”Jos et ymmärrä teknologiaa lainkaan ja se vaan lisääntyy ja muuttuu yhä huomaamattomammaksi, et pian enää tajua, millaisessa maailmassa elät. Sellainen rapauttaa demokratiaa.”
Kekäläinen on poikkeuksellinen moniosaaja. Hän asui lukion jälkeen Intiassa ja Itävallassa, opiskeli kauppatieteitä ja teki yhden kesän töitä ulkoministeriössä. Vuonna 2013 Kekäläinen osallistui Singularity Universityn monitieteiselle kurssille Nasan tutkimuslaitoksessa Piilaaksossa. Hän ja fyysikko-kirjailija Hannu Rajaniemi olivat ensimmäiset kurssille valitut suomalaiset.
Piilaaksosta tarttui mukaan ymmärrystä niin sanotuista stream-aloista (science, technology, religion, engineering, arts ja mathematics). Kekäläinen on jakanut tietouttaan myös Suomessa. Hän on puhunut tilaisuuksissa Tedxistä Slushiin, ollut mukana Linda Liukkaan ja Karri Saarisen Rails Girls -yhteisössä, joka houkuttelee naisia koodauksen pariin, ja istuu Yleiselektroniikka Oyj:n hallituksessa. Kekäläinen on Suomen nuorin pörssiyhtiön hallituksen jäsen, jolla ei ole taustaa omistajasuvussa.
Vuonna 2014 hän perusti Mehackit-yrityksen, joka tarjoaa koululaisille teknologiaan ja koodaukseen keskittyviä kursseja. Yritys räätälöi kurssimateriaalit avoimen lähdekoodin ohjelmistoista, ja opetuksesta vastaavat alan huipputekijät ja opiskelijat. Luovan teknologian kursseilla rakennetaan esimerkiksi robotteja.
Kekäläinen uskoi pitkään, että startup-skene on nopein tapa vaikuttaa maailmaan. Siksi hän siirtyi sinne ja hylkäsi haaveet diplomaatin urasta. Nyt hän uskoo, että keinoja on monia. Joskus innovaatiot tulevat startupeista, joskus niihin tarvitaan Googlen tai valtioiden jättiresursseja.
”Mulle ei toimisi se, että istuisin kymmenen vuotta yksin labrassa. Mehackitissa ja uudessa biohiileen keskittyvässä firmassani on mahtavat tiimit, joissa voin kukoistaa.”
Nyt Kekäläinen on irtautumassa Mehackitin pyörittämisestä keskittyäkseen Carbo Cultureen. Yritys valmistaa jätteestä energiatehokasta biohiiltä, joka parantaa maaperän kykyä sitoa vettä, ravinteita ja hiilidioksidia.
”Maapallolla on hieno hiiliympyrä, se on vain epätasapainossa. Me voidaan vähän nopeuttaa sen luontaista parantumista sitomalla hiilidioksidia maahan.”
Aina maailmanparannus ei ole teknologiasta kiinni. Kekäläinen vietti lyhyen ajan vapaaehtoisena Lesboksen saarella, jonne ihmiset taittavat vaarallisen matkan ja päätyvät hytisemään porttien taa. Pakolaistilanne ratkaistaan Kekäläisen mukaan sillä, että päättäjät avaavat silmänsä ja pääsevät yhteisymmärrykseen.
Hyödyllisin innovaatio Lesboksella ei ollutkaan teknologinen vaan sosiaalinen.
”Ihmisten märät vaatteet otettiin talteen ja tilalle annettiin kuivat ja puhtaat. Märät vaatteet pestiin ja annettiin seuraaville tyypeille. Näin jokaisessa pisteessä saatiin ihmisille kuivia puhtaita vaatteita, eikä mitään mennyt hukkaan.”
Lue jutut kaikista sankareista:
