Apu

Päivä korvaushoidossa, asiakkaat kertovat: ”Velkoja täällä ei peritä – Ollaan myös sovittu, että tästä viereisestä Alepasta ei varasteta

Päivä korvaushoidossa, asiakkaat kertovat: ”Velkoja täällä ei peritä – Ollaan myös sovittu, että tästä viereisestä Alepasta ei varasteta
Korvaushoito on lääkehoitoa opioidiriippuvuuteen. Se vähentää tutkitusti infektioita, huumeiden piikittämisen riskejä ja rikoksia. Jounille, Bobbylle ja Petterille hoito on tuonut paitsi normaalin olon myös parisuhteen, asunnon ja opintoja. Miksi sitä silti vastustetaan?
Julkaistu: 19.6.2021

Ei aseita tai astaloita. Velkominen ja kaupankäynti kielletty. Annetaan rauha asioimiselle. Vertaistuki sallittu. Positiivinen asenne helpottaa kaikkia.

Nuo lauseet on kirjattu paperille, joka on kehystetty ja nostettu seinälle. Ne ovat osa sopimusta, jonka täällä käyvät ovat itse laatineet. Vieressä on hieman kuluneita sohvia ja nojatuoleja ja kuva The Beatlesista. Anopinkieli kurkottelee suljetun sälekaihtimen raoista tulevaa valoa.

– Velkoja ei täällä peritä, Bobbyksi esittäytyvä mies kertoo.

– Jokaisen täytyy saada hakea lääkkeensä rauhassa, Jouni jatkaa.

– Ollaan myös sovittu, että tästä viereisestä Alepasta ei varasteta, sanoo Petteri.

Siihen nämä miehet eivät muutenkaan ryhtyisi, eivät enää.

Bobby, Jouni ja Petteri käyvät korvaushoidossa täällä Breikissä Helsingissä. Se on Diakonissalaitoksen Hoiva Oy:n päihdepalveluyksikkö. Korvaushoito on opioideista riippuvaisille tarkoitettua lääkehoitoa.

Opioidit ovat aineita, jotka poistavat kipua ja antavat hyvän olon tunteita. Osaa käytetään laillisesti kipulääkkeinä vaikeiden kipujen hoidossa. Niitä käytetään myös laittomasti huumaavina aineina. Opioideja ovat esimerkiksi morfiini, buprenorfiini, metadoni ja heroiini.

Huumeriippuvuuden hoitoon pätee vanha viisaus: mitä paremmin tuntee palvelut ja osaa niitä vaatia, sitä paremmin niitä saa. Bobby (oikealla) vetosi hoito­takuuseen, jotta pääsi korvaushoitoon. Jounia auttoi hoitotavoitteen muutos.

Heroiinigramma 6 500 markkaa

Jouni on 51-vuotias ja aloittanut korvaushoidon 4,5 vuotta sitten. Sitä ennen hän ehti käyttää huumeita 30 vuotta. Kokeilut alkoivat amfetamiinilla 1980-luvun puolivälissä, kun Jouni oli 15-vuotias. Aluksi käyttö oli satunnaista. Armeijankin hän kävi.

– Sitten käytöstä tuli kokopäiväistä. Oli 1990-luvun alun lama, ja kouluttamattomana oli vaikea löytää töitä. Elämä oli sellaista ajelehtimista, näköalatonta hommaa.

Jouni käytti heroiinia ja myöhemmin Subutexia. Hän muistaa, että ensimmäinen heroiinigramma maksoi 6 500 markkaa.

– Rimpuilin aikani ja kuvittelin, että vielä lopetan käytön. Oli ihan hirveä päivä, kun tajusin, ettei tästä enää pääse irti.

"Läheiset olivat tosi iloisia, etten ollut onnistunut tappamaan itseäni. Heistä on varmasti ollut vaikeaa katsella tekemisiäni, ei sitä voi edes ymmärtää. Aiemmin en olisi itsekään jaksanut katsella itseäni. Nyt olen myös parisuhteessa."
– Jouni –

Kun Jouni oli 36-vuotias, hänellä todettiin synnynnäinen sydänvika. Se pelästytti, myös siksi että opioideista tulevat vieroitus­oireet kävivät ”julmasti sydämen päälle”.

Ennen korvaushoidon aloittamista Jouni työskenteli huoltomiehenä. Näin jälkikäteen ajateltuna tapahtui hyvä asia: työpaikalla alkoivat yt-neuvottelut. Työt loppuivat. Sen jälkeen oli aikaa korvaushoidolle.

Jouni otti yhteyttä A-klinikkaan. Siitä alkoi korvaushoidon arviointijakso, jossa selvitetään, onko ihminen opioidiriippuvainen ja yrittänyt vieroittua aiemmin. Kahdeksan kuukauden jälkeen Jouni aloitti korvaushoidon. Se muutti elämän nopeasti.

– Rikokset loppuivat kuin seinään. Ei tarvitse tehdä mitään laitonta saadakseen roinaa.

Myös ihmissuhteet paranivat.

– Läheiset olivat tosi iloisia, etten ollut onnistunut tappamaan itseäni. Heistä on varmasti ollut vaikeaa katsella tekemisiäni, ei sitä voi edes ymmärtää. Aiemmin en olisi itsekään jaksanut katsella itseäni. Nyt olen myös parisuhteessa.

Korvaushoidossa kävijät ovat itse laatineet yhteisön sopimuksen, jonka mukaan Breikissä toimitaan.

Rankan elämän jäljet kasvoilla

Breikin tilat ovat vaaleankeltaisessa talossa, joka on yksi monista Diakonissalaitoksen rakennuksista tässä korttelissa Alppikadulla Helsingissä. Punatiilinen päärakennus, sairaala ja kirkko ovat jo 124 vuoden takaa, rakennettu vuonna 1897. Vuosikymmenten aikana niiden kavereiksi on noussut niin kivitalo kauniine erkkereineen kuin virastotalon oloinen rakennus, jonka ikkunarivistöjä peittävät sälekaihtimet.

Kadulla vastaan tulee porukka, joiden kasvoilta voi lukea enemmän rankan elämän kuin iän tuomia jälkiä. Askeleet ovat silti huteria kuin vanhuksilla.

Kun Breikkiin astuu sisään, heti oikealla on pieni huone. Se on korvaushoidon lääkejaon odotustila. Seinällä on taulu ja sen vieressä pienempi vaneritaulu, johon odottajat ovat taiteilleen omiaan. Huoneesta on ovi vielä pienempään tilaan, oikeastaan koppiin, jossa on asiointitiski ja luukku. Tässä korvaushoidossa kävijä saa lääkkeensä ja ottaa ne.

Toisella puolen tiskiä sairaanhoitaja Jonna Hovi avaa lääkekaapin ja näyttää, millaisia erilaiset korvaushoitolääkkeet ovat. Metadoni annetaan juotavana liuoksena. Tiskin ja luukun vieressä onkin roskakori täynnä valkoisia muovimukeja. Buprenorfiini on tablettina tai kalvona, joka imeytyy suun limakalvoilta. Lääkäri määrää potilaalle sopivan valmisteen ja annoksen.

Buprenorfiinista on myös uusi lääkemuoto, injektio, joka pistetään ihon alle niin kuin insuliini diabeteksen hoidossa. Sen vaikutus kestää pidempään, ja se voidaan antaa vain kerran viikossa tai kerran kuukaudessa.

Lääkkeet ovat lukkojen takana, tietenkin.

Noin 130 ihmistä saa korvaushoitoa Alppikadun Breikissä. Sairaanhoitaja Jonna Hovi antaa kävijöille määrätyt lääkkeet lukitusta lääkekaapista. Osa käy hakemassa lääkkeen joka päivä. Toiset saavat osan viikon lääkkeistä mukaan kotiinsa, jossa voivat ottaa ne itse. Korvaushoidossa kävijä voi myös lomailla ja matkustaa, kun hoito on hallinnassa.

Mielenterveyden ongelmat yleisiä

Lääkejakoja on päivittäin kolme. Aamu­­varhain tulevat työssäkäyvät, päiväaikoihin muut. Breikissä ei asuta, sillä korvaushoito on avohoitoa. Täällä käy kutakuinkin 130 ihmistä. Osa hakee lääkkeen joka päivä, suurin osa viidesti viikossa, jotkut harvemmin. Joskus on jonoa ja omaa vuoroa pitää odottaa. Se voi kiristää hermoja.

– Lääkehuuruissa moni huorittelee työntekijöitä. En voisi kuvitella tekeväni niin ihmisille, jotka auttavat meitä, Jouni sanoo.

Bobby ihmettelee, miksi joiltakin palaa pinna, jos pyydetään puhaltamaan alkometriin. Onhan tiedossa, ettei korvaushoitolääkettä saa, jos on alkoholin vaikutuksen alainen. Yhteisvaikutus voi aiheuttaa hengityslaman ja kuoleman.

"Ei ole välttämättä asuntoa, henkilöllisyystodistusta, pankkikorttia ja kykyä käyttää tietokoneita. Saattaa olla ahdistusta, sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja epäluottamusta."
– Piia Leinonen, ohjaaja –

Alppikadun Breikissä käy myös ihmisiä, joilla on hankalia käytöshäiriöitä. Monilla päihteiden käyttäjillä on mielenterveyden ongelmia. Käytökseen vaikuttaa usein myös se, kuinka kauan hoidossa on ollut.

– Jos on käyttänyt hyvin nuoresta tai tulee hoitoon kadulta tai vankilasta, aina ei ole tarvittavia arjenhallinnan taitoja. Ei ole välttämättä asuntoa, henkilöllisyystodistusta, pankkikorttia ja kykyä käyttää tietokoneita. Saattaa olla ahdistusta, sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja epäluottamusta, sanoo ohjaaja Piia Leinonen.

Heidän kanssaan täytyy opetella, miten yhteiskunta toimii ja miten maksetaan vuokra ja huolehditaan omasta terveydestä. Täytyy myös oppia sietämään erilaisia tunteita ja pääsemään tilanteista eteenpäin.

Lääkkeen saamisen jälkeen voi tavata muita tässä tilassa. Bobbylle (vas.) yhteisö on kuin perhe, ja Jouni on saanut ystävän, jonka kanssa hän katsoo Valioliigan pelejä. Jukka on ollut korvaus­hoidossa yli 20 vuotta.

Korvaushoito toi järjestystä elämään

Bobby on 41-vuotias ja ollut korvaushoidossa 16 vuotta. Parikymppisenä hän käytti heroiinia ja Subutexia. Sillat perheeseen paloivat.

– Ymmärrän, että olin silloin tosi epäluotettava. Varastin kotoa ja tein kaikkea tyhmää. 25-vuotiaana tajusin, että kohta alkaa hirveä vankilakierre tai kuolen. Täytyy tehdä jotain.

Korvaushoito toi järjestystä elämään. Muiden huumeiden käyttö loppui – ”no, pilveä saatan polttaa” –, ja hänellä on ollut oma asunto 12 vuotta. Se on kerrostaloyksiö, johon kuuluu parveke. Siinä on kiva istuskella.

Elämä ei silti ole ollut helppoa. Bobbylla on ahdistusta, ja mieli on ollut matalalla. Nyt hän on saanut lääkityksen, joka tuntuu auttavan. Olo on levollisempi. Hän elää yksin.

– Ei ole lapsia eikä ketään muutakaan. Tämä on tavallaan se mun perhe, Bobby sanoo ja viittaa ympärilleen.

Ennen koronaa korvaushoidossa kävijät joivat yhdessä kahvia tässä huoneessa lääkkeiden oton jälkeen. Samalla he saivat tukea ja palveluohjausta. Nyt kahvia ei juoda, mutta muita voi yhtä tavata pari kertaa viikossa. Viimeksi miehet ovat jutelleet šakista, salaliittoteo­rioiden haitoista ja säästä.

"Ei kukaan saa riippuvuutta hoidettua vain hakemalla lääkkeen. Idea on, että täällä saa psykososiaalista hoitoa ja vertaistukea."
– Piia Leinonen –

Bobby on yksi yksikön ensimmäisistä asiakasedustajista ja käynyt Vertsi- eli vertaisohjaajakoulutuksen. Hän on ollut aktiivisesti mukana toiminnassa, keittänyt kahvia ja siivonnut. Niistä maksetaan palkkio, molemmista neljä euroa päivässä. Nyt Bobby on äänimiehenä Sus siunatkoon -näytelmässä, jonka ensi-ilta on 4. kesäkuuta.

Mannerheimin syntymäpäivänä, hän lisää.

Näytelmä on Kansallisteatterin Kiertuenäyttämön toteuttama, ja siinä on mukana Breikin väkeä.

Korvaushoidossa olevan pitää saada myös psykososiaalista tukea. Yhteisö ja toiminta ovat osa sitä.

– Ei kukaan saa riippuvuutta hoidettua vain hakemalla lääkkeen. Idea on, että täällä saa psykososiaalista hoitoa ja vertaistukea, Piia Leinonen sanoo.

Korvaushoitolääke metadoni on juotava liuos, joka sekoitetaan veteen. Asiakas kulauttaa sen suuhunsa lääkejakohuoneessa. Buprenorfiini on tablettina, kalvona tai injektiona.

Käytetyt muovimukit jätetään roskikseen.

Mielihyväsysteemi menee sekaisin

Miksi korvaushoitoa tarvitaan? Eikö riippuvuudesta voitaisi vain vieroittaa? Vieroitus on vaihtoehto, mutta se ei toimi kaikilla. Jotta asiaa voisi ymmärtää, pitää tietää, mitä opioidit tekevät aivoissa. Opioidiriippuvaisella aivot ovat sopeutuneet opioidien jatkuvaan ja runsaaseen vaikutukseen.

– Elimistö on siis niin tottunut opioideihin, ettei se enää toimi normaalisti ilman niitä, sanoo Diakonissalaitoksen Hoivan päihdepalveluiden ylilääkäri Outi Kuikanmäki.

Normaalisti aivojen mielihyväjärjestelmä tuottaa nautinnon tunteita, kun vaikkapa liikumme, saunomme tai harrastamme seksiä. Mielihyväjärjestelmä käyttää elimistön itse tuottamia opioideja välittäjäaineina. Joskus ihmiset korvaavat luonnolliset keinot ottamalla suoraan mielihyvää tuottavia aineita, opioideja. Vaikutus on niin vahva, ettei mikään muu tunnu enää miltään. Sietokyky kasvaa, ja aineita tarvitaan enemmän. Syntyy fyysinen ja psyykkinen riippuvuus. Samalla oma mielihyväsysteemi menee sekaisin.

Aivoissa on monia säätelyjärjestelmiä. Jos opioidien käytön lopettaa äkisti, ne reagoivat ja tulee vahvoja vieroitus­oireita. Tällöin huumeiden käytön tarkoitus usein muuttuu: enää tavoite ei ole mielihyvä vaan vieroitusoireiden ehkäisy.

– Vieroitusoireet ovat niin voimakkaita, että ihminen on valmis tekemään melkein mitä vain, että saa huonon olon korjattua. Siksi psykososiaalinen hoito ei voi auttaa, ennen kuin tämä on saatu korjattua, Outi Kuikanmäki sanoo.

Ylilääkäri Outi Kuikanmäen mukaan opioidikoukussa ollut ihminen voi päästä irti ja tulla aidosti osaksi yhteiskuntaa. – Jos korvaushoidossa olleilla olisi ruksi otsassa, huomaisi, että heitä tulisi yllättävän paljon vastaan kaupungin vilinässä.

Kaikissa muissa huumeongelmissa ensisijaista on psykososiaalinen hoito, esimerkiksi kognitiivinen tai ratkaisukeskeinen terapia. Täsmälääkkeitä niihin ei edes ole, mutta vieroitusoireita voidaan lievittää oirekohtaisilla lääkkeillä.

Opioidikorvaushoito tekee ihmisestä toimintakykyisen. Se ei päihdytä. Tavoite on, että ihminen voi elää mahdollisimman normaalia elämää.

– Lääkeannos riittää pitämään vieroitusoireet ja huumeen himon poissa, mutta ei tuo mielihyvää ja halua saada koko ajan lisää. Lääke annetaan tavalla, jolla vaikutus pysyy vuorokauden tai useamman, Kuikanmäki sanoo.

Tai kuten Bobby asiaa kuvailee:

– Aluksi on huono olo, ja sitten tulee normaali olo.

Osalla elimistön mielihyväjärjestelmä ei enää palaudu ennalleen, vaikka kaikki huumeet jäisivät ja kuntoutuisi.

– Silloin ainoa järkevä asia on jatkaa korvaushoitoa, Kuikanmäki sanoo.

Se tarkoittaa, että korvaushoitoa voi saada loppuelämän kuten muidenkin kroonisten sairauksien hoitoa. Hoito on paitsi ihmisen itsensä etu, hyödyllistä myös yhteiskunnalle.

Työntekijöitä ilahduttavat asiakkaiden pienetkin onnistumiset: kun joku saa hankittua henkilöpaperit, toinen saapuu tapaamiseen, ja kolmas puhaltaa promilleja muttei suutu, kun ei saa lääkettä.

Murto-osa ongelmakäyttäjistä on korvaushoidossa

Korvaushoito vähentää tutkitusti laittomien opioidien käyttöä, rikollisuutta, kuolemia sekä hiv:n ja muiden veriteitse tarttuvien infektioiden riskiä. Huumeongelmaisen hoitaminen tulee yhteiskunnalle halvemmaksi kuin jättäminen ilman hoitoa. Niin todetaan Käypä hoito -suosituksessa.

Outi Kuikanmäen mukaan kuitenkin vain melko harva saa korvaushoitoa. Viimeisimmän arvion mukaan Suomessa on 23 500–29 500 opioidien ongelmakäyttäjää.

– Heistä 5 000–6 000 on korvaushoidossa, eli enintään 20 prosenttia ongelmakäyttäjistä. Se on kansainvälisesti tosi vähän. Tavoiteltava taso olisi vähintään 50 prosenttia, mutta esimerkiksi Ranskassa noin 80 prosenttia ongelmakäyttäjistä saa korvaushoitoa.

Kuikanmäki uskoo, että syy on asenteissa. Vuonna 2018 65 prosenttia suomalaisista piti korvaushoitoa täysin tai osittain hyväksyttävänä. Se tarkoittaa, että peräti joka kolmas ei puoltanut sitä.

– Tämä heijastuu päättäjien mielipiteisiin ja korvaus- hoidon resursseihin.

Korvaushoito on kuntien vastuulla niin kuin muukin terveydenhuolto. Hoitotakuu määrää, että siihen pitää päästä kolmessa kuukaudessa. Korvaushoitoa pitää tarjota kaikille opioidiriippuvaisille, jos vieroitus ei ole onnistunut.

– Mutta näin ei käy. Usein ensiksi ajatellaan, että jos ihminen kuitenkin voisi päästä muuten irti. Opioidiriippuvuudessa se ei vaan yleensä toimi.

– Ymmärrän, että olin silloin tosi epäluotettava. Varastin kotoa ja tein kaikkea tyhmää. 25-vuotiaana tajusin, että kohta alkaa hirveä vankilakierre tai kuolen. Täytyy tehdä jotain, Bobby (oik.) kertoo.

Sekakäyttö yleistä

Miksi niin moni ei pidä tärkeänä hoitaa opioidiriippuvuutta? Kyse saattaa olla niin tiedon puutteesta kuin huumeiden käyttöön liittyvästä stigmasta.

– Ihmisten on tosi vaikea ymmärtää sitä, että joku on korvaushoidossa mutta käyttää yhä huumeita, sanoo Kaarina Mertaniemi, joka Alppikadun Breikin yksikönjohtaja.

Huumeiden käyttö on usein sekakäyttöä, eikä opioidikorvaushoito auta muihin riippuvuuksiin, kuten amfetamiinin tai rauhoittavien lääkkeiden riippuvuuteen.

Suhtautumisessa on herkästi vahva moraalinen lataus. Riippuvuus aiheuttaa ihmisissä myös pelkoa, koska usein se näkyy ja vaikuttaa käytökseen.

Jouni kertoo, ettei ole kokenut syrjimistä nyt, kun hän on korvaushoidossa. Aikaisemmin kyllä.

– Kun jouduin sairaalaan, huomasin, että kohtelu oli ihan erilaista kuin silloin, kun olin käyttäjä, hän sanoo.

Työntekijät ovat välillä todistaneet myös selvästi huonoa kohtelua.

– Olemme nähneet, että kohtelu saattaa olla julmaa ja kovaa. Pitäisi aina muistaa, että hoidamme ihmistä. Kaikilla meillä on sairauksia, Kaarina Mertaniemi sanoo.

Outi Kuikanmäki kertoo tapauksesta, jossa korvaushoidon asiakas oli hammaslääkärissä. Hoito tehtiin nukutuksessa.

– Kun hän heräsi, hampaita ei ollutkaan hoidettu, vaan suuri osa hampaista oli poistettu. Tällainen on epäeettistä.

”Kuntouttavassa oli pakko olla selvinpäin ja oli päihdeseulat. Kun sitä edellytetty, huomasin, että haluan sitä itse.”

– Jouni –

Kuntouttavan ja haittoja vähentävän hoidon ero

Korvaushoitoa ohjaa sosiaali- ja terveysministeriön asetus. Siinä hoito on luokiteltu kahtia. Kuntouttavassa hoidossa tavoite on lopettaa päihteiden käyttö. Haittoja vähentävässä hoidossa tavoite on vähentää ongelmia ja parantaa elämän­laatua. Muiden huumeiden käyttöä ei valvota.

Joissakin kunnissa luokittelua käytetään tarkasti. Helsingissä näin ei ole enää tehty, vaan idea on, että hoito on potilaan tarpeen mukaista.

Jounin mielestä sama muutos olisi hyvä tehdä muuallakin. Hän aloitti kuntouttavalla puolella mutta alkoi kuntoutua paremmin vasta, kun vaihtoi sen haittoja vähentävään. Nyt hän käynyt kokemusasiatuntijan koulutuksen ja on myös yksi Breikin asiakasedustaja.

– Kuntouttavassa oli pakko olla selvinpäin ja oli päihdeseulat. Kun sitä edellytetty, huomasin, että haluan sitä itse.

Piia Leinonen on huomannut saman: osaa kannustavat selkeät säännöt ja tavoitteet, osa hyötyy siitä, ettei ole pakko muuttaa kerralla kaikkea. Saa tulla sellaisena kuin on, eikä tuomita. Ajan kanssa voi syttyä kipinä siihen, että elämässä voi tehdä muutakin. Niin on käynyt kaikille kolmelle miehelle. Pisimmällä suunnitelmissaan on Petteri.

Breikin seinillä on asiakkaiden tekemää taidetta.

Kaikki alkoi alkoholista

Petterin päihteiden käyttö alkoi alkoholista. Huumeet tulivat kuvioihin kaveriporukan mukana, kun Petteri oli noin 15-vuotias. Sitten hän alkoi käyttää heroiinia. Siinä oli aina yliannostuksen vaara. Siksi Petteri korvasi sen myöhemmin Subutexilla.

– Salakuljetin Subutexia Ranskasta ja olin vankilassakin jonkin aikaa. Yritin katkaista kierrettä lukuisia kertoja.

Petteri laskee olleensa vieroitushoidossa ainakin 16 kertaa. Miksi se ei onnistunut?

– Aina joku tuo sinne aineita, ja ne leviävät. Tai sitten kuiva­nappaillaan, hekumoidaan sitä käyttöä. Se tuo massalähdön, koko osasto tyhjenee.

Jossain vaiheessa Petteri kuuli, että Virossa saa korvaushoitoa. Hän oli ensin hoidossa siellä, kunnes pääsi hoitoon Suomessa vuonna 2005. Muiden päihteiden käyttö kuitenkin jatkui. Kului alkoholia, bentsodiatsepiineja ja pilveä.

Pikkuhiljaa hän kiinnostui muustakin. Siihen vaikutti ehkä ikäkin, kypsyminen. Petteri pääsi Diakonissalaitoksen kautta työtoimintaan muutamaksi vuodeksi ja myöhemmin työkokeiluun. Hän on yksikön asiakasedustaja, käynyt kokemusasiantuntijan koulutuksen ja on mukana naapurustotyössä. Sen tarkoitus on, että Breikin lähialueella käyttäydytään hyvin ja että kenenkään ei tarvitsisi pelätä.

– Kerran yksi nainen tuli sanomaan, että hänellä olisi meille käytettyjä vaatteita. Olin ylpeä siitä, mitä me oltiin saatu aikaan. Ettei naapurien tarvitse vain kurkkia ikkunoista, vaan he voivat tulla juttelemaan.

Seulavessassa on ikkuna viereiseen koppiin. Siitä katsomalla työntekijä valvoo, että korvaushoidossa kävijä todella antaa oman virtsanäytteensä eikä jotakin muuta. Täällä vain pieni osa kävijöistä käy päihdeseulassa, kertoo yksikönjohtaja Kaarina Mertaniemi.

Petterin uusi elämä

Nyt Petteri on 39-vuotias ja opiskelee nuoriso- ja ryhmän­ohjaajan tutkintoa. Hän käy korvaushoitotiskillä enää kerran viikossa. Pari kertaa kuussa hän käy äidin luona. Sinne kokoontuu lähisukua ja oma naisystävä.

– Meillä on tosi tiivis yhteys. He ovat olleet minulle älytön tukiverkosto, sitä ei voi mikään korvata.

Petteri uskoo lopettavansa korvaushoidon vielä joskus, vaikka se ei hoidon tavoite olekaan. Lisäksi hän haluaa töihin.

– Elämä on muuttunut tosi radikaalisti. Haluan auttaa ihmisiä. Olen itse saanut niin paljon.

Hänellä on nyt toinen elämä.

Bobby ja Petteri ovat lempinimiä. Lähteet: Amfe­tamiinien ja opioidien ongelmakäytön yleisyys Suomessa vuonna 2017, Huumetilanne Suomessa 2020, Suomalaisten huumeiden käyttö ja huumeasenteet 2018 -tilastoraportti ja Suomalaisten huumeiden käyttö ja huumeasenteet: Huumeaiheiset väestökyselyt Suomessa 1992–2018.

Päivitetty 19.6. – ilmestynyt 12.6.2021

1 kommentti