Apu

Näin toimii huumerikollisuus – Rikosylikomisario Pälvi Suokas: ”Yhteiskunta kasvattaa itsekkäitä ihmisiä, joille vain raha ratkaisee”

Näin toimii huumerikollisuus – Rikosylikomisario Pälvi Suokas: ”Yhteiskunta kasvattaa itsekkäitä ihmisiä, joille vain raha ratkaisee”
Kestävyysjuoksija Pekka Päivärinnan tyttärestä Pälvi Suokkaasta tuli Lahden huumepoliisin johtaja. Isä antoi myös hyödyllisen neuvon uralle.
Julkaistu: 27.10.2020

Viime huhtikuussa Lahdessa tehtiin Suomen historian suurin ekstaasitakavarikko. Poliisi ja tulli löysivät kotietsinnässä yli 151 000 ekstaasitablettia, 1 100 Subutex-tablettia ja 200 grammaa amfetamiinia. Poliisin mukaan ekstaasilastin arvo oli katukaupassa yli kaksi miljoonaa euroa.

Asunnosta löytyi myös vaatteita, joissa oli lahtelaisen rikollisryhmä Bad Unionin painatus. Ryhmää pidetään porttina rikollisryhmä United Brotherhoodin jäsenyyteen, ja poliisin mukaan löydetyt huumeet olivat tulossa sen levitettäväksi.

Rikosylikomisario Pälvi Suokas Hämeen poliisilaitokselta kertoo, että takavarikkoa edelsi laaja tarkkailu keskusrikospoliisin kanssa. Hänen mukaansa pienen poliisilaitoksen on oltava laajasti yhteistyössä muiden viranomaisten kanssa, vain siten tällaisia ennätystuloksia saadaan aikaan.

– Tässä UB-jutussa olin yhteydessä ulkomaalaisiin yhteistyökumppaneihimme. Huumetyö vaatii hyvää yhteistyötä syyttäjän kanssa: kun alkaa tapahtua, tarvitaan pikaisia toimenpiteitä toimivallan suhteen, kuten eurooppalainen pidätysmääräys, hän kertoo.

Ja kun tulee tieto, että tarkkailtava kohde on tulossa Lahteen, reagointiaikaa on vain muutamia tunteja. Siksi ”huumedekkarin” työ sopii huonosti perheenäidille. Onneksi Suokkaan lapset ovat jo aikuisia.

– Ennakoimattomuus on huumetyössä raskainta. Siviilielämän on oltava todella kunnossa, ja työ vaatii ymmärrystä perheeltä.

Rikosylikomisario Pälvi Suokas kertoi kesällä uudesta lahtelaista Red Roots -ryhmästä, jolla on yhteyksiä Helvetin Enkelit -moottoripyöräkerhoon.

Nuoruuden haave rikostekninen tutkinta

Poliisikouluun mennessään 1990-luvun alussa Pälvi Suokas ajatteli ryhtyvänsä rikostekniseksi tutkijaksi. Hän oli hyvä maalaamaan sekä piirtämään, nuoruuden urahaave oli ollut kuvaamataidon opettaja. Ura vei kuitenkin järjestyspoliisin, keskusrikospoliisin ja lähipoliisin kautta huumeryhmän päälliköksi.

Nyt hän johtaa Hämeen poliisilaitoksen Keskitetyn rikostutkinnan yksikköä ja toimii järjestäytyneen rikollisuuden tutkintaryhmässä tutkinnanjohtajana.

– Huumetyössä kiinnostavinta on se, ettei siinä tule koskaan valmiiksi. Tehtäväkenttä, asiakkaat ja huumausaineet muuttuvat koko ajan, ja kun rikolliset kehittävät koko ajan toimintaansa, meidänkin täytyy. Se, minkä viisi vuotta sitten osasit, ei päde enää tänään, Suokas kuvailee.

2000-luvun alussa, kun Pälvi Suokkaan lapset olivat pieniä, hän palasi töihin Lahteen perhesyistä ja huomasi, että ”kentälle” lähteminen kiinnosti vielä. Suokkaasta tuli viideksi vuodeksi Nastolan lähipoliisi, ja hän ajeli skootterilla pitkin kylän raittia legendaarisen Ilpo Hannosen kanssa.

"Kymmenen prosenttia nuorista oireilee ja työllistää 90 prosenttia poliisista, sama pätee muihin kansalaisiin."

Larhan piiritys 1994

Maaliskuun 1994 Lahden piiritystilanteessa vanhempi konstaapeli Hannonen oli poliisipartiossa, joka meni Jollaksen palkkamurhasta tuomitun, vankilasta karanneen vaarallisen Ilpo Larhan haltuunottamaan kerrostaloasuntoon.

Larha ampui poliisipartiota kohti, joka joutui perääntymään asunnosta. Piiritystilanne kesti 55 tuntia, ja Larha ampui lukuisia kertoja poliisia ja lähialueen rakennuksia. Larha myös soitti Radio 99:n suoraan lähetykseen ja ilmoitti, että talossa on voimakasta räjähdettä. Piirityksen ja neuvottelujen päätteeksi Larha ampui itsensä.

Suokkaan ja Hannosen muodostamaa kaksikkoa kutsuttiin Nastolassa lempeästi ”Eloveenaksi ja poliisimestari Sisuksi”.

– Se oli tosi opettavaista esimiestyön kannalta. Kymmenen prosenttia nuorista oireilee ja työllistää 90 prosenttia poliisista, sama pätee muihin kansalaisiin. Nastolassa oli esimerkiksi todella mukavia romaneja, ja se opetti, ettei kehenkään saa lyödä leimaa, vaan kaikki asiakkaat pitää ottaa yksilöinä.

– Minulla oli kerran asiakas, jolla oli voimakas päihdeongelma, ja hän oli ajautunut ryöstökierteeseen. Kättelin häntä, ja hän purskahti itkuun. Sanoi, ettei kukaan ole pitkään aikaan edes katsonut häntä silmiin. Minulta se on niin pieni kädenojennus, että olen toiselle ihmiselle ihminen.

Isän opit käyttöön kentällä

Ihmisten tasavertaista kohtelua opetti lapsuudenkodissa myös isä, legendaarinen kestävyysjuoksija ja maastojuoksun maailmanmestari Pekka ”Lätsä-Pekka” Päivärinta.

– Meillä kävi paljon julkisuuden ihmisiä. Isä piti tärkeänä, ettei ihmistä kohdella heidän asemansa, vaan käytöksensä perusteella, tytär kertoo.

Pahatkaan teot eivät tee ihmisestä yksiselitteisesti pahaa. Ihmisyyteen kuuluu monenlaisia piirteitä, ja eri olosuhteet tuovat esiin eri luonteenpiirteitä.

Rikosylikomisario kertoo, että hänellä on uransa alkuajoista asti ollut tapana kätellä asiakkaita – tai oli, ennen koronavirusta.

– Minulla oli  kerran asiakas, jolla oli voimakas päihdeongelma, ja hän oli ajautunut ryöstökierteeseen. Kättelin häntä, ja hän purskahti itkuun. Sanoi, ettei kukaan ole pitkään aikaan edes katsonut häntä silmiin. Minulta se on niin pieni kädenojennus, että olen toiselle ihmiselle ihminen.

Huumerikoksissa käytetään nykyään mielellään nuoria kuriireja, joilla ei ole rikostaustaa. Huumeita ja aseita säilytetään usein myös heidän asunnoillaan – näin poliisin kiinnostuksen kohteena olevat henkilöt pystyvät peittelemään rikollista toimintaansa.

Suomessa on suuri huumeongelma

Hämeen poliisilaitoksen huumeyksikön johtaja on samaa mieltä kuin moni muukin poliisi: Suomessa on suuri huumeongelma, eikä sellaista paikkakuntaa tästä maasta löydykään, jota ongelma ei riivaisi. Toisaalta on paljon nuoria, jotka eivät koskaan ole käyttäneet huumeita.

Suokkaan mukaan nuoret tekevät verrattain paljon huumerikoksia. Tämäkin rikollisuuden ala on kehittynyt, kuten muutkin asiat yhteiskunnassa.

– Aloittaessani huumepoliisissa telekuuntelulla oli tutkinnassa suuri merkitys, mutta nyt 2000-luvulla syntyneillä rikollisilla on eri keinot. Harvoin heille kukaan enää puheluita soittaa, paitsi vanhemmat.

Huumerikoksissa käytetään nykyään mielellään nuoria kuriireja, joilla ei ole rikostaustaa. Huumeita ja aseita säilytetään usein myös heidän asunnoillaan – näin poliisin kiinnostuksen kohteena olevat henkilöt pystyvät peittelemään rikollista toimintaansa.

– Huumerikollisten bisnesideahan on se, ettei rikoksista jäätäisi kiinni. Mitä enemmän rahaa ja muita resursseja on käytössä, sitä vähemmän riskiä. He ostavat palveluja, jotta huumausaineita ei tarvitse liikuttaa itse, ja piiloutuvat muurien taakse. Laiton toiminta saadaan näyttämään lailliselta.

Nuorten huumevalistusta kannattaisi ehkä miettiä uudella tavalla.

– Nuoret ovat nykyään äärettömän valistuneita, mutta huumekaupassa liikkuu isot rahat. Yhteiskunta kasvattaa itsekkäitä ihmisiä, joille vain raha ratkaisee. Heitä huumerikollisuus houkuttaa, rikosylikomisario pohtii.

– Olen ihmisten johtaja ja olen saanut tehdä töitä tosi motivoituneiden ihmisten kanssa. Töissä on kiva olla, Suokas kertoo.

Huumekauppa pääosin muualla kuin verkossa

Vaikka internetin huumekaupasta puhutaan paljon, pääasiallinen huumemyynti tapahtuu yhä muualla kuin verkossa.

– Olemme halunneet tutkia internetin anonyymia kauppapaikka Silkkitietä siitäkin syystä, ettei kellekään tulisi sellaista asennetta, että internetin huumekaupasta ei voi jäädä kiinni, Suokas toteaa.

Huumausainerikosten tutkinnassa tarvitaan monenlaisia ihmisiä. Ryhmässä on myös hyvä olla luovuutta: huumerikoksia tutkivat rikospoliisit käsittelevät yleensä suuria massoja, joista pitää oivaltaa yksittäisen asian tärkeys. Luovuutta tarvitaan myös mietittäessä, miten jokin asia voitaisiin todistaa oikeusprosessia varten.

– Miten voisimme esimerkiksi näyttää, että löydetyt kannabiskasvit ovat samaa erää: voimmeko sanoa, että ne on kasvatettu samassa paikassa? Teknisesti se on mahdollista, mutta vaatisi vertailutietokannan perustamisen.

"Olemme halunneet tutkia internetin anonyymia kauppapaikka Silkkitietä siitäkin syystä, ettei kellekään tulisi sellaista asennetta, että internetin huumekaupasta ei voi jäädä kiinni."

Tapaukset jotka eivät unohdu

Muutama ikävä rikostapaus rikosylikomisariolle on jäänyt uralta muistiin. Ensimmäisessä lapsi kuoli pudottuaan sadevesikaivoon, ja ryhmän sijaan tapausta tutki vain yksi rikostutkija.

– Se oli hänelle todella rankkaa, koska jutussa oli paljon tutkittavaa, jota meillä ei aikaisemmin ollut ollut. Lisäksi hän joutui olemaan itse omaisiin yhteydessä. Omaisille oli todella ikävää nähdä tapaus joka päivä lööpeissä, kohdata tuska aina uudestaan.

Toinen ikävä tapaus oli lööppeihin päätynyt tapaus vuodelta 2016, jossa moottoripyöräpoliisi ampui Lahden moottoritiellä kaahanneen puukottajan.

Tutkinnanjohtajana Pälvi Suokasta häiritsi erityisesti se, ettei hän voinut kertoa tapauksesta heti medialle, koska tarvittavia tietoja ei ollut. Media ei malttanut odottaa muutamaa tuntia, vaan kirjoitteli tapauksesta silti isoin kirjaimin.

– Asetta käyttänyt poliisi vetosi tilanteessa heti itsekriminointisuojaan eli ei kertonut tilanteesta mitään paikalle saapuessani. En tiennyt mitään enkä voi kertoa medialle kuin faktoja. Se minua häiritsee yhteiskunnallisessa keskustelussa ja mediassa, että kun ei tiedetä, mitkä asiat tapahtumaan ovat johtaneet, ollaan silti kovin valmiita heittämään se ensimmäinen kivi, Suokas pohtii.

Ihmisten pitäisi muistaa, ettei kukaan ole täysin paha, ja toisinpäin. Asiat eivät ole mustavalkoisia.

Tapauksessa asettaan kuolettavasti käyttänyttä helsinkiläispoliisia epäiltiin kuolemantuottamuksesta ja tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta, mutta Itä-Uudenmaan syyttäjänvirasto teki tapauksesta lopulta syyttämättäjättämispäätöksen. Poliisi kiisti syyllistyneensä rikokseen.

– Ei perheen pitäisi joutua kärsimään äidin työstä. Se on ollut ihan konkreettista, kun meillä on kerran lyöty kotona ikkunat sisään. Ei nuoren ihmisen elämään kuulu herätä yöllä siihen.

Suomen historian suurin asetakavarikko

Toisinaan yleisö yllättää myönteisesti: Vuonna 2013 yksittäisen kansalaisen valppaus yöllisestä ammuskelusta vei rikollisten jäljille, ja tapaus päättyi yhteen Suomen historian suurimpaan asetakavarikkoon.

– Kun ammuskelusta tuli yöllä ilmoitus, löysimme jälkiä ja saimme rikolliset kiinni. Löysimme lisää paikkoja, aseita ja huumausaineita. Järjestelmällinen työ kannatti. Löysimme myös koruja, jotka oli United Brotherhoodin ryöstökeikalta jaettu meille Hämeenlinnaan ja Turkuun. Pystyimme osoittamaan, miten raha menee jäsenistön hyväksi, Suokas kertoo.

Onko järjestäytynyttä rikollisuutta tutkiva perheenäiti-rikosylikomisario pelännyt työnsä vuoksi?

– Aloittaessani poliisina isäni toimi lautamiehenä. Hän sanoi, että tämä on sellainen ammatti, että jos alan pelätä, minun pitää lopettaa. Suomi on niin pieni maa, että jos joku haluaa minulle pahaa, hän löytää minut kyllä, Suokas vastaa.

Ikävintä on se, että joskus työ vaikuttaa poliisin läheisten elämään.

– Ei perheen pitäisi joutua kärsimään äidin työstä. Se on ollut ihan konkreettista, kun meillä on kerran lyöty kotona ikkunat sisään. Ei nuoren ihmisen elämään kuulu herätä yöllä siihen, rikosylikomisario Pälvi Suokas sanoo hiljaa.

Pälvi Suokas

  • Rikosylikomisario, Hämeen poliisilaitoksen Keskitetyn tutkintayksikön johtaja ja tutkinnanjohtaja järjestäytyneen rikollisuuden ryhmässä vuodesta 2019.
  • Valmistui poliisikoulusta 1993, työskennellyt Lahden poliisilaitoksen järjestyspoliisissa ja varkaustoimistossa, Tampereen poliisilaitoksen huumeryhmässä, Lahden poliisilaitoksen ajoneuvorikostutkinnassa, lähipoliisina Nastolassa sekä keskusrikospoliisin Tampereen-laitoksella.
  • Valmistui päällystökurssilta 2010, tutkinnanjohtajana vuodesta 2013 järjestäytyneen rikollisuuden tutkinnassa. Työskenteli kaksi vuotta Poliisihallituksen Vilja-hankkeessa.
  • Perheessä aviomies ja kaksi aikuista lasta. Kestävyysjuoksija Pekka Päivärinnan tytär.
Kommentoi »