Itävaltalaisella Kovácsilla on professuuri ruotsin kielisen kauppakorkeakoulun Hankenin sisällä toimivassa humanitaarisen logistiikan instituutissa.
”Periaatteessa on kyse samanlaisesta logistiikan hallinnasta kuin missä tahansa yrityksessä. Viitekehyksenä vain on liiketoiminnan sijaan avustustyö”, hän sanoo.
Kovács on humanitaarisen logistiikan pioneereja. Kymmenen vuotta sitten hän valmisteli aiheesta artikkelia Hankenin nykyisen rehtorin Karen Spensin kanssa, ja taustamateriaalia oli niukalti. Alustus synnytti konferenssissa kiinnostusta avustusjärjestöissä ja Maanpuolustuskorkeakoulussa.
”80 prosenttia katastrofityön kuluista tulee logistiikasta. Tajusimme Karenin kanssa, että tämä on ala, jolla voimme vaikuttaa asioihin.”
Vuonna 2008 Hanken ja MPKK perustivat yhdessä Humlog-instituutin, ja Kovács valittiin sen johtajaksi. Nykyään hän on instituutissa professorina ja hallituksen jäsenenä, ja instituuttia johtaa Ira Haavisto.
Haasteita riittää. Miten turvata avustussaattueiden liikkuminen konfliktialueilla? EU:n rahoittama iTrack-projekti tutkii lähetysten jäljittämistä. Työ tapahtuu Syyriassa ja sen lähialueilla, mutta periaatteessa mallia voisi soveltaa missä päin maailmaa tahansa.
Suuri huolenaihe ovat niin kutsutut unohdetut katastrofit – ne, jotka tapahtuvat väärään aikaan väärällä puolella maailmaa, eivätkä kiinnosta mediaa ja yrityksiä. Monet Afrikan ja Väli-Amerikan katastrofeista ovat liian kaukana ja liian köyhissä maissa.
Vuoden 2006 tsunami sai huomiota, koska alueella oli paljon pohjoismaisia turisteja. Luonnonkatastrofin kohdalla avustustyö on usein melko helppoa ja suoraviivaista.
”Tsunami tai maanjäristys on voinut tuhota infrastruktuurin, mutta yleensä reittien raivaaminen onnistuu ja apu saadaan paikalle. Haitilla armeija rakensi maanjäristyksen jälkeen uudelleen satamat ja lentokentät.”
Sota-alueet ovat sen sijaan hankalampia. Harva järjestö pystyy tai uskaltaa viedä niille toimituksia.
”En ole nähnyt yritysten kiinnostuvan Irakista, Jemenistä tai Kongosta. Moni on valmis keräämään rahaa alueille, mutta logistiikka on yhä pullonkaula.”
Kiinnostus kasvaa, kun alueella tapahtuu edistystä. Kovács osallistui tammikuussa Helsingissä Syyria-konferenssiin, jossa yritykset näkivät yhtäkkiä paljon mahdollisuuksia Lähi-idässä. Aleppo oli kaatumassa, ja vaikutti, että siellä voisi olla tilaa bisnekselle.
”Puhuttiin koulutusohjelmista, vesijärjestelmistä sekä uudelleenrakentamisesta. Ja se on täysin ymmärrettävää. Sota-alueella ei yleensä ole muuta bisnestä kuin se, mitä armeija ja aseteollisuus tekevät.”
Mitä Kovács haluaisi saavuttaa? ”Maailmanrauhan”, hän vastaa ensin ja vitsailee vain osittain. Apua voi viedä vain paikkoihin, joihin avustustyöntekijöillä on pääsy.
”Emme voi pelastaa riittävästi ihmisiä, jos emme saa pidettyä yllä rauhaa.”
Realistisempi tavoite on logistiikan ymmärryksen edistäminen. Kovács haluaisi nähdä verkostoja, sopimuksia ja järjestelmiä, jotka tehostavat katastrofeihin valmistautumista.
”Yleensä rahaa käytetään vasta, kun katastrofi iskee, ja silloin esimerkiksi lentokoneiden vuokraaminen on huomattavasti kalliimpaa, koska kysyntää on yhtäkkiä moninkertaisesti. Se on ihan markkinalogiikkaa.”
Lue jutut kaikista sankareista:
