Apu

Polvet notkeiksi kotikonstein

Polvet notkeiksi kotikonstein

Polvia voi säästää tapaturmilta ja leikkauksilta, kun pitää niiden tukilihaksiston hyvässä kunnossa. Pääosassa toimivat etureidet.
Teksti Apu-toimitus
Mainos

Sanotaan, että polvet ovat ihmisen heikoin lenkki – vaikka polvinivel onkin kehon suurin nivel. Koska sen rakenteisiin voi kohdistua samaan aikaan sekä taipumista ja kiertoa että liiallista tai vääränlaista kuormitusta, loukkaantumisriskejä on monenlaisia.

Polvinivelen vakaudesta huolehtivat nivelsiteet eli ligamentit, joista tunnetuimmat ovat ristisiteet, sivusiteet sekä etu- ja takaristisiteet. Jos yhdessäkin nivelsiteessä tapahtuu äkillinen venähdys tai repeämä, polven vakaus kärsii.

Leikkauspöydän voi silti välttää, jos polvia ympäröivät lihakset, etenkin etureidet, ovat hyvässä kunnossa. Ne tukevat polvea ja pitävät polveen kohdistuvan kuormituksen kevyempänä ja tasaisempana.

Jatkuva virheellinen kuormitus polviniveleen voi lähteä jo jalkateristä tai lantiosta. Nilkasta lantioon etenevä kineettinen ketju vaikuttaa siihen, toimiiko polvi oikealla liikeradallaan vai aiheutuuko polven rakenteisiin epätasaista rasitusta.

Lantionseudulla lihastuen puutetta saattavat aiheuttaa heikot pakaralihakset tai keskivartalon lihakset; jalkaterässä ongelma lähtee sen lukuisista pienistä lihaksista. Tyypillisin jalkaterän virheasento on ylipronaatio, jolloin jalkaterä romahtaa sisäänpäin ja kiertää myös polvea liikaa sisään. Rakenteelliset vaivat, kuten pihtipolvisuus tai länkisäärisyys, kuluttavat niin ikään polviniveltä epätasaisesti.

Reiden ulkosivulla kulkevan tractus iliotibialis -kalvojänteen kireys aiheuttaa yleisen vaivan, jota kutsutaan juoksijan polveksi. Tämä litteä ja kireä kalvojänne lähtee isosta pakaralihaksesta ja kiinnittyy sääriluuhun. Sen tehtävänä on tasapainottaa lantiota, polvea ja reittä. Kiristyessään se aiheuttaa polveen liikaa kiertoa ja kipua polven ulkosivulle.

Toinen yleinen liikkujan vaiva on hyppääjänpolvi, jonka oireet tuntuvat polvilumpion alaosassa. Hyppääjänpolvi syntyy loikkien ja tärähdysten seurauksena, kun patellajänteeseen tulee nykäyksiä.

Hyppääjänpolvea esiintyy tavallisesti nuorilla, fyysisesti aktiivisilla ihmisillä, mutta joskus myös vähän liikkuvilla. Vaivaa on vaikea hoitaa, joten lepo on aloitettava ajoissa, jotta vaiva ei ehdi kroonistua.

Polviniveleen kohdistuva kova vääntö voi puolestaan rikkoa nivelkierukan, joka toimii polvinivelessä iskunvaimentajana hieman samaan tapaan kuin välilevyt selkärangassa. Nivelkierukoille riskialttiita lajeja ovat etenkin salibandy ja laskettelu. Kierukan repeämisen tunnistaa vihlaisevasta kivusta ja polvinivelen turpoamisesta, ja lisäksi polvi voi lukkiutua.  

Rajuissa liikkeissä voi revetä myös polven eturistiside, minkä voi kuulla naksahduksena. Sen jälkeen polvi turpoaa ja tuntuu kävellessä huteralta. Tuoreen nivelside- ja kierukkavamman seurauksena polveen kertyy nestettä tai verta. Usein vasta turvotuksen laskettua pystytään arvioimaan vamman vakavuus.

Löysät nivelsiteet lisäävät tapaturmariskejä. Niin sanottu ”löysä polvi” on etenkin sohvaperunoiden vaiva, joka johtuu lihastuen puutteesta. Jos polvi ei pysy vakaana, pienikin liukastuminen tai muu tapaturma voi aiheuttaa esimerkiksi ristisiteiden repeämisen. Lievimmillään vammat ovat venähdyksiä tai polvilumpion sijoiltaan muljahtamista, jotka paranevat muutamassa viikossa polvituen tai teippauksen turvin.

Kaikki vammat on syytä hoitaa ajoissa kuntoutuksen avuin, jotta lisävaurioita ei pääse syntymään. Esimerkiksi nivelkierukkavamman tai ristisidevamman jälkeinen kuormituksen muuttuminen voi ennen pitkää johtaa nivelrikkoon eli artroosiin. Nivelrustopinnan rikkoutuessa se alkaa kulua epätasaisesti, jolloin liukas rustopinta vähenee ja tuhoutuu.

Rusto voi alkaa kulua jo alle 30-vuotiaana, mutta tyypillisemmin oireita alkaa tuntua 40–50-vuotiailla. Naisilla nivelrikkoa esiintyy enemmän kuin miehillä. Ylipaino ja ikääntyminen lisäävät nivelrikon riskiä.

Aina ei ole helppo löytää ennustetta tai hoitoa polvikivulle. Epämääräistä kipua polviin voi aiheuttaa esimerkiksi kondromalasia eli polvilumpion rustonpehmentymätauti, joka tuntuu polven etuosassa etenkin kyykistyessä, portaissa tai sen jälkeen, kun on istunut pitkään jalat koukussa tai polvillaan. Aluksi kannattaa välttää kaikkea kipua aiheuttavaa toimintaa, mutta erityisen tärkeää on harjoittaa lihaskuntoa, erityisesti etureisiä.

Polvien naksuminen ja rutina puolestaan ovat yleensä harmittomia vaivoja. Ne voivat johtua esimerkiksi kireistä lihaksista, joiden vuoksi jänteet ”paukkuvat”.

Lääkäriin on syytä hakeutua äkillisen vamman jälkeen silloin, kun kipu estää jalkaan varaamisen, polvessa on selvä virheasento, polvi pettää alta tai siinä on huomattava turvotus. Ei kannata myöskään jäädä kärsimään, jos särky jatkuu yöllä ja ihoa kuumottaa. Nivelside- ja kierukkavammojen tilannetta lääkäri saattaa seurata ensin jonkin aikaa, ennen kuin harkitaan leikkausta.

Polveen vähitellen kehittyneen kivun syy on tarpeellista selvittää parin viikon kuluessa, jos kipu ei asetu parasetamolilla tai tulehduskipulääkkeillä. Hyppääjänpolveen annetaan joskus kortisonia, mikä ei asiantuntijoiden mielestä ole aina järkevää. Kortisoni haurastuttaa jännettä, joka voi siten tulevaisuudessa katketa herkemmin.

Myös nivelrikkoon voidaan antaa edellä mainittuja lääkityksiä. Sitä lähdetään selvittämään aluksi röntgenkuvauksella ja oireiden perusteella.

Leikkaus voi olla tarpeen, jos oireiden kanssa ei pärjää normaalissa elämässä. Eturistiside- ja kierukkavammat hoidetaan yleensä tähystysleikkauksella. Pahasti vaurioituneita nivelpintoja voidaan korvata osatekonivelellä tai kokotekonivelellä.

Turhiakin polvileikkauksia tehdään paljon, jopa yli 10 000 vuodessa. Suomalaistutkimuksen mukaan suuri osa polven tähystysleikkauksista on potilaille hyödyttömiä, jos polvivaivan syynä on ikääntymisen aiheuttama nivelkierukan repeämä. Tutkimuksessa samaan hoitotulokseen päästiin jumpalla ja fysioterapialla.

Myös eturistisidevamman ja löysän polven kanssa voi pärjätä lihaskuntoharjoittelulla.

Fysioterapiasta saa apua uusiutuviin ja pitkittyviin polvikipuihin ja etenkin leikkauksen jälkeiseen kuntoutukseen. Kuntoutus on tärkeää aloittaa leikkauksen jälkeen heti, kun mahdollista, jotta polven liikerata saadaan palautettua, lihakset aktivoitua ja vahvistettua sekä kipua lievitettyä.

Ilman asteittain etenevää fysioterapiaa tai omaehtoista kuntoutusta leikkauksen hyödyt jäävät vähäisiksi. Kuntoutumisessa tuloksiin ei vaikuta niinkään ikä, vaan oma motivaatio ja peruskunto.

Fysioterapeutti pystyy laatimaan polvelle sopivat lihaskuntoliikkeet ja venyttelyohjeet. Juoksijanpolvesta kärsivän lihaskalvo on hyvä hieroa auki manuaalisesti, sillä kireä lihaskalvo ei muuten anna periksi. Kipua voidaan poistaa esimerkiksi kylmähoidoilla ja kinesioteippauksella. Hyppääjänpolveen voidaan tarvita polvituki.

Askellusanalyysillä nähdään kineettisen ketjun toiminta kantapäästä polven kautta lantioon. Pohjallisten teko voi olla tarpeen, kuten myös pienten jalkalihasten aktivoiminen jalkateräjumpalla, esimerkiksi footbic-palloilla tai muilla tasapainoharjoitteilla.

Liikunnalla ja painonhallinnalla voi vaikuttaa itse paljon polviensa hyvinvointiin. Pienikin painonpudotus vaikuttaa polven kuormituksen määrään, ja siitä on hyötyä etenkin nivelrikkoiselle. Koska rustoa on vaikea korvata uudeksi millään leikkauksella, sen tuhoutumista on viisainta ehkäistä ennalta.

Jokaisen tulee liikuttaa polviniveliä, jotta nivelrustoon kulkeutuu ravintoaineita ja liikelaajuudet pysyvät hyvinä. Vesi on nivelystävällinen elementti ja lievittää kipua. Vesijuoksua käytetäänkin usein ensimmäisenä kuntoutusmuotona myös leikkausten jälkeen. Lisäksi polviniveltä säästäviä lajeja ovat kevyt pyöräily, kävely, kuntosaliharjoittelu ja hiihto.

Juoksuharrastusta aloittaessa etenkin pidemmän

tauon jälkeen kannattaa muistaa treenata pakara- ja reisilihaksia sekä keskivartaloa, venytellä säännöllisesti, tarkistaa jalkaterän toiminta ja asento sekä hankkia itselle sopivat tossut.

Treenatessa polvi voi kipuilla, mutta kipu saa olla vain lievää, eikä se saa pahentua myöhemmin.

Kinesioteippauksen perustekniikat kannattaa opetella itse, sillä sen avulla saa poistettua kiputiloja ja ohjattua nivelten oikeita liikeratoja. Ideana on se, että teippi laitetaan hoidettavaan kohtaan venytykseen viedyn lihaksen kohdalle, jolloin se nostaa ihoa. Kun ihon sidekudoksen alle tulee tilaa, hiusverisuonten toiminta, aineenvaihdunta ja imunestekierto aktivoituvat, jolloin paraneminen nopeutuu ja kipu lievittyy.  

Teksti: Satu Väisänen

Kuvat: 123rf

Asiantuntija: fysioterapeutti Atte Kärnä

Julkaistu: 5.9.2014