Apu

Nuoriso raitistui – Mitä tapahtui? Tutkija ja neljä tipatonta yliopisto-opiskelijaa kertovat

Nuoriso raitistui – Mitä tapahtui? Tutkija ja neljä tipatonta yliopisto-opiskelijaa kertovat
Jos nuoren aikuisen elämästä pitäisi löytää yksi paikka, jossa ryyppääminen on aina mielletty osaksi yhteisöllisyyttä, se on yliopisto. Mutta raittiiden määrä kasvaa täälläkin.
Julkaistu: 14.4.2020
Sanotaan, että lapsen kasvattamiseen tarvitaan koko kylä ja aikanaan Islanti ymmärsi sen. Tosin yhden kylän sijaan tarvittiin koko maa, joka 20 vuodessa onnistui vähentämään tuntuvasti nuorten juomista, tupakointia sekä huumeidenkäyttöä.
”Islannin ihmeeksi” kutsuttuun parannukseen päästiin tarjoamalla matalan kynnyksen harrastuksia eli mielekästä tekemistä sekä selkeät kotiintuloajat. Projektiin sitoutuivat niin vanhemmat, koulut, viranomaiset kuin harrastus- ja urheilutoimet.
Alkoholinkäytön vähentämisen nuoret tuntuvat tekevän Suomessa itse, ilman projekteja. Nuorisotutkimusverkoston vastaava tutkija Mikko Salasuo sanoo, että alle 18-vuotiaiden alkoholinkäyttö on laskenut 2000-luvulla merkittävästi.
– Alkoholin ja tupakan käyttö on tänä päivänä vähäisempää kuin mitä se on ollut vuosikymmeniin, tutkija Salasuo sanoo.
Sanna, Oskari, Tinja ja Reeta opiskelevat Helsingin humanistisessa tiedekunnassa.

Terveydestä tuli trendi

Nuoriso on aiempaa raittiimpaa useasta syystä. Salasuo nostaa esiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalon tekemän listan, jonka mukaan nuorten raitistumisen taustalla ovat muun muassa alkoholin saatavuuden rajoittaminen, alkoholimainonnan tarkempi kontrolli sekä ikärajojen tiukentuminen ja niiden noudattaminen.
Alaikäisten ei ole enää niin helppoa saada alkoholia kuin aiemmin. Jos kaupoissa alkoholia ostava asiakas näyttää alle 30-vuotiaalta, häneltä kysytään paperit.
– THL:n tutkijat ovat tehneet ostokokeita Alkossa ja päätyneet siihen, että käytännössä Alko ei vuoda lainkaan. Alaikäinen ei yksinkertaisesti saa ostettua mitään Alkosta, Salasuo kertoo.
"Kun itse muistelen nuoruuttani, vaihtoehtona oli jäädä perjantai-iltaisin kotiin katsomaan kahta tv-kanavaa vanhempien kanssa tai mennä pihalle tekemään jotain."
Nuorisotutkija Mikko Salasuo
Tiukemman valvonnan voi ajatella tarkoittavan sitä, että nuoret kyllä ostaisivat alkoholia, jos kontrolli vain olisi löyhempi. Tällaisten nuorten lisäksi on kuitenkin myös heitä, joita Alkon valikoimat eivät kiinnosta, vaikka ikäkin riittäisi.
Terveydestä on myös tullut trendi eikä terveitä elämäntapoja noudattavan nuoren elämään kuulu enää alkoholi. Myös humalajuomista on alettu paheksua. Vielä 70–80-luvuilla oli toisin. Nuorisolla humala oli tavoite ja jätkä oli kova tyyppi, jos veti kunnon kännit.
Nuorisotutkimusverkoston Mikko Salasuon mukaan tilastoissa alkaa myös näkyä etnisten vähemmistöjen osuus. Monien nuorien perhekulttuurissa alkoholilla ei ole paikkaa ollenkaan. Syynä saattaa olla muun muassa uskonto.
– Koska itse en juo, en osaa aina tunnistaa, jos joku on humalassa. Mutta jos tiedän, että ihminen on ottanut, olen enemmän varuillani, Sanna sanoo.

Yksi syy ylitse muiden?

Mikäli nuorten raitistumiselle pitäisi löytää yksi merkittävä syy, tutkija Mikko Salasuo nostaa esiin erityisesti digitalisoitumisen.
– Kun itse muistelen nuoruuttani, vaihtoehtona oli jäädä perjantai-iltaisin kotiin katsomaan kahta tv-kanavaa vanhempien kanssa tai mennä pihalle tekemään jotain. Nykynuorella on käytössään lukematon määrä tv-kanavia ja elokuvia, koko netti, sosiaalinen media sekä pelimaailma, joka sekin on osin sosiaalinen. Eli ajankäyttö kavereiden kanssa sisältää aiempaa enemmän tekemistä, johon ei liity enää alkoholinkäyttöä.
Myös arvot ovat muuttuneet. Rivitalon ja Volvon sijaan nuoret ovat löytäneet globaalin maailman: se on matkailua, eksoottisia kokemuksia, elämyksiä.
Viinalla läträämistä tärkeämpää on esimerkiksi ilmastoon, ympäristöön ja kestävään kehitykseen liittyvät arvot ja toimet, nykynuori lähtee mieluummin ilmastomarssille kuin pussikaljalle.
Eli tämän päivän nuoret ovat paljon kunnollisempia kuin me keski-ikäiset itse olimme saman ikäisinä?
– Eipä enää näy sadan hengen nuorisoryhmää viikonloppuisin kaljapullojen ja vanhemmilta varastettujen viinojen kanssa 15 asteen pakkasessa juopottelemassa, teini-ikänsä Itä-Helsingissä 80-luvulla elänyt Mikko Salasuo naurahtaa.
Sanna ja Reeta opiskelevat suomen kieltä, Oskari viroa ja Tinja kirjallisuutta. Nelikko ystävystyi ja huomasi, että arvopohja oli samanlainen. Kukaan heistä ei käytä alkoholia

Viina virtaa, vaan ei kaikilla

Jos alkoholinkäyttö on tavattu liittää johonkin elämänvaiheeseen, niin ennen muuta opiskeluaikoihin.
Yliopistoissa järjestetään sitsejä, akateemisia pöytäjuhlia, joissa syödään, lauletaan juomalauluja ja pidetään puheita.
Approt ovat baarisuunnistusta, joissa porukka kiertää ennalta nimettyjä anniskeluravintoloita ja kerää leimoja kisapassiin. GooM on vuosittainen opiskelijoiden risteily.
Jokaisessa opiskelukaupungissa on omat touhunsa: on Hervannan Humala Hyppely, Rovaniemen Poronkusema, Tampereen Särkän Märkä, Joensuun Räkäposkella-hiihto ja muun muassa Jyväskylän Jyväsmetro.
On jouluristeilyä, laskiaisriehaa ja tietysti vuoden kostein juhla vappu. Viina virtaa ja laulu raikuu! Mutta ei kaikilla.
"Ei kai siihen ole yhtä selkeää syytä. Inhottaa vaan ihmiset, jotka makaavat kadulla omat oksennukset rinnuksillaan."
Reeta Komulainen, opiskelija
Tinja Salonen, 22, Reeta Komulainen, 21, Oskari Jokinen, 22 ja Sanna Salo, 22, aloittivat opiskelunsa Helsingin yliopiston humanistisessa tiedekunnassa vuonna 2017.
Sanna ja Reeta opiskelevat suomen kieltä, Oskari viroa ja Tinja kirjallisuutta. Nelikko ystävystyi ja huomasi, että arvopohja oli samanlainen. Kukaan heistä ei käytä alkoholia.
Jos juhlissa on tarjolla lasi kuohuviiniä tai boolia, Oskari saattaa maistaa, mutta ei ota enempää. Sannan alkoholin käyttö jää ehtoolliseen ja vappusimaan, Reeta ei ole koskaan maistanut muuta kuin ehtoollisviiniä ja Tinja voi Oskarin tavoin juhlissa kyllä maistaa ja skoolata, mutta se riittää. Hän ei pidä alkoholin mausta.
Jyrkimmin alkoholiin suhtautuu Reeta, joka itsekin käyttää sanaa ”jyrkkä”. Hän luonnehtii itseään absolutistiksi, ja on ylpeä siitä.
– Ei kai siihen ole yhtä selkeää syytä. Inhottaa vaan ihmiset, jotka makaavat kadulla omat oksennukset rinnuksillaan. Joskus myös ärsyttää, kun ihmiset luulevat kaikkien opiskelijoiden bilettävän yliopistossa, Reeta sanoo.
– Mutta ei meillä mitään ”Vihaamme alkoholia” -tyyppistä kerhoa ole, Sanna naurahtaa.
Reeta on absolutisti ja ylpeä siitä.

Sydämen asia

Helsinkiläinen opiskelijanelikkokin sanoo, että raittius ei ole edes vaikeaa, sillä ilmapiiri opiskelijaporukoissa on suvaitsevainen.
Reeta kertoo, että moni jopa arvostaa juomattomuutta ja antaa siitä positiivista palautetta. Oskarin mukaan hänellä menee bileissä yhtä lujaa kuin niillä, jotka juhlivat alkoholin voimin. On vain uskallettava irrotella.
– Harvemmin olen ainoa raitis porukassa. Enää ei erotuta joukosta, Oskari sanoo.
Sanna miettii olevansa joskus jopa hullumpi kuin humalassa olevat. Juhlimiseen liittyy myös huvittava asia: Sannan kroppa vaatii unta, joten pitkäksi venähtäneen yön jälkeen valvomisesta aiheutunut kohmelo saattaa olla jopa pahempi kuin niillä, joilla on kankkunen alkoholin takia.
Tinjalle juomattomuus on sydämen asia. Vuonna 2018 hän toimi uusien opiskelijoiden tukena tuutorina ja siinä oli hyvä sauma kertoa, että yliopistossa on tarjolla myös alkoholittomia tapahtumia. Raittiinakin voi olla mukana hyvässä porukassa.
– Jos saisin valita, maailma ei tarvitsisi alkoholia, Sanna sanoo.

Ketkä juovat eniten?

Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö YTHS:n valtakunnallisen terveystutkimuksen mukaan eniten yliopistoissa juovat kauppatieteilijät ja teknillistieteelliset. 
Listan perää pitävät liikunta-, kasvatus- ja terveystieteiden sekä psykologian opiskelijat. Raittiiden yliopisto-opiskelijoiden osuus on koko ajan nousussa.
Tiedot ovat YTHS:n vuoden 2016 terveystutkimuksesta, joka tehdään neljän vuoden välein. Uusi kysely toteutetaan tämän vuoden aikana.
Helsingin yliopistossa opiskelevan nelikon mukaan opiskelijaelämän kosteus on totta, mutta sen rinnalle on alkanut nousta myös alkoholittomia vaihtoehtoja.
Kun muut säntäilevät baarista toiseen, Helsingissä on järjestetty muun muassa kirpputori-appro ja kahvila-appro.
MallasAppro on Oulun yliopiston Prosessikilta ry -ainejärjestön vuosittain syksyllä järjestämä tapahtuma, joka poikkeaa muista baarisuunnistuksista siinä, että leimoja kisapassiin saa vain mietojen alkoholijuomien juomisesta.
"Toki tajuan, että ihmiset juovat, koska se on hauskaa ja maistuu hyvältä, mutta miksi pitää vetää sellaiset kännit, että taju lähtee."
Tinja Salonen, opiskelija
Tinjan mukaan ainakin humanistisessa tiedekunnassa alkoholitonta opiskelijakulttuuria edistetään paljon. Alkoholittomuus huomioidaan, sitä ymmärretään eikä sitä kyseenalaisteta.
Tiedekunta järjestää paljon tapahtumia, jotka eivät pyöri alkoholin ympärillä, esimerkiksi lautapeli- ja elokuvailtoja.

Eniten ahdistaa ihmisen muuttunut käytös

Alkoholin käytössä nelikkoa ahdistaa ennen kaikkea se, miten ihmisen käytös muuttuu ja miten pahimmillaan tämä ei pysty enää vastaamaan teoistaan, sanoistaan tai itsestään. Raittiin kohtalona onkin usein joutua huolehtijaksi.
Tinja teki sitä yhden kesän ja päätti, että muutkin saavat ottaa vastuuta. Miksi hänen piti aina olla se, joka joutui lähtemään juhlista saattamaan känniläistä kotiinsa? Sannakaan ei automaattisesti suostu huolehtimaan humalaisista.
– Jo siitäkin syystä, että aina on paikalla muitakin, jotka voivat auttaa ja ottaa vastuun. Itse yleensä lähden paikalta, ennen kuin tilanne edes etenee siihen pisteeseen.
– Minä taas en ole koskaan ollut yksin sellaisessa tilanteessa, että muut olisivat konttauskunnossa, Oskari sanoo.
Tyttöjen mukaan epämiellyttävintä on se, kun jotkut alkavat humalassa tulla iholle, halailemaan. Jopa ventovieraat.
– Koska itse en juo, en osaa aina tunnistaa, jos joku on humalassa. Mutta jos tiedän, että ihminen on ottanut, olen enemmän varuillani, Sanna sanoo.
Oskarilla on tanssiurheilutaustaa. Yliopiston lisäksi myössitä kautta on tullut raittiita ystävyyssuhteita.

Itsesuojeluvaisto uteliaisuuden edelle

Keskustelu kääntyy krapulaan. Vaikka tietää, että siitä seuraa hirveä olo, miksi pitää ryypätä? Mikä kiehtoo lauseessa ”tänään otetaan perseet olalle”?
Tytöt puistelevat päitään. Ei mene jakeluun.
– Toki tajuan, että ihmiset juovat, koska se on hauskaa ja maistuu hyvältä, mutta miksi pitää vetää sellaiset kännit, että taju lähtee, Tinja miettii.
Oskari muistelee huvittuneena sinkkuaikoja, kun baareissa oli hauskaa seurata selvinpäin humalaisten naisten iskuyrityksiä. Oskarin tyttöystävä ei käytä alkoholia. Tyttöjen poikaystävät saattavat ottaa joskus, mutta hallitusti.
Kukaan ei halua eikä koe tarpeelliseksi rajoittaa kumppanin alkoholinkäyttöä.
Teillä ei ole humalakokemuksia. Ettekö ole yhtään uteliaita viinan suhteen?
Reeta puistelee päätään.
– Maun suhteen kyllä, mutta kännin suhteen en, Tinja vastaa.
Oskari sanoo, että valehtelisi, jos kieltäisi uteliaisuuden. Kiinnostaisi tietää, millainen itse olisi humalassa. Juoksisiko katoilla vai olisiko hiljaa? Mutta asia saa jäädä mysteeriksi. Oskarilla ei ole halua tai tarvetta testata.
– Sama juttu. Mulla on itsesuojeluvaistoa, Sanna toteaa.
Tinjalle raittius on sydämen asia.

Viinaton kupla

Alkoholittomia pidetään ilonpilaajina, joten usein raittius salataan: tilataan baarissa alkoholilta näyttävä alkoholiton juoma tai vedotaan tipattomaan tammikuuhun.
– Alkoholismi, raskaus tai vaikka meneillään oleva lääkekuuri ovat hyväksyttäviä syitä. Mutta miksi juomattomuuteen pitää ylipäätään olla joku syy? Miksi ”ei vaan tee mieli” ei riitä? Sanna miettii.
– Koska alkoholin nauttiminen on normi ja juomattomuus on normista poikkeavaa, Oskari vastaa.
– Niin kuin me arvostelisimme niitä, jotka juovat, Tinja huokaa.
Oskarin toisessa kaupungissa opiskeleva ystävä valehtelee saavansa alkoholista migreenin ja sillä välttyy uuvuttavilta ”miksi et juo” -tenttauksilta.
Mutta miten kovaa ryhmäpaine alkoholin käyttöön on muissa tiedekunnissa, sitä nelikko ei tiedä.
– Me eletään vaan tässä omassa kuplassa, Tinja hymyilee.
– Absolutismikeskittymässä, Sanna sanoo.

Älä ole niin tylsä!

Vuonna 2014 Cosmopolitan -lehti julkaisi listan lauseista, joita ei pitäisi sanoa niille, jotka eivät käytä alkoholia. Lauseet ovat tuttuja myös Tinjalle, Oskarille, Sannalle ja Reetalle.

”Irroittele vähän!”

Oskari: Irrottelen jo ihan tarpeeksi ilman alkoholiakin.

”Aion saada sinut juomaan.”

Tinja: Yleensä kaikki suhtautuu mun raittiuteen positiivisesti, mutta joskus tilanne saattaa muuttua, kun muut alkavat tulla humalaan: ”Nyt Tinjalle haetaan pullo.”

”Nyt kyllä tuon sulle juoman!”

Oskari: Kyllä niitä on tuotukin. Ne jää siihen pöydälle.
Tinja: Juomia tulee etenkin niiltä, jotka yrittää iskeä.
Sanna: Mä olen erittäin otettu, jos kaveri haluaa tarjota mulle limun.

”Varmaan vihaat tilaisuuksia, joissa ihmiset ovat humalassa?”

Tinja: Jos en halua olla jossain, lähden kotiin. Osaan lähteä, jos tilanne niin vaatii.

”Emme kutsuneet sinua, koska et juo ja ajattelimme, että sinulla olisi tylsää.”

Oskari: Tätä sattui aikaisemmin. Nykyään ei, kun aletaan olla niin sanotusti aikuisia.

”Olet vissiin alkoholia vastaan.”

Tinja: En haluaisi sanoa, että olen vastaan, koska siitä tulee nipottajan leima. En kuitenkaan koe alkoholia positiivisena asiana.

”En yleensä juo näin paljon!”

Tinja: Yrittääkö ne puolustautumalla jotenkin oikeuttaa itselleen sitä juomista? En arvostele kenenkään juomista.

”Sä tiedät varmaan kaikenlaista, kun olet aina selvänä.”

Tinja: ”Tinja, mitä eilen tapahtui, sä oot ainoa joka muistaa….”
Oskari: Viime juhannuksena tein kavereiden juhannuksenvietosta noin 20 minuutin videon ja ne pyysivät samanlaista uutena vuotena. Porukan alkoholin käyttö on niin maltillista, että ne itsekin pystyy katsomaan niitä videoita.
1 kommentti