Teos on maalattu Englannin Cornwallissa St. Ivesin kylässä. Helene Schjerfbeck vieraili seudulla kahteen otteeseen 1880-luvun lopulla. Maalaus oli syntymävuotenaan esillä Pariisin Salongin näyttelyssä nimellä Première verdure, ensi viherrys.
Sairas lapsi oli ajan taiteessa usein toistuva aihe, mutta Schjerfbeckin teos kertoo yhtä paljon elämänvoimien palautumisesta. Sivellintyöskentely on eloisaa ja valon käsittely lähenee impressionismia. Teos sai Pariisissa kiitosta.
Vastaanotto kotimaassa oli aluksi ristiriitainen – teknistä suoritusta kiitettiin, mutta teosta pidettiin toisaalta liiankin realistisena. Suomen Taideyhdistys päätti kuitenkin ostaa Toipilaan, ja se liitettiin Ateneumin kokoelmiin pian valmistumisensa jälkeen.
Helene Schjerfbeck: Toipilas (1888). Kansallisgalleria/Ateneumin taidemuseo. Kuva: Kansallisgalleria / Yehia Eweis.
Katso koko taidekierros
”Paha synnyttää pahaa, jos koston kierrettä ei päästä katkaisemaan”
Akseli Gallen-Kallelan Kullervon kirous (1899) on Kimmo Ohtoselle kertomus ihmisyyden traagista seurauksista.
”Elämä tuntuu siltä, että katson sivusta muita”
Ferdinand von Wrightin Taistelevat metsot (1886) on aina ollut Erhan Dalerille läheinen ja tärkeä työ maalauksen kuvaamaan ulkopuolisuuden vuoksi.
”Voit olla yksin muiden joukossa”
Albert Edelfeltin Ruokolahden eukkoja kirkonmäellä (1887) muistuttaa Kimmo Ohtosta siitä, että yhdessäkin voi yksinäinen.
”Ehkä taidemuseo voi olla hyvä paikka harjoitella yksin olemista”
Albert Edelfeltin maalaus Leikkiviä poikia rannalla (1884) nosti Ateneumin salivalvojan Liisa Mustakallion mieleen hyviä muistoja.
”Aikuisen yksinäisyyttä, joka on toiselle hirveän tärkeää”
Elin Danielson-Gambogin maalauksessa Äiti (1893) yksinolo on yksinäisyyttä toisen vuoksi, vastuun ottamista vastasyntyneestä.
”Olen kerran kokenut yksinäisyyden, joka on ihan erilaista kuin yksin oleminen”
Hugo Simbergin Iltaa kohti (1913) muistuttaa Eve Hietamiestä kirjailijan työn vaiheista sekä siitä, millainen silta kieli on toisiin ihmisiin.
”Leikkisyyttä itsetuhoisuuden keskellä”
Kimmo Ohtonen näkee Alpo Jaakolan Omakuva teltassa -maalauksessa (1957) itseään leikillisesti katsovan taiteilijan.
”Luonto pitää meille seuraa ja ottaa meidät luokseen”
Kimmo Ohtonen katsoo Eero Järnefeltin Maisemaa Kolilta (1928) ideana upeasta sielunmaisemasta.
”Tuntuu, että tässä kellään ei ole tahdon suuntaa”
Näyttelijä Kati Outiselle Åke Mattaksen Mustasukkaisuus (1946) on myös maalaus kohtaamattomuudesta.
”Tämä enkeli on hyvin yksin”
Hugo Simbergin Haavoittunut enkeli (1903) on Kimmo Ohtoselle teos pelottomuudesta tuntemattoman edessä.
Tervetuloa taidekierrokselle
Taiteesta on lupa nauttia yksin, mutta taiteen parissa olet aina hyvässä seurassa.
Työryhmä
Kuvaus Timo Pyykkö, Antti Raatikainen
Ohjaus Jukka Eggert
Leikkaus Jukka Eggert, Antti Raatikainen, Janne Vainiomäki
Konseptisuunnittelu Niklas Thesslund
Toimitus Marja Aarnipuro, Eve Hietamies, Miikka Järvinen, Kimmo Ohtonen, Timo Tervoja
Tekninen toteutus Genero
Teostekstit Ateneum
Katso myös nämä
Uusimmat
