Apu

Suomen vahvin mies Mika Törrö: ”11 vuotta vankilassa on pitänyt mut hengissä – jos olisin juonut ja narkannut joka päivä, olisi käynyt huonommin”

Suomen vahvin mies Mika Törrö: ”11 vuotta vankilassa on pitänyt mut hengissä – jos olisin juonut ja narkannut joka päivä, olisi käynyt huonommin”
Lastenkodista koulukotiin ja aikuisena vankilaan. Kuusi vuotta sitten kuiville päässyt Mika Törrö joutui pitkään olemaan liian vahva, mutta nyt hän on Suomen vahvin mies.
Julkaistu: 24.4.2021

Suomen vahvin mies Mika Törrö on sen kokoinen kaveri, että tuskin jää keneltäkään huomaamatta ravintolassa Joensuun keskustassa.

205-senttinen ja 180-kiloinen Törrö juttelee rauhallisella äänellä, nöyräksi jättiläiseksi kuvaillun miehen katse on lempeä.

On vaikea uskoa, että parin vuosikymmenen ajan tuota katsetta sumensivat päihteet ja viha. Se sai Törrön raakoihin väkivallantekoihin ja vankilakierteeseen, mutta ilman sitä hän tuskin olisi enää tarinaansa kertomassa.

Lääkepurkki käteen – ei terapiaa

Ensimmäisen kokemuksensa väkivallasta Mika Törrö sai jo ennen syntymäänsä Imatralla. Ollessaan vielä raskaana Törrön äiti joutui pakenemaan väkivaltaista miestään ensin turvakotiin ja muuttamaan lopulta Tampereelle rauhallisemman elämän perässä.

Kaiken tämän Törrö kuuli äidiltään vasta tehdessään maaliskuussa ilmestyvää elämäkertakirjaa Härkä – Vangista vahvimmaksi.

11-vuotiaaksi asti Mikan elämässä oli mukana isäpuoli. Selvinpäin hän kannusti Mikaa urheilemaan, mutta saattoi juovuspäissään pahoinpidellä tämän äitiä. Mika Törrö muistaa, kuinka joutui viisivuotiaana sitä todistamaan.

"Tuli tarve hajottaa jotain, pistää paskaksi. Ihan sama, olivatko ne omia vai vieraiden tavaroita. Siitä tuli sellainen hyvä olo, sai purkaa paineita."

Koulussa vilkkaan pikkupojan oli vaikea keskittyä. Vilkkaus kääntyi häiriökäyttäytymiseksi, ja kolmannella luokalla Törrö siirrettiin ajan hengen mukaisesti tarkkailuluokalle. Kun Törrö joutui tilille pahanteosta, tavarat saivat kyytiä.

− Tuli tarve hajottaa jotain, pistää paskaksi. Ihan sama, olivatko ne omia vai vieraiden tavaroita. Siitä tuli sellainen hyvä olo, sai purkaa paineita. Ei niistä syyllisyyttä tullut, seurauksia kyllä, Törrö kertoo nyt.

Kun Törrö oli 11-vuotias, perhe muutti Tampereelta Joensuuhun. Tilanne ei rauhoittunut, vaan raivokohtauksia alkoi tulla kotonakin.

Äiti vaati että poika on saatava tutkimuksiin, ja Joensuun psykiatrisessa sairaalassa tehtyjen aivosähkökäyrätutkimusten jälkeen Törröllä diagnosoitiin ADHD sekä vaikeahko rajatilapersoonallisuus eli epävakaa persoonallisuushäiriö.

Diagnoosin jälkeen Törrö sai ADHD-lääkityksen, mutta ei terapiaa tai muuta apua. Impulsiivinen käytös näkyi muun muassa rahapelikoneiden hakkaamisena, tuhansien eurojen seksipuhelinlaskuina ja viikkokausien karkumatkoina.

Yksinhuoltajaäidin jaksamisen rajat tulivat vastaan, ja 12-vuotias poika sijoitettiin lastenkoti Vanamoon.

Menneisyys eri laitoksissa näkyi myös Mika Törrön aloittaessa voimamiesuransa. – Ajattelin ensin, että kaikki tuodaan minulle valmiina.

Koulunkäynti oli mahdotonta

Mitään kodinomaista Törrö ei Vanamosta löytänyt. Ison kaksikerroksisen talon yläkerrasta löytyivät sinisiin ja punaisiin jaetut asuinhuoneet. Alakerrassa oli oleskelutila, keittiö ja pieni liikuntatila.

Törrö muistaa Vanamosta hyvät hoitajat, joista erityisesti mieleen on jäänyt urheilemaan kannustanut Loimusalon Kari. Harrastukset ovat yksi tapa, joilla arjesta lastenkodeissa pyritään tekemään mahdollisimman kodinomaista, turvallista ja kuntouttavaa.

− Urheilin niin paljon kuin vain pystyin ja sain. Se oli paineenpurkuventtiili silloin ja on ollut läpi elämän. Mutta eihän se kaikkea pahaa oloa vie pois, urheilla ei voi 24/7, Törrö naurahtaa.

Normaali koulunkäynti osoittautui Törrölle mahdottomaksi. Törrön kouluvuosi alkoi ja päättyi samana päivänä elokuussa.

− Auoin siellä päätäni, opettaja sanoi että ei tarvitse tulla tänne enää. Jouduin käymään koulua sitten yksinään Vanamossa. Eihän sekään hyvä vaihtoehto ollut.

"Äitiähän mä syytin. Totta kai mulla tuli hylkäämiskokemus. Ja vuosia myöhemminkin muistutin sitä vittumaisella sävyllä, että laitoit mut laitokseen."

Koulunkäyntiongelmien lisäksi jatkuivat myös raivokohtaukset, joita Vanamon ohjaajat joutuivat taltuttamaan muun muassa maton sisään käärimällä. 191-senttinen miehenalku oli melkoinen pideltävä, niinpä hänet siirrettiin puolentoista vuoden jälkeen lastenkodista Kuopion Alavan sairaalan psykiatriselle osastolle, jossa raivokohtaukset taltutettiin putkaan laittamalla.

Kuopiossa tehtiin päätös, että vasta 14-vuotias Törrö on syytä siirtää koulukotiin, joiden asukkaat olivat pääsääntöisesti 16–18-vuotiaita. Törrö arvelee lastensuojelun tehneen päätöksen koulukotiin laittamisesta ja äitinsä sen mahdollisesti vastentahtoisesti hyväksyneen. Päätöksen taustoja hän ei tarkemmin tunne, eivätkä ne häntä aikanaan kiinnostaneetkaan.

− Mutta äitiähän mä syytin niistä kaikista. Totta kai mulla tuli hylkäämiskokemus siitä. Ja vuosia myöhemminkin muistutin sitä vittumaisella sävyllä, että ”laitoit mut laitokseen”.

Muhoksella, Metsolan perhekodissa muut nuoret hakkasivat Mika Törrön porukalla jokaisella saunareissulla. Iskuja tuli niihin vartalonkohtiin, jotka päiväsaikaan ovat vaatteiden peitossa.

Pelon ilmapiiri

Metsolan perhekodissa Muhoksella asuttiin kahdessa rivitalossa. Toisessa asuivat perhekodin yrittäjät ja toisessa nuoret. Huoneita oli kuusi, joissa muutamissa oli kaksi nuorta. Lisäksi oli pieni punttisali, olohuone ja keittiö.

− Ensimmäiset kokemukset olivat aika ahdistavia. Jännitti ja pelotti, mihin sitä on tullut ja mitä täällä tapahtuu, Törrö kuvailee.

Pelot kävivät toteen hyvin nopeasti. Huonekaveri jätti Törrön rauhaan, mutta muut nuoret alkoivat välittömästi koulia häntä talon tavoille. Tämä alkoi ensimmäisenä saunapäivänä.

Pukuhuoneeseen mentiin ilman ohjaajia ja siellä Törröön käytiin välittömästi porukalla käsiksi. Pahoinpitely toistui jokaisella saunareissulla. Iskuja niihin vartalonkohtiin, jotka päiväsaikaan ovat vaatteiden peitossa.

− Siellä vallitsi pelon ja väkivallan ilmapiiri, jossa ei oikein koskaan tiennyt, mitä uskaltaa sanoa ja mitä pitäisi tehdä.

"Ennemmin olin siellä ne neljä vuotta kuin siviilissä, missä en osannut käyttäytyä yhtään. En usko, että olisin pystynyt Joensuussa käymään koulua ollenkaan."
Mika Törrö koulukotivuosistaan

Vaihtoehtoina oli joko murtua tai kestää iskut ja henkinen väkivalta. Törrö kesti ja nousi lopulta asemaan, jossa ei tarvinnut enää pelätä turpiinsa saamista. Väkivallasta huolimatta koulukoti tarjosi Mika Törrön elämään kaivattua järjestystä.

Ohjaajista itse koulukotitaustainen Reke oli ensimmäinen auktoriteetti, jota Törrö kertoo pelänneensä. Reke kannusti Mikaa urheilussa. Metsolassa Törrö sai peruskoulun ja ammattikoulun ravitsemustyöntekijälinjan räpiköityä läpi.

− Sanotaan rehellisesti, että ennemmin olin siellä ne neljä vuotta kuin siviilissä, missä en osannut käyttäytyä yhtään. En usko, että olisin pystynyt Joensuussa käymään koulua ollenkaan.

Kotilomilla Joensuussa viinanjuonti lähti aina käsistä. Toden teolla niin kävi sen jälkeen, kun Törrö palasi kaupunkiin 18-vuotiaana. Vuosi sen jälkeen hän oli jo ensimmäistä kertaa vankilassa.

Hyvää tuuria käy kiittäminen siitä, että Törröllä ei ole yhdenkään ihmisen henkeä kontollaan. − Kyllä se olisi ollut vaikeampi kantaa ja voinut muuttaa jotain vieläkin pahemmaksi.

Tuomio julmasta pahoinpitelystä

Seuraavan 17 vuoden ajan Mika Törrön ajatuksiin ei mahtunut kuin yksi asia: päihteet. Niihin Törrö pakeni pelkojaan ja pahaa oloaan ja kaikki kelpasi: alkoholi, lääkkeet, kannabis, amfetamiini, subutex.

Päihteiden mukana tulivat myös raa’at väkivaltarikokset. 22-vuotiaana Törrö puukotti ryyppyriitakumppaniaan rintaan ja sai teosta kolmen ja puolen vuoden tuomion. Pian vapautumisensa jälkeen hän oli mukana julmassa pahoinpitelyssä, jonka uhria kidutettiin joukolla yli vuorokauden ajan.

Tästä ja muista rikoksista tuli kuuden ja puolen vuoden tuomio. Hyvää tuuria käy kiittäminen siitä, että Törröllä ei ole yhdenkään ihmisen henkeä kontollaan. Jos olisi, selviytymistarinakin olisi saattanut jäädä kirjoittamatta.

− Kyllä se olisi ollut vaikeampi kantaa ja voinut muuttaa jotain vieläkin pahemmaksi.

Pitkät vankilatuomiot luultavasti pelastivat Törrön hengen. Säännöllinen ruoka, treenaaminen ja urheilu täyttivät tylsät päivät, päihteitä oli tarjolla vain rajallisesti. Vankilan porteista ulos kuljettuaan hän löysi kuitenkin joka kerta itsensä nopeasti samasta puistosta Joensuun keskustassa pullo kädessään ja huumepiikki hihassaan.

− Niin surulliselta kuin se kuulostaakin, 11 vuotta vankilassa on pitänyt mut hengissä. Jos olisin 17 vuotta juonut ja narkannut joka päivä, olisi käynyt huonommin.

Kuvateksti: Mika Törrö elää päivän kerrallaan raittiina 17 vuoden päihdehelvetin jälkeen. – En halua kokea sitä tuskaa ja epätoivoa enää uudestaan.

Usko raittiuden säiymiseen oli hauras

Viimeisen kerran Mika Törrö lähti vankilaan 19. helmikuuta 2015. Ennen poliisiautoon nousemistaan hän joi elämänsä viimeisen oluen. Viisi päihteidentäyttämää vuotta siviilissä oli ajanut hänet pohjalle.

− Välillä vaan toivoi, että ei enää heräisi siihen.

Törrö pysytteli ensimmäistä kertaa vankilassa selvinpäin, hakeutui ja pääsi koevapauteen päihdekuntoutusta tarjoavaan Joensuun Helppiin. Tuo päätös oli hänen elämänsä paras. Helpistä Törrö löysi viimein sellaisen tuetun yhteisön, jollaista hän olisi tarvinnut heti koulukodin jälkeen.

Muiden päihdetaustaisten esimerkki vahvisti omaa, vielä haurasta uskoa raittiuden säilymiseen. Koevapauden jälkeen hän jatkoi Helpin keittiössä tuetussa työtoiminnassa. Puolentoista vuoden aikana yksinkertaisten rutiinien, rajatun vastuun ja vertaistukiryhmien avulla Törrö saatiin uskomaan omaan raittiuteensa ja itseensä.

"Olisihan se kiva, jos jossain vaiheessa olisi omakotitalo ja siinä oma piha. Ja joku, jonka kanssa sitä taloa asua ja pihaa laittaa."

Törrö löysi Helpistä raittiuden lisäksi myös uuden uran. Strongman Champions Leaguen toinen perustaja Ilkka Kinnunen näki 37-vuotiaassa Törrössä voimamiehen. Törrö tarttui haasteeseen ja kilpaili ensimmäistä kertaa lajissa vappuna 2017. Seuraavana vuonna hän voitti ensimmäisen kolmesta perättäisestä Suomen vahvin mies -tittelistään.

− Kilpailemista jatkan varmaan vielä seitsemänkymppisenä, jos paikat kestää. Onneksi noita erilaisia sarjoja riittää, Törrö naurahtaa.

Tulevaisuuden unelmia Törrön on edelleen vaikea nimetä. 35 vuotta hän eli ilman unelmia ja nyt hän kokee saavuttaneensa jo paljon enemmän kuin mitä olisi synkimpinä hetkinään voinut unelmoida.

Jopa kansainvälisiä kilpailuja kovemmaksi jutuksi hän itse nostaa vuoden alussa aloittamansa liikuntaneuvojan opinnot Itä-Suomen liikuntaopistolla. 41-vuotiaana hän opiskelee ensimmäistä kertaa jotain omasta halustaan, ei pakosta. Yksi pieni unelma Törröltä löytyy.

− Olisihan se kiva, jos jossain vaiheessa olisi omakotitalo ja siinä oma piha. Ja joku, jonka kanssa sitä taloa asua ja pihaa laittaa.

Ison osan elämästään päihtyneenä, eristyksissä ja yksin viettäneelle miehelle läheisyyden ja rakkauden vastaanottaminen ei ole ollut helppoa. Vastikään eroon päättynyt seurustelusuhde antaa kuitenkin uskoa, että tuonkin unelman on vielä mahdollista toteutua.

Mika Törrö

  • Syntyi: 1979 Imatralla.

  • Asuu: Kontiolahdella.

  • Perhe: 16-vuotias tytär.

  • Mistä tunnetaan: Suomen vahvin mies 2018, 2019 ja 2020. Ennen voimailu-uraa pitkä päihde- ja vankilakierre.

  • Ajankohtaista: Elämäkerta Härkä – Vangista vahvimmaksi (Docendo).

Päivitetty 24.4. – Ilmestynyt 20.3.2021

Kommentoi »