Paikka oli aivan tukossa.
Nuoret eli tubettajat halusivat järjestää kokoontumisen uudestaan. Avuksi riensivät mediatuottaja Risto Kuulasmaa ja toimitusjohtaja Elise Pietarila, joka mietti kylmästi lukuja.
”Totesin, että on toimittava niiden mukaisesti. Tilan tulee olla suuri ja turvallinen, joten marssin Hartwall Arenalle ja varasin sen.”
Paikalle tuli lähes 5 000 nuorta. Syntyi Tubecon, Pohjoismaiden suurin Youtube-yhteisön tapahtuma. Tapahtuma levisi ja levisi lisää. Tubettamisesta tuli yhä useamman nuoren ammatti.
Heti ensimmäisen Tubeconin jälkeen Pietarilasta alkoi kuitenkin tuntua, että nuorten pitäisi itse ottaa ohjat käsiinsä. Viime kesänä hän lahjoitti omistuksensa, 40 prosenttia yhtiön osakekannasta, yhdistykselle, jonka perustivat tubettajat itse. Siis teini-ikäiset nuoret.
”Kaikki paperit on nyt tehty, ja näin tämä asia nyt on. Mä odotan valtavan paljon, mitä he tekevät siitä.”
Elise Pietarila on osakkaana Gimmeyawallet-nimisessä tuotantoyhtiössä, joka tunnetaan parhaiten Docventuresista ja Madventuresista. Tuomas Milonoffin ja Riku Rantalan projektista on tullut tuottava firma. Vuonna 2014 sen liikevaihto oli 760 000 euroa. Pietarila aloitti toimitusjohtajana tammikuussa 2015, ja samana vuonna liikevaihto nousi 1,3 miljoonaan. Voittoa yritys teki 165 000 euroa.
Kolmikon käsialaa on myös Startup Refugees -verkosto, joka tukee turvapaikanhakijoiden työllistymistä ja kotoutumista.
”Meidän tavoitteena ei silti ole kasvu. Me mennään projekti kerrallaan ja katsotaan, onko sitä mielekästä tehdä. Kasvu on vain seurausta työstä.”
Kuten nämä tarinat aina menevät, Pietarilasta piti tulla jotain aivan muuta kuin yritysjohtaja. Pietarila luki pääaineenaan kansantaloustiedettä ja oli jo tehnyt yhden artikkelin väitöskirjaansa, jossa hän tutki yritysten ja kuluttajien eettisiä valintoja.
”Sitten tajusin, että olen liian tyhmä tutkijaksi. Toimitusjohtajan ja vastaavan tuottajan työ sopii mulle tosi hyvin sekä äitipohjalta että kontrollifriikkipohjalta. Riku ja Tunna voivat keskittyä siihen, mitä osaavat, eli sisällön tekemiseen.”
Pietarila kaivaa työhuoneensa hyllystä paksun, keltaisen kirjan.
”Mua ei ole ikinä kiinnostanut bisnes sinänsä vaan tämäntyyppiset asiat. Tästä kirjasta on suoraan mitattavissa, mitä yhteiskunta painottaa ja mitkä ovat meidän arvot.”
Se on valtion talousarvio. Se selittää Pietarilan filosofian. Kenties siksi, että tuloksen ja tekemisen liitto on hänestä erottamaton, Tubeconin lahjoittaminen tekijöilleen tuntui loogiselta.
”Kun nuoret voivat olla itse omia medioitaan, on oleellista, että skenessä olevat aikuiset kuratoivat ja vartioivat sitä. Ainoa asia, mitä me vanhukset voidaan tehdä, on tarjota heille resursseja ja koulutusta.”
Kun Pietarila lahjoitti viime elokuussa osakkeensa tubettajien perustamalle yhdistykselle, hänellä oli yksi ainoa ehto. Yhdistyksen säännöissä piti lukea selkeästi, että se sitoutuu nettikiusaamisen vähentämiseen ja ehkäisemiseen. Lisäksi ketään ei saa rajata jäsenistöstä pois ja kaikkia jäseniä täytyy kuunnella, kun tärkeimpiä päätöksiä tehdään.
“Jokaisen sukupolven tulisi omistaa oma tuotantovälineensä.”
Lue jutut kaikista sankareista:
