Apu

Fiona jäi koukkuun koviin huumeisiin ensimmäisestä kerrasta: ”Olen tehnyt paljon asioita, joista en ole ylpeä”

Fiona jäi koukkuun koviin huumeisiin ensimmäisestä kerrasta: ”Olen tehnyt paljon asioita, joista en ole ylpeä”
Helsinkiläinen Fiona jäi koukkuun ensimmäisestä huumekokeilusta. Jännittävä uusi elämä vaihtui nopeasti syöksykierteeseen, mutta nyt se ja huumeet ovat jo takana.
Julkaistu: 15.6.2021
Lapsuus Helsingin Lauttasaaressa oli onnellinen. Kuusivuotiaaksi asti Fiona oli hyväntuulinen pikkulapsi, kunnes vakavan sairauden uhka toi synkät pilvet koko perheen ylle. Fionan jalkoihin alkoi ilmestyä nyrkinkokoisia mustelmia, joiden aiheuttajaksi epäiltiin leukemiaa. Ihon alle kerääntyneet veripaakut veivät myös kävelykyvyn, ja äiti joutui kantamaan lasta joka paikkaan. Ei ihme, että tummia läikkiä alkoi ilmestyä myös pienen tytön ajatuksiin.
− Muistan kun katsoin tv:stä aikuisten ohjelmaa, joka kertoi syövästä. En oikein ymmärtänyt mitä syöpä oli, mutta mitä pidemmälle sitä katsoin, sitä enemmän minulle tuli sellainen olo, että olen vähän kuin syöpä kiinni vanhemmissani. Että minut pitäisi leikata pois, ennen kuin jotakin pahempaa alkaa tapahtua.
Tauti ei onneksi ollut leukemia, vaan Henoch-Schönleinin purppuratauti. Fiona parani, ja pelko hellitti. Koulunaloitus sujui hyvin, mutta kolmannelle luokalle siirryttäessä luokat sekoitettiin, ja Fionaa alettiin kiusata jättämällä ulkopuolelle porukoista.
− Ainoa, millä sain kuulua oli se, että oli rahaa ja sai lainata mun vaatteita. Se oli sellaista eräänlaista hyväksikäyttöä.
Kuvaukset veivät Fionan takaisin ympäristöön, jossa hänen paras ystävänsä puukotettiin kuoliaaksi viitisen vuotta sitten. – Ne olivat synkkiä aikoja ja paljastivat huumemaailman raadollisuuden kaikessa kauheudessaan.

Anoreksia muuttui bulimiaksi

Kiusaaminen johti myös syömishäiriöön. Kymmenvuotiaana Fiona alkoi tarkkailla omaa syömistään ja painoaan. Laihduttaminen oli keino erottaa itsensä kiusaajista, tapa olla jotenkin erilainen ja parempi kuin kiusaajat. Anoreksian vuoksi hän painoi lopulta enää 36 kiloa. Lääkärit ilmoittivat, että viikossa oli pakko saada 400 grammaa painoa lisää tai elimistö pettää.
− Ajattelin, että nostan sen 400 grammaa, ja sen jälkeen voin vaikka laihduttaa itseni hengiltä ilman, että kukaan välittää. Mutta kun elimistö viimein sai ruokaa, en pystynyt enää lopettamaan syömistä. Anoreksia kääntyi bulimiaksi, ja sitä kestikin sitten 14 vuotta.
Fiona harrasti tanssia ja sai lajista SM- hopeamitalin 13-vuotiaana. Hän haaveili tanssijan urasta, mutta anoreksia lopetti tanssiharrastuksen samoin kuin notkeusakrobatian Linnanmäen sirkuskoulussa. Opinnot Kruununhaan yläasteen tanssilinjalla päättyivät poissaolojen takia 15-vuotiaana. Fiona lähetettiin takaisin Lauttasaareen vanhojen kiusaajiensa joukkoon.
− En mennyt sinne kouluun kertaakaan. Siinä vaiheessa sossu puuttui asiaan. Vanhemmat sanoivat, että eivät enää pärjää minun kanssani, joten seurasi huostaanotto.

”Ihan kuin taivaat olisivat auenneet ja enkelikuorot laulaneet. Tässä on vastaus kaikkiin ongelmiini. Niin kauan, kun on huumeita tai rahaa hankkia niitä, mun ei tarvitse olla yksin, surullinen tai unohdettu.”

Euforinen ensikokemus

Päihteet tulivat Fionan elämään varhain mutta asteittain. Alkoholin Fiona löysi jo yhdeksänvuotiaana. Vitriinikaappi perheen olohuoneessa oli täynnä isän hienoja viinapulloja. Niistä kaadeltuja sekoituksia juotiin viikonloppuisin Lauttasaaren linnapuistossa.
Kannabis tuli tutuksi teinivuosina, mutta koviin huumeisiin Fiona ei koskenut ennen kuin vähän ennen 21-vuotispäiväänsä. Tuona toukokuisena iltana kahdeksan vuotta sitten Fiona lähti juhlimaan kaksi vuotta vanhemman iso­siskonsa kanssa.
Juhlissa sisaruksilta kysyttiin, haluavatko he huumeita. Isosisko vastasi ei, Fiona kyllä. Fionan vastausta selittää ainakin osittain se, että noin vuotta aikaisemmin Kallion baareista löytynyt ”elämän rakkaus” oli osoit­tautunut vakavasti masentuneeksi mieheksi, ja epäterve suhde oli ajanut hänet yrittämään itsemurhaa.
Tarjolla oli amfetamiinia, ekstaasia ja kokaiinia. Kova myrkkycocktail, mutta Fionalle kokemus oli euforinen.
− Ihan kuin taivaat olisivat auenneet ja enkelikuorot laulaneet. Tässä on vastaus kaikkiin ongelmiini. Niin kauan, kun on huumeita tai rahaa hankkia niitä, mun ei tarvitse olla yksin, surullinen tai unohdettu, Fiona kuvailee tuntemuksiaan.
− Ekaa kertaa elämässäni hyppäsin ihmisten kartalle. Kaikki halusivat tietää, kuka olen ja mistä tulen. Mitä haluat vetää ja haluatko lisää, Fiona muistelee.

Mielihyvä katosi

Kokemuksessa ei ollut kyse pelkästään kemikaaleista. Lapsena Fiona ei ihaillut yhtäkään urheilijaa, laulajaa tai näyttelijää. Isosisko oli hänen suurin idolinsa. Tuohon päivään asti hän myös tunsi olleensa aina eräänlainen siskonsa jatke. Kaikki tunsivat siskon, mutta eivät Fionaa.
− Ekaa kertaa elämässäni hyppäsin ihmisten kartalle. Kaikki halusivat tietää, kuka olen ja mistä tulen. Mitä haluat vetää ja haluatko lisää?
Heti ensimmäisestä kerrasta alkoi viisi ja puoli vuotta kestänyt päivittäinen kovien huumeiden käyttö. Kouluaikojen huumevalistuksen naurettavilta tuntuneet varoitukset kävivätkin toteen.
− Olen just se tyyppiesimerkki siitä, että ekasta kerrasta voi jäädä koukkuun. Ei tarvinnut ottaa kuin ne ekat fiksit, ja koko loppuelämä oli suunniteltu.
Alkuun uusi elämä oli vielä kivaa ja jännittävää, juhlimista ja uusiin ihmisiin tutustumista. Sen jälkeen alamäki oli nopea ja jyrkkä. Ensimmäisestä kerrasta meni vain kolme kuukautta, kun Fiona oli niin heikossa kunnossa, että hän hakeutui siskonsa avustamana hoitoon päihdepoliklinikalle. Hänelle tarjottiin heti ympärivuorokautista katkaisuhoitoa, jotta ”kanalta saadaan siivet poikki ennen kuin se alkaa lentää”.
− Sanoin että en mene. Sehän on pelottavien piikkinarkkareiden paikka, en minä kuulu sinne. Siitä muutama kuukausi eteenpäin opettelin itse pistämään.
Fiona suostui päiväkatkolle, jossa ollaan hoidossa klo 10−14 ja illat ja viikonloput vapaalla. Niitä hoitojaksoja oli yhteensä kolme, jokainen hoitojakso päättyi huumeseulan osoittaessa käytön jatkuvan. Eikä ihme, Fiona nimittäin käytti kaikkea, mitä eteensä sai: amfetamiinia, subutexia, kokaiinia, lakkaa, kannabista, lääkkeitä.
− Alkuhuuma ja euforia katosivat aika nopeasti. Itsekin tajusin, että tämä ei johda mihinkään hyvään, ja ihmettelin, miten tähän pisteeseen on tultu.
Ensimmäisten kokeilujen jälkeen Fiona käytti pistettäviä aineita enää suonensisäisesti. Tapa jakaa myös huumeidenkäyttäjiä, ja piikitysvälineiden kanssa kulkevia voidaan katsoa alaspäin.
− Oli tosi nihkeä tajuta, että omien valintojeni seurauksena olin taas kerran porrasta alempana kuin kaikki muut.

”Siinäkin vaiheessa, kun pääsin korvaushoidon avulla eroon aineista, piikin jättäminen oli kaikkein vaikeinta.”

Piikkikoukku oli addiktioista pahin

Toiset ovat alttiimpia addiktioille kuin toiset. Fiona on ollut elämässään addiktoitunut laihduttamiseen, ruokaan, tupakkaan ja huumeisiin.
Piikkikoukku on kaikista hänen tuntemistaan addiktioista pahin. Piikittäminen oli hänelle rituaali, eräänlainen turvapeitto. Juhlahetki tai pahin mahdollinen fiilis, piikki oli aina vastaus joka asiaan. Jos ei aineita ollut, Fiona pisti suoniinsa vaikka vettä.
− Siinäkin vaiheessa, kun pääsin korvaushoidon avulla eroon aineista, piikin jättäminen oli kaikkein vaikeinta.
Fiona teki käyttövuosinaan pätkätöitä ravintoloissa, kaupoissa ja kioskeissa, mutta pääosa rahoituksesta tuli muualta. Isältään hän kertoo vieneensä isoja summia rahaa, raja meni kavereilta varastamisessa.
Tutuissa huumepiireissä kyse on myös aina vaihtokaupasta, jossa käyttäjä itse punnitsee, mitä annettavaa hänellä on vastineeksi aineista.
− Olen tehnyt paljon asioita, joista en ole ylpeä.
Runsaat kolme vuotta kuivilla ollut Fiona haluaa esimerkillään tukea muita kaltaisiaan irti huumekoukusta. – Se on oikeastaan parasta, mitä mulla on annettavana.

Käänne parempaan

Käännekohta tuli noin kolmen käyttövuoden jälkeen. Fiona oli jättänyt katkaisuhoidon Kouvolassa kesken ja vietti kaverinsa kanssa iltaa vuokrayksiössään Kontulassa. Seuraavan kerran hän heräsi viikkoa myöhemmin Auroran sairaalasta hengenvaarallisen pahasti hakattuna, polteltuna ja psykoosissa. Alkuun hän ei tunnistanut edes vanhempiaan.
− Sairaalassa mietin, miten tähän tilanteeseen on päädytty. Ja miten tästä pääsee pois? Ajattelin, että täytyy olla jokin syy siihen, että olen edelleen hengissä. Jokin isompi tarkoitus kuin että kaikki on vain kipua pisteestä a pisteeseen b.
Pahoinpitelijän henkilöllisyys ei selvinnyt koskaan. Fiona ei voinut olla varma, oliko hänet yritetty tappaa vai oliko kyseessä varoitus pysyä poissa Helsingistä. Joka tapauksessa Fiona pakeni mielellään takaisin Kouvolaan, pysytteli pari kuukautta piilossa ja ajatteli, että ei käytä huumeita enää koskaan. Sen jälkeen alkoivat jokaöiset huumeunet.
Fiona palasi Helsinkiin, ja entinen meno jatkui vielä vuoden. Ajatus päihteettömästä elämästä oli alkanut silti itää. Fiona suhtautui ajatukseen korvaushoidosta ensin epäillen, mutta kaikki muut keinot oli jo kokeiltu.
− Ymmärsin, että se oli viimeinen vaihtoehto. Jos sekään ei auta, seuraavaksi mitataan mäntyarkkujen kokoa.
Ennen opioidikorvaushoidon aloittamista arvioitiin Fionan aikaisemmat diagnoosit: kaksisuuntainen mielialahäiriö, tunne-elämän epä­vakaus, ADHD ja syömishäiriö. Hoidon alkuvaiheessa tuli vielä pari retkahdusta, mutta runsaat kolme vuotta Fiona on ollut käyttämättä huumeita. Vuosi sitten hän siirtyi suun kautta liukenevasta filmihoidosta kerran kuussa ihon alle pistettävään injektiohoitoon.
− Filmihoidossa luulin, että minulla oli hyvä olo. Mutta kun siirryin injektioon, taivaat aukenivat taas. Olen oma itseni ja pystyn olemaan normaalien ihmisten kanssa ihan tavallisesti.

”Alkuhuuma ja euforia katosivat aika nopeasti. Itsekin tajusin, että tämä ei johda mihinkään hyvään, ja ihmettelin, miten tähän pisteeseen on tultu.”

Eroon myrkyllisistä kaverisuhteista

Korvaushoidon ohella iso apu ovat olleet Fionan neljä kissaa. Se, että kissat välittävät hänestä, on saanut hänet uskomaan, ettei hän sittenkään ole paha tai väärä. Kissat myös pakottavat Fionan pitämään huolta itsestään ja kodistaan.
Viimeisetkin kaverisuhteet vanhoihin huumepiireihin katkesivat noin vuosi sitten. Niiden tilalle Fiona on saanut kaksi oikeaa ystävää, elämänsä ensimmäiset. Halu kuulua johonkin, olla osa jotakin itseään suurempaa ajoi hänet aikanaan käyttämään huumeita. Nyt ympyrä on sulkeutunut ja pysyy kiinni, kunhan hän pysyy erossa huumeista.
Tällä hetkellä Fiona toimii Helsingin kaupungilla kokemusasiantuntijana ja vertaistukihenkilönä ja pyrkii omalla esimerkillään auttamaan muita käyttäjiä. Hän toivoo pääsevänsä aloittamaan syksyllä oppisopimuskoulutuksen lähihoitajaksi ja pääsevänsä työskentelemään päihde- ja mielenterveyspuolella.
− Olisi ollut iso juttu, jos olisin voinut aikanani saada tukea ja tsemppiä joltakulta, joka on kävellyt alas samaa polkua ja selvinnyt siitä. Nyt minulla on mahdollisuus olla sellainen tuki jollekulle, jolta se puuttuu.
Fiona ei esiinny jutussa oikealla nimellään.
2 kommenttia