jopa helpommin kuin tupakkaa. Nuoret valehtelevat sujuvasti, että kävin Miinan kanssa Hesellä, Lotsari sanoo.

Miten siit sit pääsee eroon? Mun yks kaveri käyttää kannabista välillä ja en haluu vasikoida siitä ja en usko et se on sillee riippuvainen mut kuitenki. Ne saa viikkorahaa kans ja ne ostaa sillä. Joskus se pyytää multa jonku paidan lainaa ja sanoo et se on ostanu sen ettei sen äiti ihmettele.” (Viesti Raiteen nuorisotyöntekijälle)

Laillisuuden tuolle puolen mennään silloin, kun nuori myy Snapchatissä omia, vanhempiensa tai isovanhempiensa lääkkeitä.

– Omaan stooriin laitetaan, että näin monta pilleriä tähän hintaan. Se on hetki vaan, kun toinen on jo oven takana, että hei, täs on tää vitonen. Se on nopea tapa, Lotsari sanoo.

Avain monen nuoren päihdemyönteisyyteen ja kokeiluihin on sosiaalisessa riippuvuudessa.

Nuorisotyöntekijä Petra-Maria Lotsari viestittelee nuorten kanssa riippuvuuksista ja elämänhallinnasta. Kun vanhemmat ovat piilotelleet päihteidenkäyttöään, nuoretkaan eivät Lotsarin mukaan uskalla kertoa kotona kokeiluistaan.

Kannabiksen käyttö liittyy nuorilla Raide ry:n mukaan yleensä ryhmään, jolta haetaan hyväksyntää, ja niin kerrytetään sosiaalista pääomaa.

– Voi olla, että on kannabislippis päässä, vaikka ei olekaan koskaan polttanut kannabista. Haetaan statusta, roolia. Meidän tehtävämme on herätellä ryhmää, että huomaatteko, että teidän ryhmässänne tapahtuu nyt tällaista, sanoo nuorisotyöntekijä Aija Laakso.

Raide ry tahtoo puhua nuorten kanssa, kun nämä ovat seiskaluokkalaisia, eli ennen, kuin kokeilut tulevat mukaan kuvaan. Jos ja kun luokassa pääsee kannabismyönteinen kulttuuri vallalle, on myöhemmin helpompaa rakentaa jo valetulle perustalle.

– Olen kokenut ne hyvinä kohtaamisina. Usein siihen liittyy yhdessä nauramista, että oho, mites me nyt ollaan tässä? Pidän hyvin tärkeänä sitä, että aikuinen osaa nauraa nuorten kanssa. Kävi näin, mutta nyt jatketaan tästä eteenpäin. Koulun aikuiset ovat jälkikäteen kertoneet, että usein tällä ollaan saatu hyviä tuloksia. Asioita on muuttunut, Laakso kertoo.

Raide ry

Voittoa tavoittelematon, ehkäisevää päihdetyötä tekevä yhdistys.

Toiminta rahoitetaan yritysten lahjoituksin ja opetusministeriön avustuksella. Palvelut ovat kouluille ilmaisia.

Päivystää Instagramissa keskiviikkoisin klo 19–21.

Kun nuori jää tunnin jälkeen juttelemaan tai ottaa yhteyttä, yleensä hän kysyy apua kaverilleen, jolla saattaa olla päihdeongelma. Raide ry:n nuorisotyöntekijät sopivat vaikka kahville menosta illalla, jos se on mahdollista.

– Yleensä se kaveri on kyllä nuori itse. Harvempi on niin huolissaan kaveristaan, että lähtee sen takia illalla kahville, nuorisotyöntekijät hymyilevät.

Raiteen työntekijät saattavat nuoren avun pariin. Myös lastensuojeluilmoituksia on tehty yhdessä nuoren kanssa.

Psyykkinen riippuvuus voi näkyä riippuvuuden kieltämisenä

Nuoret kertovat mielellään rinta rottingilla päihdevalistustunnilla, että kannabiksesta ei synny riippuvuutta. Se on yksi psyykkisen riippuvuuden tunnusmerkeistä.

Laakso muistaa erään toisen asteen oppilaan, joka toisteli tunnin aikana, että kannabiksen käytöstä ei ole mitään haittoja, mutta jäi silti tunnin jälkeen juttelemaan. Selvisi, että opintoaika oli päättymässä, mutta opinnot olivat vajaassa puolessa välissä.

– Ensimmäinen vuosi oli mennyt hyvin. Kannabiksen käyttö oli alkanut kesälomalla, oli käytetty myös vähän muuta ristiin rastiin, ja sen jälkeen opintosuorituksia ei ollutkaan. Hänen näkemyksensä oli, että päihteet ovat ainoa tapa, jolla hän voi rentoutua, vaikka elämä oli alkanut takkuilla sen jälkeen, kun käyttö oli aloitettu. Mutta sitä psyykkinen riippuvuus on: ihminen itse ei sitä näe.

"Ei enää huvita harrastukset, tietokonepelit tai mikä se mielihyvän lähde onkin ollut aikaisemmin. Ne eivät kiinnosta, koska vain kannabis saa aivoissa aikaan, että nyt on hyvä ja rento olla."
Petra-Maria Lotsari

Kannabiksesta voi salakavalasti tulla nuorelle ainoa tapa saavuttaa mielihyvää ja hyvää oloa.

– Ei enää huvita harrastukset, tietokonepelit tai mikä se mielihyvän lähde onkin ollut aikaisemmin. Ne eivät kiinnosta, koska vain kannabis saa aivoissa aikaan, että nyt on hyvä ja rento olla, Lotsari kertoo.

Kannabiksen käytöstä voivat kieliä nuoren keskittymisvaikeudet, harrastusten loppuminen, rahankäytön ja kaveripiirin muuttuminen tai viimeistään imelä kannabiksen haju vaatteissa. Raiteen nuorisotyöntekijöiden mukaan keskustelukulttuuri perheissä on ehkä avoimempaa kuin koskaan aikaisemmin, mutta ajankäytön ongelmat torppaavat hyvää kehitystä.

Kun nuorisotyöntekijät Aija Laakso ja Petra-Maria Lotsari kiertävät kouluissa ympäri maan, Raide-auton mittariin kertyy kuukaudessa jopa 4 000 kilometriä.

Laakso kertoo isästä, joka jäi juttelemaan vanhempainillan jälkeen. Isä oli ollut yksinhuoltajana pari vuotta. Hän oli huolissaan lapsistaan, jotka eivät koskaan kiukutelleet, ja kysyttäessä vastasivat aina, että heille kuuluu vain hyvää. Isä oli siitä huolissaan.

– Isä oli töissä lähes kellon ympäri ja väsynyt tullessaan kotiin. Tapana oli kertoa lapsille, kuinka kauhea työpäivä hänellä oli ollut. Kun hän sen jälkeen kysyi, mitä lapsille kuuluu, he vastasivat, että ihan hyvää, Laakso kertoo.

"Kannattaa uskaltaa kysyä, mitä teinille kuuluu, ja uskaltaa myös kuunnella se vastaus."
Aija Laakso

Hän sanoo, että lapset myös suojelevat vanhempiaan ja ovat huolissaan heidän jaksamisestaan.

– Vaikka teineistä ei saisi mitään irti, he silti haluavat, että vanhempi yrittää ja osoittaa, että just nyt sinä olet minulle se tärkein. Kannattaa uskaltaa kysyä, mitä sinulle kuuluu, ja uskaltaa myös kuunnella se vastaus. Tarvitaan avoimuutta, rehellisyyttä ja yhteistä aikaa, Laakso sanoo.

Moi, voiko teille jutella sillee ettette kerro jos on puhunut? Mä löysin mun isoveljen sängyn takaa viinapulloja tosi paljon ja sillä ei sais olla niitä. Se on 16 vuotias ja ei saa juoda koska meidän iskä joi ja pelkään et siit tulee semmonen ku iskä.” (Viesti Raiteen nuorisotyöntekijälle)

Kun ysiluokka alkoi, suurin osa luokasta oli saatu kuiville.

Entä miten kävi koululuokan, jossa jokainen oppilas kertoi käyttäneensä kannabista? Paremmin.

Luokassa oli ankara vastarinta päihdevalistusta vastaan ja kovasanaista kannabiksen puolustelua. Sama epäily ja vastarinta, joka oli vanhemmilla, löytyi myös heidän lapsiltaan. Kun ysiluokka alkoi, suurin osa luokasta oli silti saatu kuiville. Raide ry:n työ jatkuu.

Anna aikaa lähellesi

Yksinäisyys on kansamme tauti, josta kärsii ajoittain joka viides. Hyvä yksinolo on voimaa, mutta ulkopuolisuus ja syrjään jääminen raskas taakka. Ei ole yksinäisen vastuulla tulla pois syrjästä: yhteisön tehtävä on ottaa jokainen lähelle ja mukaan. Se vastuu on minun ja sinun, meidän kaikkien.

Vuonna 2020 Apu-lehti haastaa jokaisen antamaan 2020 minuuttia lisää aikaa ihmisille lähellään. Arkinen ystävällisyys, huomio, sana, apu. Niitä me kaikki voimme toisille antaa.

Tänä vuonna Apu-lehti tukee joka kuukausi tuhannella eurolla hanketta, joka ehkäisee tai poistaa yksinäisyyttä. Eh­dota Apu-tonnin saajaa!

Kommentoi »