Näin toimii pakkohoito: ”Olen mieluummin elossa hoidon aiheuttamien traumojen kanssa kuin kuollut”


Vaikka tahdosta riippumaton psykiatrinen hoito on järkyttävä kokemus, sillä pelastetaan ihmishenkiä. Nyt ongelmaksi on muodostunut pääsy lukittujen ovien taakse kun hätä on suuri.
Kuvat Getty Images, Antti Raatikainen

Päivi Rissanen, 53, pelkää edelleen, että hänet viedään yllättäen hoitoon vastoin tahtoaan. Hän on kokenut psykiatrisen hoidon pakkotoimet elämänsä aikana lukuisia kertoja.

– Muistan vieläkin sen paniikin suljetulla osastolla, kun en voinut vain avata ovea ja kävellä pois.

Vuosien sairaalakierteen aikana Rissaselle kertyi yhteensä noin 40 hoitojaksoa eri laitoksissa. Vaikka pelko hoitoon viemisestä ei vaikuta enää hänen elämäänsä, se on edelleen olemassa.

– Tiedän, että monet pelkäävät hoitoon hakeutumista pakkohoidon uhan vuoksi. Onhan se hirveä trauma, koska ei ole tehnyt rikosta tai mitään väärää.

Rissanen vertaa pakkohoitoa vankeusrangaistukseen sillä erotuksella, että vangit tietävät, milloin pääsevät takaisin vapauteen. Tahdosta riippumaton hoito taas kestää ennalta määräämättömän ajan.

Psykiatrisen sairaanhoidon tilat ovat vanhentuneet koko Suomessa. Yhä elävät mielikuvat kolkoista potilashuoneista ja pehmustetuista seinistä ovat kuitenkin vielä vanhempaa perua.

Itsetuhoisuus johti eristykseen ja pakkolääkintään

Psykiatrisella osastolla Jorvin sairaalassa on hiljaista. Potilaat majoittuvat virastomaisen käytävän varrella kahden hengen huoneissa.

Ylilääkäri Pekka Jylhä pahoittelee huoneratkaisujen käyneen jo vanhoiksi. Yhden hengen huoneet olisivat tarkoituksenmukaisemmat. Psykiatriaan soveltuvien tilojen rakentaminen on jäänyt jo vuosikymmenten ajaksi muiden sairaalahankkeiden jalkoihin.

"Pakkohoidossa paniikki vain kasvoi"
Päivi Rissanen

Huoneratkaisuista huolimatta suljettua osastoa määrittävät edelleen lukitut ulko-ovet. Päätösvallan menettäminen oman elämänsä suhteen on erityisen kitkerää lääkettä sairaudentunnottomuudesta ja vainoharhoista kärsivälle potilaalle.

– Pakkohoidossa paniikki vain kasvoi, ja aloin käyttäytyä entistä epärationaalisemmin, Päivi Rissanen kertoo.

Hänen kohdallaan epärationaalinen käytös tarkoitti vimmaista itsetuhoisuutta. Se johti pahimmillaan pakkolääkintään ja eristykseen. Yritys hirttäytyä pussilakanaan vei Rissasen lepositeisiin. Siinä ihminen sidotaan nahkaisilla hihnoilla vuoteeseen.

– Pakkohoidossa viedään ihmisen perusoikeus vapauteen, jotta häntä suojeltaisiin itseltään, mutta se ei poista tunnetta siitä, että se on aivan kamala kokemus.

Suljetulta osastolta ulkomaailman näkee kalterittoman ikkunan kautta. Sen läpi ei pääse kuin ajatus. Pleksilasin kestävyyttä on testattu monta kertaa

Jos potilas on yhteistyökykyinen, hän pääsee ulkoilemaan sairaalan keskelle rakennetulle sisäpihalle. Vaikka seinät ovat korkeita, on sieltä joskus karattu.

Kun hoito etenee, potilas voi poistua sairaala-alueelta. Myös lomat kotona mahdollistuvat. Joskus lomalla oleva potilas jättää palaamatta takaisin osastolle, vaikka pakkohoitopäätös on voimassa. Silloin arvioidaan, pitääkö potilasta lähteä etsimään virka-apupyynnön voimin.

– Lomilta palaamatta jääviä potilaita on myös joskus uloskirjattu, jos hoito olisi ollut muutenkin lopuillaan ja potilaan vointi sen mahdollistaa, Pekka Jylhä kertoo.

Suljetun osaston arki on tarkkaan valvottua.

Hoitoajat lyhentyneet psykoosilääkkeiden kehittyessä

Pakkohoito herättää tunteita ja jakaa mielipiteitä. Moni tietää, mistä tahdosta riippumattomassa psykiatrisessa hoidossa on kyse, mutta käsityksiä suljettujen ovien takaisesta elämästä leimaavat edelleen pelko ja häpeä.

Tarinat kertovat, että vielä viime vuosisadan alkupuolella mielisairaalaan saatettiin viedä pyörävaras, jolle päätään rapsutteleva nimismies ei keksinyt muutakaan sijoituspaikkaa.

Jos potilas ei ollut mielisairas hoitoon vietäessä, hän oli sitä takuulla hoidon päättyessä – jos se koskaan päättyi.

Tahdosta riippumaton hoito katsotaan aiheelliseksi, jos potilaan tila täyttää mielenterveyslain sille asettamat edellytykset. Hoitoajat ovat lyhentyneet radikaalisti psykoosilääkkeiden kehittyessä.

Varsinainen lääketieteellinen läpimurto mielisairauksien hoidossa on silti tekemättä; psykoosisairaudet ovat edelleen kroonisia, ja hoito keskittyy oireiden hallintaan.

Vaikka mielivalta on korvattu lakien määrittämillä ihmisoikeuksilla, on tahdonvastainen hoito edelleen hyvistä tarkoitusperistään huolimatta myös traumaattinen kokemus. Hoitoa määrittäviin lakeihin ja potilaan oikeusturvan kehittämiseen kohdistuu myös muutospaineita.

Päivi Rissanen teki toivuttuaan väitöskirjan saamastaan hoidosta.

Onko potilas vaaraksi itselleen tai muille?

Akuutilta psykiatriselta osastolta löytyy huone potilaiden eristämiseen. Seiniä ei ole pehmustettu. Tavallisesta huoneesta poiketen kalustuksena on vain patja ja siivousta helpottava lattiakaivo. Ikkunasta näkee ulos, ja hoitajan saa paikalle kutsunapilla. Potilaan vointia tarkkaillaan kameran avulla.

Tahdosta riippumattomassa hoidossa vapauksia voidaan rajoittaa, jos potilas vaarantaa käytöksellään itseään tai muita tai vaikeuttaa vakavasti muiden potilaiden hoitoa.

Yhteistyöhön kykenemättömän potilaan liikkumista rajoitetaan tarvittaessa eristyksen lisäksi sitomalla. Potilasta saatetaan lääkitä injektioilla, ja yhteydenpitoa osaston ulkopuolelle voidaan säädellä.

"Haluan täältä heti pois, mutta en vielä."
Päivi Rissanen

Kaikkia potilaan vapautta rajoittavia toimia valvotaan tiukasti. Poikkeavat hoitotoimenpiteet tehdään lääkärin määräyksestä, ja ne kirjataan muistiin. Tiedot toimitetaan aluehallintovirastolle kahden viikon välein.

Elämä suljetulla psykiatrisella osastolla on säännöllistä. Rutiinit ovat tärkeitä, ja niitä noudatetaan. Lääkityksen avulla pyritään varmistamaan riittävät yöunet ja pääsy normaaliin vuorokausirytmiin.

Rissasen mukaan sairaala on yhtä aikaa turvallinen ja kamala. Sieltä haluaa pois, mutta poispääseminen on pelottavaa. Ihminen laitostuu nopeasti, ja ulkomaailma alkaa näyttäytyä uhkaavana.

Päivi Rissanen muistaa pakkotoimet pelottavina, mutta kiittelee yhtä saamaansa hoitoa.

– Olin osastolla kerran kymmenen vuorokautta niin, että huoneessani oli koko ajan hoitaja. Voimakkaan itsetuhoisuuden vuoksi en päässyt edes vessaan tai suihkuun yksin.

Vierihoito toi Rissaselle turvaa, jota myös osastohoito tuo, kaikessa ristiriitaisuudessaan.

– Kirjoitin joskus päiväkirjaani, että haluan täältä heti pois, mutta en vielä, muistelee Rissanen.

Ensimmäinen pakkohoitopäätös järkytti

Päivi Rissasen sairautta hoidettiin pitkään skitsofreniana. Myöhemmin diagnoosi vaihtui: voimakkaan trauman aiheuttama dissosiaatiohäiriö, joka sekoittui Asperger-oireisiin.

Dissosiaatiohäiriössä mieli saattaa jakaantua eri persooniin. Tila aiheuttaa muistikatkoja, joiden aikana tehtyjä asioita on vaikea selittää.

Rissanen joutui ensi kertaa pakkohoitoon, kun hän pyrki liian huonokuntoisena pois vapaaehtoisesta hoidosta. Hänet asetettiin tarkkailuun, jonka nojalla lähtö osastolta voitiin estää.

Tarkkailuajan jälkeinen määräys tahdosta riippumattomaan hoitoon, niin sanottu M3-päätös, tehdään hoitavan sairaalan ylilääkärin määräyksestä. Potilas voi valittaa päätöksestä tarvittaessa hallinto-oikeuteen.

Päivi Rissasen mielestä päätösten tiedoksiannossa ja valitusmahdollisuuksissa on kehittämisen varaa.

– Ensimmäinen pakkohoitopäätökseni oli järkyttävä. Se ilmoitettiin minulle kasvottomana julistuksena, johon ei ollut mahdollisuutta vaikuttaa.

Hiljattain Auroran sairaalassa sairaanhoitaja painoi tyynyn lepositeissä huutavan potilaan kasvoille.

Potilaan valitusmahdollisuuksiin on kiinnittänyt huomiota myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuin. Sen mukaan Suomen mielenterveyslaki ei kaikissa tilanteissa varmista tahdosta riippumattomassa hoidossa olevan potilaan riittävää oikeusturvaa.

Myös sosiaali- ja terveysministeriön selvityksessä vuonna 2016 todettiin, että mielenterveyslaki kaipaa uudistamista.

Rissanen ymmärtää hyvin oman sairautensa hoitamisen haasteet. Hän päätti jo kauan sitten, ettei hän aio olla katkera.

– Vaikka osa tilanteista olisi voitu tehdä toisin, ne tehtiin hyvin aikein ja parhaan tiedon mukaan.

Silti Rissanen ymmärtää, että muilla saattaa olla syytä katkeruuteen. Valtaa on mahdollista käyttää väärin, ja sitäkin tapahtuu.

Hiljattain Auroran sairaalassa sairaanhoitaja painoi tyynyn lepositeissä huutavan potilaan kasvoille. Kokenut sairaanhoitaja erotettiin, ja hänet tuomittiin käräjäoikeudessa pahoinpitelystä.

Mielisairauden määritelmä ei ole aivan yksioikoinen. Mielisairaudesta puhutaan silloin kun ihmisen todellisuudentaju on poikkeava. – Ihminen ei tunnista, mikä hänen käyttäytymistään ohjaa, ylilääkäri Pekka Jylhä kertoo.

Onko avohoidon tavoitteissa menty liian pitkälle?

Akuutti hoitojakso suljetulla osastolla kestää Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin alueella keskimäärin kuusi päivää.

Noin 40–50 prosenttia suljettujen osastojen potilaista palaa osastolle. Tyypillisin hoitojaksolle uudelleen otettava potilas on skitsofreenikko, joka on ottanut lääkkeiden sijaan päihteitä.

"Olin osastolla kerran kymmenen vuorokautta niin, että huoneessani oli koko ajan hoitaja. Voimakkaan itsetuhoisuuden vuoksi en päässyt edes vessaan tai suihkuun yksin."
Päivi Rissanen

– Lääkkeiden ja edellisten hoitojen vaikutukset häviävät sellaisissa tapauksissa muutamassa kuukaudessa, jolloin ihminen menee jälleen niin huonoon kuntoon, että hän tarvitsee akuuttia apua.

Ylilääkäri Pekka Jylhä miettii välillä, onko avohoidon tavoitteissa menty jo liian pitkälle. Myös palaute asiakkailta ja ympäröivästä yhteiskunnasta vahvistaa, että sairaalaan joutumista suurempi ongelma on sinne pääseminen. Kun hätä on suurin, lukitut ovet eivät välttämättä aukea.

Sairaala tuo turvaa silloin kun maailma pelottaa. Jorvissa ulkoilemaan voi päästä seinien suojassa.

Avohoidon kautta takaisin työelämään

Päivi Rissasen viimeisen hoitojakson päättymisestä on jo 17 vuotta. Sen jälkeen hän oli asiakkaana avohoidossa ja kävi kuusi vuotta psykoterapiassa.

Valtiotieteen tohtoriksi väitellyt Rissanen on kiitollinen. Työkykyiseksi toipuminen seitsemän vuoden sairaalakierteen jälkeen ei ole itsestään selvää.

Rissasen paranemista auttoi tiivis avohoito, joka mahdollisti myös tuetun paluun opintoihin ja työelämään. Sellaista tukea Rissanen toivoo myös muiden mielenterveyskuntoutujien saavan sairauden akuutin vaiheen hellitettyä.

Pitkä toipumisaika ja vuodet sen jälkeen ovat tuoneet perspektiiviä Rissasen kokemuksiin sairaudesta ja sen hoidosta. Silti niiden herättämät ristiriitaiset tunteet ovat edelleen olemassa.

– Olen kaikesta huolimatta mieluummin elossa pakkohoidon aiheuttamien traumojen kanssa kuin kuollut.

Oikeusvaltiossa valkotakkiset eivät vie ketään ilman perusteita

Ylilääkäri Pekka Jylhän mukaan Husin 35 000 asiakkaasta 90 prosenttia ei käy koskaan osastolla.

Perustuslaki määrittää jokaiselle oikeuden vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen. Terveydenhuollossa potilaan oikeuksia ohjaavat myös kuntalaki ja hallintolaki. Laki potilaan asemasta määrää, että potilasta on hoidettava yhteisymmärryksessä tämän kanssa.

Tarkemmin psykiatrista hoitoa määrittävä mielenterveyslaki on erityislaki. Sen toisen luvun kahdeksas pykälä käsittelee mielisairauden hoitoa ja määrittää kriteerit ihmisen määräämisestä hoitoon tahdosta riippumatta.

Mielisairauden määritelmä ei ole aivan yksioikoinen. Mielisairaudesta puhutaan silloin kun ihmisen todellisuudentaju on poikkeava.

– Ihminen ei tunnista, mikä hänen käyttäytymistään ohjaa. Hän saattaa kuulla ääniä, nähdä harhoja tai kokea epärealistisia pelkoja, HUSin akuuttipsykiatrian linjajohtaja, ylilääkäri Pekka Jylhä tarkentaa.

Kun todellisuudentaju hämärtyy

Todellisuudentajuun vaikuttavia mielenterveyden häiriöitä kutsutaan psykoosisairauksiksi. Tällaisia ovat esimerkiksi skitsofrenia, kaksisuuntainen mielialahäiriö ja psykoottistasoinen masennus.

– Todellisuudentaju on kokemusperäinen ja kulttuurisidonnainen asia muun muassa omine uskomuksineen. Toimintakyky on hoitoa arvioitaessa tärkeä mittari.

Psykoosi itsessään ei siis ole peruste pakkotoimille, jos potilas ei ole muille vaarallinen ja pärjää elämässään.

Ylilääkäri Pekka Jylhä muistuttaa, että todellisuudentaju on kulttuurisidonnainen asia. Hoidon tarpeen arvioinnissa toimintakyky on tärkeä mittari.

Tie suljetulle osastolle käy yleensä terveyskeskuslääkärin kautta. Omainen, naapuri tai ystävä saattaa olla huolestunut läheisensä käytöksestä ja olla yhteydessä terveydenhuoltoon. Tilanteen selvittämiseksi lääkäri voi pyytää tarvittaessa poliisin virka-apua.

Virka-apua saa pyytää vain virkasuhteessa oleva henkilö. Käytännössä se tarkoittaa julkisessa terveydenhuollossa työskentelevää lääkäriä, jolle ylilääkäri on delegoinut virkatehtäviään.

Epäily akuutista mielisairaudesta tarkoittaa, että lääkäri voi lähettää potilaan tarkkailuun. Tarkkailu tehdään sairaalassa, ja sen tarvetta arvioidaan uudelleen potilaan saavuttua sinne.

Jos tahdosta riippumattoman hoidon tarve varmistuu ja avohoidon keinot ovat riittämättömät, potilas asetetaan tarkkailuun, joka kestää yhdestä neljään päivään. Potilaan tilaa arvioidaan päivittäin.

Viimeistään neljäntenä päivänä tarkkailuun ottamispäivän jälkeen hoitavan tahon on tehtävä päätös joko potilaan päästämisestä pois osastolta, vapaaehtoisesta hoidosta tai ottamisesta tahdosta riippumattomaan hoitoon. ●

Julkaistu: 2.12.2019