Apu

Yksinäisyyden taustalla voi olla mielenterveyden ongelmia, kuten masennusta, joka eristää muista ihmisistä – Apu-tonni SPR:n verkkoystävätoiminnalle

Yksinäisyyden taustalla voi olla mielenterveyden ongelmia, kuten masennusta, joka eristää muista ihmisistä – Apu-tonni SPR:n verkkoystävätoiminnalle
Ollakseen ystävä ei tarvitse tietää toisen nimeä eikä tavata kasvokkain. Sen ovat oppineet Elsa Pingoud ja Birgit Lehtimäki, yksinäisten vapaaehtoiset verkkoystävät. Apu tukee SPR:n verkkoystävätoimintaa Apu-tonnilla.
Julkaistu: 15.5.2020

"No justiinsa näin! Remontti raikastaa aina!”

”Reissu peruuntu nyt mut sit me keksittiinki mennä mökille ku on nii lähellä. Ja jep! Terveellinen ruokavalio on kyl hyvää buustia myös mielialalle.”

”Minne oisitte ollut lähössä? Ihanaa et pääsette kuitenki mökille.”

Noin espoolainen Elsa Pingoud, 26, viestitteli viimeksi ystävänsä kanssa. He ovat myös lähettäneet kuvia lemmikeistään – Elsalla on kaksi kissaa, ystävällä koira – ja jakaneet reseptejä, esimerkiksi nuudelit tofukastikkeessa. Välillä aiheet ovat vakavampia, kuten haasteet arjessa, työelämässä tai ihmissuhteissa ja koronaviruksen nostattamat tunteet.

Verkkoystävyys sopi Elsa Pingoudin elämään. – Opiskelin, ja elämä oli kiireistä. Verkkoystäväksi oli helppo ryhtyä, koska sitä ei ole sidottu tiettyyn aikaan ja paikkaan.

Pingoud on Suomen Punaisen Ristin eli SPR:n vapaaehtoinen verkkoystävä. Hän kävi järjestön ystävätoimintakurssin kolme vuotta sitten ja sai sen jälkeen uuden ystävänsä.

– Halusin olla apuna ja tukena, mutta en auttajan roolissa, vaan tasavertaisena ystävänä, hän kertoo.

Ystävyys alkoi heti luistaa hyvin.

– Voimme molemmat kertoa henkilökohtaisia asioita ilman pelkoa siitä, että ne leviävät. Ehkä näin on jopa helpompi puhua joistakin asioista, joita ei kertoisi lähipiirilleen, Pingoud pohtii.

– Tämä kokemus on opettanut, että ystävyys on paljon laajempi asia kuin perinteinen kasvokkainen ystävyys, Elsa Pingoud sanoo.

SPR:llä on ollut ystävätoimintaa 1950-luvulta asti. Se alkoi vanhusten kerhoilla, joiden tavoitteena oli vähentää yksinäisyyttä ja hylätyksi jäämisen tunnetta.

Tavoite on edelleen sama, vaikka tapoja olla ystävä on nyt enemmän. Verkkoystävätoiminta alkoi keväällä 2017.

– Perinteisesti ystävykset tapaavat kasvokkain. Verkkoystävyydessä keskustelu käydään eri viestipalveluiden tai sähköpostin välityksellä ainakin aluksi nimettömänä, kertoo sosiaalitoiminnan suunnittelija Varpu Salmenrinne SPR:stä.

Nimettömyyden syy on turvallisuus: omia henkilötietoja ei kannata heti kertoa tuntemattomalle. Jos ystävyys syvenee, sinunkaupat saa toki tehdä ja pitää yhteyttä muutenkin.

’’Joillakin yksinäisen identiteetti saattaa olla jo niin syvällä, että on kynnys tavata kasvotusten tai lähteä ryhmätoimintaan. Verkkoystäväpyynnön uskaltaa jättää, vaikka olisi epävarma.’’

– Varpu Salmenrinne, SPR –

Moni kaipaa ystävää

Ystävätoiminnalle on kova tarve. SPR:llä on vapaaehtoisia ystäviä kaikkiaan runsas 8 000 mutta ystävää itselleen toivoneita 25 000. Tällä hetkellä verkkoystävä on 95 yksinäisellä ja sitä odottaa kolmisenkymmentä ihmistä.

– Joillakin yksinäisen identiteetti saattaa olla jo niin syvällä, että on kynnys tavata kasvotusten tai lähteä ryhmätoimintaan. Verkkoystäväpyynnön uskaltaa jättää, vaikka olisi epävarma, Salmenrinne sanoo.

Yksinäisyyden taustalla voi olla mielenterveysongelmia, kuten masennusta, joka eristää muista. Jokin sairaus on voinut viedä työkyvyttömyyseläkkeelle, jolloin työyhteisöä ei enää ole.

’’Pian huomasimme, että verkkoystävätoiminnasta olivat kiinnostuneita muutkin kuin nuoret. Nyt puolet mukana olevista on alle 30-vuotiaita, puolet heitä vanhempia. Ystäväpyynnön jättäneistä vanhimmat ovat yli 80-vuotiaita.’’

– Varpu Salmenrinne, SPR –

Osalla yksinäisyys on alkanut, kun on muuttanut uudelle paikkakunnalle opiskelemaan tai töihin, tai muu elämänmuutos on repäissyt kuilun vanhojen kavreiden väliin. Maahanmuuttajat haluavat harjoitella kieltä.

Silloin on turvallista tietää, että vapaaehtoinen haluaa olla mukana. Ei tarvitse pelätä, että tulisi heti jätetyksi.

Aluksi verkkoystävätoiminta oli suunnattu vain nuorille.

– Pian huomasimme, että muutkin olivat kiinnostuneita siitä. Nyt puolet mukana olevista on alle 30-vuotiaita, puolet heitä vanhempia. Ystäväpyynnön jättäneistä vanhimmat ovat yli 80-vuotiaita, Salmenrinne kertoo.

''Ihminen kaipaa usein vain sitä, että joku kuuntelee ja myötäilee, yrittää samastua tilanteeseen. Riittää, että maalaisjärjellä miettii, mitä vastaa, jos ystävällä on murheita.''

– Birgit Lehtimäki –

Kirjeenvaihtoa käsitöistä ja koulusta

Lempäälässä Birgit Lehtimäki, 68, istahtaa sohvalle mukavaan asentoon, ottaa puhelimen ja alkaa näpytellä sähköpostia: Olen lähdössä käymään lapseni tykönä. Katson siellä varmaan myös lastenlasten perään.

Lehtimäellä on kaksi verkkoystävää, kuusi- ja kahdeksankymppinen, naisia molemmat. Työkaveri houkutteli hänet vapaaehtoiseksi viisi vuotta sitten. Lempäälään oli silloin tulossa kiintiöpakolaisia. Lehtimäki halusi tukea niitä perheitä.

– Olin jäämässä eläkkeelle. Ajattelin, että vapaaehtoistyö on hyvää vastapainoa sille. Etten jää pelkästään kotiin.

Lehtimäki on yhä mukana pyörittämässä kahvilatoimintaa ja lukupiiriä maahanmuuttajille.

Kolme vuotta sitten Lehtimäki sai ensimmäisen verkkoystävänsä. Miltä tuntui ottaa yhteyttä ihan tuntemattomaan ihmiseen?

Birgit Lehtimäki kirjoittaa puhelimella sähköpostit verkkoystävilleen. – Koskaan ei ole tuntunut siltä, ettei ole mitään kirjoitettavaa. Eivät ne aiheet sillä tavalla lopu.

– Olen jännittäjätyyppiä, mutta tämä ei jännittänyt. Ensimmäisessä kirjeessä esittelin itseni. Kerroin, että olen eronnut, asun yksikseni ja tykkään käydä teatterissa ja tehdä käsitöitä. Minulla on neljä lasta ja 12 lastenlasta. Heidät yritän pitää villasukissa.

Kirjoittaminen on aina ollut helppoa. Aiheet eivät lopu kesken. He lähettävät sähköpostia toisilleen pari kertaa kuussa. Jokapäiväisiä juttuja, iloja ja suruja.

– Mitä olemme tehneet, ja onko ollut sairauksia. Tsemppaamme toisiamme.

Birgit Lehtimäki työskenteli koulunkäynnin ohjaajana ala- ja yläasteella, ennen kuin jäi eläkkeelle. Ystävistä vanhempi on myös ollut koulussa töissä. On ollut kiinnostavaa jakaa kokemuksia siitä, millaista koulussa on ollut eri aikoina.

Korona-aika on lisännyt vapaaehtoisia

Kun koronavirus lopetti tapaamiset ja sulki ihmiset koteihin, moni huomasi, kuinka yhteydenpito läheisiin onnistuu oikeasti myös verkon kautta. Tilanne näkyy myös SPR:n verkkoystävätoiminnassa. Korona-aikana uusia vapaaehtoisia on ilmoittautunut mukaan tavallista enemmän.

– Kriisit lisäävät auttamishalua. Sekin varmasti vaikuttaa, että yksinäisyydestä ja eristyksen vaikutuksista on kirjoitettu ja puhuttu. Ihmiset ovat tietoisia asiasta, Varpu Salmenrinne arvioi.

Tämä on yksi tapa tehdä jotakin hyvää vaikeana aikana.

– Ystäväpyyntöjä ei ole vielä tullut yhtä paljon. Aavistan, että niiden määrä kasvaa, kun tämä tilanne pitkittyy.

’’Mietin, syntyykö yhteys, ja miten toimin, jos toisella menee huonosti. Mikä on silloin minun vastuuni? Enhän ole ammattilainen tässä. Hankalia tilanteita meillä ei ole vielä koskaan ollut. Olemme puhuneet mielenterveysasioista, mutta se ei ole ollut vaikeaa.’’

– Elsa Pingoud –

Verkkoystävätoiminta sopii monelle, koska siinä ei tarvitse sitoutua tiettyyn aikaan eikä paikkaan. Yhdessä sovitaan, miten ja kuinka usein yhteyttä pidetään. Ystävykset voivat olla mistä päin Suomea tahansa. Vapaaehtoisina on myös ulkomailla asuvia suomalaisia.

Varpu Salmenrinne ei osaa vielä sanoa varmasti, mihin Apu-tonni käytetään. Sillä voisi hankkia puhelimet niille vapaaehtoisille, jotka yhdistävät ystäväpareja. Osan voisi käyttää mainontaan ja osan vapaaehtoisten koulutuksiin.

– Tonnilla saa aika paljon tässä toiminnassa.

Mitä jos tulee hankaluuksia?

Aina ystävyys ei lähde lentoon. Tyypillisin ongelma on, että keskustelu tyssää syystä tai toisesta. Joskus yhteydenpito voi myös käydä henkisesti raskaaksi.

– Niin saattaa käydä esimerkiksi silloin, kun arvomaailmat ovat hyvin erilaiset, kun toisella on hyvin rankkoja kokemuksia, joista hän haluaa puhua tai kun viestittelyssä ei ole sovittuja pelisääntöjä. Meiltä saa silloin apua, Varpu Salmenrinne kertoo.

Ennen kuin ystävyys alkoi, Elsa Pingoudia mietitytti kaksi asiaa.

– Mietin, syntyykö yhteys, ja miten toimin, jos toisella menee huonosti. Mikä on silloin minun vastuuni? Enhän ole ammattilainen tässä. Hankalia tilanteita meillä ei ole vielä koskaan ollut. Olemme puhuneet mielenterveysasioista, mutta se ei ole ollut vaikeaa.

Birgit Lehtimäestä tärkeintä on, että on oma itsensä ja ihan tavallinen ystävä.

– Ihminen kaipaa usein vain sitä, että joku kuuntelee ja myötäilee, yrittää samastua tilanteeseen. Riittää, että maalaisjärjellä miettii, mitä vastaa, jos ystävällä on murheita.

Birgit Lehtimäki on kirjoitellut toisen ystävän kanssa kolmisen vuotta, toisen puolitoista. Ystävien nimiä hän ei tiedä, mutta paljon muuta kyllä.

Yllättävintä on ollut se, että verkkoystävyys voi olla yhtä aitoa ja syvällistä kuin muukin ystävyys.

– Olen tutustunut ihmiseen, johon voin luottaa. Se on ihan ykkösjuttu. Tämä kokemus on opettanut, että ystävyys on paljon laajempi asia kuin perinteinen kasvokkainen ystävyys, Elsa Pingoud sanoo.

Ovat he tosin tavanneetkin kerran, kun siihen tuli mahdollisuus. Ystävä tuli Espooseen, ja he kävivät syömässä ja shoppailemassa kauppakeskus Sellossa.

– Tuntui kuin olisimme tunteneet tosi kauan, vaikka emme olleet nähneet koskaan ennen.

Elsa Pingoud kävi kerran verkkoystävänsä kanssa syömässä ja shoppailemassa.

Birgit Lehtimäki on kokenut samoin. Hän on kirjoitellut toisen ystävän kanssa kolmisen vuotta, toisen puolitoista. Ystävien nimiä hän ei tiedä, mutta paljon muuta kyllä.

– Kun jakaa kokemuksia, ihmisestä pääsee kyllä aika tarkkaan käsitykseen aikaa myöten, vaikka ei koskaan tapaisi.

On hienoa, että on oppinut tuntemaan eri lähtökohdista ja eri puolilta Suomea tulevia ihmisiä. Ilman verkkoystävyyttä heihin ei olisi koskaan tutustunut.

– Meille on syntynyt oikein miellyttävä ystävyyssuhde. Olen saanut todellisen ystävän.

Näin saat oman verkkoystävän

Anna aikaa lähellesi

  • Yksinäisyys on kansamme tauti, josta kärsii ajoittain joka viides. Hyvä yksinolo on voimaa, mutta ulkopuolisuus ja syrjään jääminen raskas taakka. Ei ole yksinäisen vastuulla tulla pois syrjästä: yhteisön tehtävä on ottaa jokainen lähelle ja mukaan. Se vastuu on minun ja sinun, meidän kaikkien.
  • Vuonna 2020 Apu-lehti haastaa jokaisen antamaan 2020 minuuttia lisää aikaa ihmisille lähellään. Arkinen ystävällisyys, huomio, sana, apu. Niitä me kaikki voimme toisille antaa.
  • Tule mukaan Anna aikaa -haasteeseen ja testaa, kuinka paljon sinulla on jäljellä aikaa läheistesi kanssa: apu.fi/teemat/aikaa-yhdessa
  • Tänä vuonna Apu-lehti tukee joka kuukausi tuhannella eurolla hanketta, joka ehkäisee tai poistaa yksinäisyyttä. Ehdota Apu-tonnin saajaa: apu.fi/artikkelit/apulaiset
Kommentoi »