Alpo Jaakolan taide pakeni tyylisuuntien karsinoita. Kimmo Ohtoselle Jaakolan Omakuva teltassa (1957) edustaa taiteilijan kykyä katsoa leikkisästi kaikkensa taiteelle antanutta itseään.
28.4.2020 Apu
Taiteilija on nyt todella väsynyt. Työvaatteet ovat repaleiset, käsi ja ehkä pääkin haavoittunut.
Taiteilija retkottaa kovalla vuoteella muistikirja tyynynään, kaikkensa antaneena. Maisema hänen takanaan on unenomainen ja autio. Kaikki valonlähteet ovat sammuksissa, kukat kädessä nuupahtaneet.
Ateneumin taidemuseon kokoelmissa on kymmeniä taiteilijoiden omakuvia.
Ihmisiä on aina kiinnostanut taiteilijoiden elämä ja taiteen synty. Mistä taiteilija saa ideansa ja luomisvoimansa?
Alpo Jaakolan suhde taiteen tekoon oli kokonaisvaltainen. Tuotantoon kuuluu maalauksia, veistoksia, piirroksia, sarjakuvia ja runoja. Häntä sanottiin Loimaan shamaaniksi, ei vähiten värikkään persoonansa vuoksi.
Jaakolaa on sanottu milloin surrealistiksi, milloin naivistiksi tai ekspressionistiksi. Hänen taiteensa ei tunnu mahtuvan minkään yhden taiteen ismin rajoihin, ja se tuo näkyväksi myyttien maailmaa, luonnon pyhyyttä ja unienkin kuvastoa.
Tarkemmin katsoen huomaa, että kuvan taiteilijan silmät ovat vähän raollaan. Tämän maalauksen valmistuttua Alpo Jaakolalla olikin edessään vielä neljä hedelmällistä vuosikymmentä kuvataiteilijana.
Katso koko taidekierros
”Paha synnyttää pahaa, jos koston kierrettä ei päästä katkaisemaan”
Akseli Gallen-Kallelan Kullervon kirous (1899) on Kimmo Ohtoselle kertomus ihmisyyden traagista seurauksista.
