Aiheena olisi maahanmuutto mutta jotenkin päivitettynä. Yle sai mitä tilasi. Samalla kävi kuitenkin niin, että Susani Mahaduran ja Yagmur Özberkanin ohjelmaa alkoivat kuunnella myös monet muut kuin nuoret naiset. Esimerkiksi keski-ikäiset miehet.
”Yksi postinkantaja Juvalta kertoi kuuntelevansa meidän ohjelman joka viikko ja keskustelevansa siitä työpaikalla aina seuraavana päivänä”, Mahadura sanoo.
Ohjelma on käsitellyt maahanmuuttajien välistä rasismia, kinky-kulttuuria, ympärileikkauksia ja uusnatseja. Välillä ohjelmassa on vain yleistä lätinää maailman tilasta.
Helmikuussa toimittajat päättivät testata, miten dialogi maahanmuuttajien ja perussuomalaisten välillä sujuu. Aina kun sitä oli jossain yritetty virittää, se oli epäonnistunut. Lopulta kaikki tuntuivat olevan yhtä mieltä siitä, ettei keskustelu rasismista kannata.
Mahadura ja Özberkan kutsuivat studioon Perussuomalainen-lehden päätoimittajan Matias Turkkilan ja Suomen Sisu -järjestön hallituksen jäsenen Kristian Vidingin. Tarkoitus oli puhua kasvotusten mahdollisimman henkilökohtaisella tasolla, ei kierrellen.
”Mitä sä katsot sinne sun paitasi sisään”, Özberkan kysyi studiossa leikkimielisesti Turkkilalta. Tunnelma oli leppoisa, joskin tiukka, kuten vakava aihe vaati.
Kuuntelijalle tuli olo, että vieraiden ”maahanmuuttokriittiset” äänet kohdistuvat joihinkin aivan muihin kuin studiossa istuneisiin ihmisiin.
”Ehkä vieraamme ovat sen jälkeen tajunneet, että puhuessaan maahanmuutosta tai maahanmuuttajista he eivät puhu jostain muista tuolla vaan juuri meistä”, Mahadura sanoo.
Riippuu katsantokannasta, ovatko Mahadura ja Özberkan maahanmuuttajia vai eivät. Özberkan on syntynyt Turkissa, Mahadura Mikkelissä. Ohjelman aiheita taas ei näennäisesti yhdistä mikään muu kuin tapa käsitellä niitä.
”Ja se juuri on se maahanmuutto kakspistenolla, joka meille annettiin teemaksi”, Mahadura sanoo.
Ohjelma on ärsyttänyt joskus vähän kaikkia. Jotkut olivat esimerkiksi sitä mieltä, ettei perussuomalaisia olisi saanut kutsua studioon lainkaan ja että kun kuitenkin kutsuttiin, toimittajat päästivät heidät liian helpolla.
”Mitä meidän olisi pitänyt tehdä? Saada nyrkkitappelu aikaiseksi siellä studiossa vai?” Özberkan kysyy kiihtymättä.
Monenlaisen palautteen vastaanottaminen on Mahadurasta ja Özberkanista toimittajan työtä. Sitä heille tulee paljon hyvin erilaisilta ihmisiltä. Se, ketä voi haastatella ja ketä ei, riippuu heidän mielestään aina tilanteesta ja käsittelytavasta.
”On eri tapoja tehdä journalismia. Mä haluan, että meidän ohjelmaa kuunnellaan ja että se saa ihmiset ajattelemaan asioita uusista näkökulmista”, Özberkan sanoo.
Sitten toimittajapari väittelee maksimissaan 30 sekuntia kuin sisarukset ja palaa iloisesti takaisin siihen, mihin jäi. Aivan niin kuin he radiossakin tekevät.
Lue jutut kaikista sankareista:
