Puhelinsoitto junassa muutti Kaisa Hietalan suunnitelmat – näistä syistä hän saattaa pian istua öljyjätti Exxonin hallituksessa

Soitto tuli junassa, matkalla Oulusta Helsinkiin. Kaisa Hietala vastasi ja pyysi soittajaa odottamaan. Hän lähti etsimään paikkaa, jossa voi puhua rauhassa. Junassa oli täyttä, elettiin aikaa ennen pandemiaa. Ensimmäinen puhelinkoppi oli varattu, toinenkin. Lopulta ravintolavaunun vierestä löytyi vapaa tila ja Hietala sai kuulla, mistä oli kyse.

Soittaja kysyi, kiinnostaisiko Hietalaa paikka Exxonin hallituksessa.

Exxon, koko nimeltään Exxon Mobil Corporation, on maailman suurin öljyn tuottaja ja myyjä. Sen liikevaihto oli toissa vuonna lähes 220 miljardia euroa. Suomen suurimman yrityksen, Nokian, liikevaihto on suurin piirtein kymmenesosa siitä. Exxon työllistää noin 75 000 ihmistä.

Miksi tämän jättiläisen ohjaksiin, yhtiön hallitukseen, kyseltiin suomalaista Kaisa Hietalaa?

Hissiaula ei ylitä korskeuden rajaa, mutta punainen matto hissille sentään vie. Viereisestä ovesta pääsee japanilaisen ja korealaisen keittiön perinteisiä makuja moderneihin aromeihin yhdistelevään Gaijin-ravintolaan. Gaian toimisto on ytimessä, Helsingin Bulevardin varrella.

Viidennen kerroksen porrastasanteen ovesta pääsee varsin tavallisen näköiseen toimistoon. Toki huoneet ovat korkeita, kuten puolentoista vuosisadan ikäisessä rakennuksessa sopii odottaakin.

”Huono puoli tässä on sokkeloisuus ja se, että pieniä huoneita on paljon. Koropandemian aikana on tosin aika helposti löytynyt oma työtila niille, jotka toimistolla ovat”, Kaisa Hietala sanoo.

Hietala tarjoaa kahvia keittiötilan Löfbergin Kharismalla ladatusta kahvikoneesta. Istuudumme neuvotteluhuoneeseen. Hietala tyytyy veteen, sanoo jo juoneensa aamukahvit.

Neuvotteluhuoneen keskellä on pitkä pöytä. Ovi jää toiseen päätyyn, ikkuna sisäpihalle toiseen. Ulkona pudottelee märkää lunta, varsinaisia jalkarättejä. Hietala kiinnittää huomion siihen, miten hienosti sisäpihalla pyörivä tuuli lennättää suuria hiutaleita.

”Ihmettelen ja taivastelen luontoa paljon. En ole lintu- tai kasviharrastaja, mutta luonto on jatkuva seurannan kohde.”

Hietalan takana pitkän seinän peittää harmaa maailmankartta. Gaia oli kreikkalaisessa mytologiassa koko maailman alkuäiti, maaemo. Sittemmin gaia tuli merkitsemään teoriaa maailmasta itsesäätelevänä kokonaisuutena, joka pyrkii pitämään huolta biosfäärinsä, elonkehänsä hyvinvoinnista.

Seinän karttaan voi halutessaan heijastaa tällaisen tulkinnan Gaia-yhtiöstä. Yksinkertaisemmin voi ajatella, että kartta muistuttaa Gaian maailmanlaajuisesta toiminnasta.

Miten vain, Gaia kertoo olevansa kestävän liiketoiminnan konsulttiyritys. Hietala tuli Gaiaan toissa vuonna, kun hän osti kuudesosan firmasta.

Vastuullisuus on perinteisesti ollut yrityksille vähän sellainen mukana pidettävä käsite. Yrityksen toiminnan vastuullisuutta on seurattu, siitä on raportoitu. Gaia tekee vastuullisuudesta yrityksen toiminnan ydintä, Hietala selittää.

Konsulttifirma auttaa yrityksen johtoa hahmottamaan, mihin suuntaan maailma menee, ja etenkin sitä, miten muutos vaikuttaa yrityksen toimintaan. Gaian ja Hietalan tapauksessa kyse on sen selvittämisestä, miten kolme suurta maailmaa muuttavaa voimaa – ilmaston lämpeneminen, maapallon resurssien hupeneminen ja ekosysteemin köyhtyminen – iskevät yrityksen bisneksiin.

”Voi hyvin kysyä, onko sellaista toimialaa, joka ei törmäisi johonkin näistä.”

Gaia kerää tietoa asiantuntijoilta sekä tilastoista ja käyttää noin kuudenkymmenen asiantuntijansa osaamista. Omasta toiminnastaan, alastaan ja kilpailijoistaan paras käsitys on yleensä yrityksellä itsellään. Kun tämä kaikki kootaan yhteen, voidaan alkaa hahmotella tulevaa, Hietala selittää ja piirtää käsillään ilmaan palloa.

”Kuva ei ole koskaan täydellinen. Itse ajattelen, että tulevaisuus on avaruus, jossa on erilaisia muuttujia. Mitkä näistä muuttujista ovat erityisen kriittisiä? Voiko yritys asemoida itsensä toisin tähän avaruuteen, lähteä rakentamaan uutta toimintaa?”

Tarkoitus on tarkastella tulevaisuutta erilaisten linssien läpi: Mihin suuntaan kuluttajien toiveet liikkuvat? Riittävätkö yrityksen toiminnalle oleelliset luonnonvarat, kuinka hyvin niitä kierrätetään? Entä mistä lähteistä energia tulee tulevaisuudessa?

”Energia-ala on ehkä paras esimerkki. Uusiutuva energia on kilpailukykyistä, se on suuri muutos. Tai lämpöpumppujen yleistyminen. Niiden ansiosta kiinteistö voi olla omavarainen lämmöntuotannossa, se ei ole riippuvainen kaukolämpöverkosta ja voi tehdä itsenäisiä päätöksiä.”

Näissä esimerkeissä alan murroksen ja muutoksen takana, ajurina, on ollut ilmastonmuutos. Yritykset, joissa on ymmärretty ilmastokriisin vaativan päästövähennyksiä ja joissa on käsitetty tämän muutoksen uhkan lisäksi mahdollisuudet, ovat menestyneet. Energia-alalle murroksen toi ilmastokriisi, samasta suunnasta muutos on tulossa kiinteistömaailmaan.

”Kiertotalous nousee tärkeämmäksi. Luontokatoteema vahvistuu, erityisesti ruoantuotannossa, mutta myös kaikilla muilla toimialoilla, joilla käytetään maata.”

Jos jostain tuntee Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin rajalla sijaitsevan Ranuan kunnan, niin luultavasti eläinpuistosta. Eläinpuiston portille pääsee keskustan ris­teyksestä, kun ajaa muutaman kilometrin pohjoiseen Rovaniemen suuntaan. Jos ei mene eläinpuistolle vaan jatkaa tietä 78 edelleen pohjoiseen, noin kymmenen kilometrin ajelun jälkeen vasemmalle erkanee Simoon vievä tie.

Siinä risteyksen kohdalla oikealla puolella tietä on peltoaukea ja muutama talo. Tuurilla näkee vilahduksen vettä. Nuupaksen kylän ohittaa reilussa kymmenessä sekunnissa, jos ajaa kesänopeusrajoituksen mukaista sadan kilometrin tuntivauhtia.

Siinä kylässä Kaisa Hietala eli lapsuutensa. Hietala syntyi vuoden 1971 alussa maanviljelijäperheeseen. Vanhempia sisaruksia oli viisi, Hietala jäi viimeiseksi lapseksi. Perheen vanhemmat lapset menivät vuorollaan kouluun. Kukaan heistä ei jatkanut opiskelujaan korkeakouluun. Ei ollut oikein tapana vielä siihen aikaan.

”Ei silloin, kun sisarukset kävivät koulua, ollut sellaista normia, että he olisivat käyttäneet opintoihin niin paljon aikaa. Mutta kun valmistuin Ranuan lukiosta 1989, oli jo yleistä, että jatkettiin yliopistoon.”

Hietalan isä on jo kuollut, äiti asuu edelleen Ranualla. Kaisa Hietalan puheessa pohjoinen perimä pulpahtelee esiin, kun hän sanoo ”meän” ja ”heän”.

Koulunkäynnistä Kaisa Hietala piti, opiskeluista ja kirjoista. Ranualta Hietala lähti Oulun yliopistoon. Hän opiskeli geo­fysiikkaa, siis luonnontieteitä.

Ympäristön ja energiantuotannon kipukohdat tulivat alan opiskelijalle tutuksi. Ensimmäinen maailman valtiot koonnut Rio de Janeiron ilmastokokous pidettiin vuonna 1992. Suomessa Vuotoksen tekoaltaan rakentamisesta väännettiin, sittemmin korkeinta hallinto-oikeutta myöten. Ydinvoiman lisärakentamisesta keskusteltiin ja kiisteltiin.

Ympäristö lähiympäristöä laajempana käsitteenä oli alkanut kiinnostaa Hietalaa jo yläastevuosina. Oulussa kiinnostus syveni. Mutta vaikka ilmaston lämpenemisestä ja ihmisen aiheuttamasta elinkirjon tuhoutumisesta puhuttiin paljon jo tuolloin, nykyinen pakollisen toiminnan vaatimus ei vielä yleisesti jyskyttänyt takaraivossa.

”Ne olivat teemoja, joihin koko ajan törmäsi. Mutta ehkä ne olivat silloin vielä enemmän arvoihin liittyviä kysymyksiä.”

Hietala vietti opinnoistaan vuoden Spitsbergenin yliopistossa Huippuvuorilla. Opintoihin kuului matka Framinsalmeen Huippuvuorten ja Grönlannin väliin. Salmi on syvin vesiväylä pohjoiselta napaseudulta valtamerille.

Valmistumisen jälkeen Hietala pyrki ja pääsi opiskelemaan Cambridgen yliopistoon Britanniaan. Maisterintutkintoon tähdänneissä opinnoissa keskityttiin arktisiin alueisiin. Pohjoinen on erityisen herkkä ilmaston lämpenemiselle ja muillekin maailmanlaajuisille muutoksille. Kun Hietala valmistui Cambridgesta vuonna 1997, hän oli jo päättänyt toimia, yrittää muuttaa maailmaa paremmaksi.

Akateeminen ura olisi ollut mahdollinen mutta ei houkutellut. Myöskään järjestötoiminta ei tuntunut omalta tieltä.

”Olen yrittäjäperheen lapsi. Olen aina ollut kiinnostunut yritysmaailmasta ja liiketoiminnasta. Halusin lähteä vaikuttamaan sitä kautta.”

Hietala meni töihin Nesteelle. Työ öljynetsintäyksikön ympäristökoordinaattorina vastasi koulutusta. Siitä alkoi ura, jonka loppupuolella Hietala veti muutosta, jossa fossiilijätistä kuoriutui uusiutuvien polttoaineiden tuottaja. Samalla Hietalasta tuli talouslehtien vakiokasvo, joka nostettiin vaikutusvaltaisimpien liikenaisten listalle.

Nesteen suuri muutos kertoo hyvin sen, millaisia murroksia ilmastokriisi ja muut valtavat muutosvoimat tuovat bisnekseen.

Hietalan työ öljynetsintäyksikön ympäristökoordinaattorina oli osin oikeaa öljynetsintä- ja -poraustyötä. Tuohon aikaan Suomen valtion yritys tuotti kumppaneidensa kanssa öljyä ja kaasua neljällä mantereella. Sitä ei muisteta siksi, että Nesteen bisnes nykyään aivan toista kuin 20 vuotta sitten.

Vuonna 2006 Kaisa Hietala siirtyi Nesteen uusiutuvien tuotteiden puolelle töihin. Neste etsi uutta suuntaa kasvulleen. Johdolle esitettiin kolme ideaa. Näistä valittiin Hietalan vetämän tiimin näkemys. Se oli öljy-yhtiölle iso harppaus.

Tiimi esitti, että Neste alkaisi hakemaan kasvua biopolttoaineiden valmistuksesta. Sellainen kasvu väistämättä söisi yhtiön omien fossiilisten tuotteiden myyntiä. Biopolttoaineilla toki voitiin leikata ilmastopäästöjä, mutta ilmastonmuutos ei ollut vielä tuolloin yritysmaailmassa samalla lailla trendikästä kuin nyt.

Neste kuitenkin kääntyi Hietalan viittomaan suuntaan. Vielä 2010-luvun alussa uusiutuvat polttoaineet tuottivat kovaa tappiota, mutta Neste ei luopunut valitsemastaan linjasta. Vuonna 2012 Hietalasta tuli uusiutuvien polttoaineiden yksikön johtaja. Voittoa alkoi kilistä kassaan vuonna 2013.

Kokenut taloustoimittaja Ismo Virta kirjoitti kolme vuotta sitten Talouselämä-lehden kolumnissaan, että suomalaisilla on muutama miljardi syytä kiittää Hietalaa. Virta viittasi tietenkin euroihin: Nesteen markkina-arvo oli noussut vuosikymmenen alusta kuusinkertaiseksi. Pääansion noususta Virta antoi Kaisa Hietalalle. Vuonna 2018 jo puolet Nesteen voitoista tuli uusiutuvista polttoaineista.

Hietala oli Nesteen tähti. Häntä veikkailtiin yhtiön toimitusjohtajaksi Matti Lievosen jälkeen. Helmikuussa 2018 Neste tiedotti valinneensa marraskuussa aloittavaksi toimitusjohtajaksi belgialais-saksalaisen Peter Vanackerin. Helmikuussa 2019 Hietala lähti Nesteeltä.

Julkisuudessa spekuloitiin syyksi kitkaa uuden johtajan kanssa, mutta Hietala ei tällaista haastatteluissa vahvistanut. Myöhemmin Talouselämän haastattelussa Hietala sanoi, että Nesteen valitsema strategia ei uutta tarjonnut. Oli aika hypätä.

Kaisa Hietala ei oma-aloitteisesti juuri tuo Nestettä esiin, mitä nyt välillä puhuu entisestä työnantajasta tämän nimeä mainitsematta.

”Olen viimeaikaisissa haastatteluissa vähentänyt Nesteestä puhumista.”

Hietala puhuu mieluummin tulevasta: hän jakaa menneen elämänsä kahdenkymmenen vuoden opiskeluihin ja kahdenkymmenen vuoden bisnesosaamisen rakentamiseen Nesteen palveluksessa.

”Nyt ajattelen niin, että olen rakentamassa itselleni roolia, jossa voin seuraavat 20 vuotta rakentaa siltaa perinteisen talouskasvuajatuksen ja uuden talouskasvun välille.”

Tähän hallitusammattilaisen ura tähtää: yritysten toiminnan kääntämiseen kestävämmäksi. Miten se tehdään yrityksen hallituksesta?

”Hallitus hyväksyy yhtiön strategian. Sitä mietitään hallituksessa useamman kerran ja siitä keskustellaan. Tämä on tärkeimpiä prosesseja, joilla voi hallituksesta yritykseen vaikuttaa.”

Yhtiön hallitus myös valitsee yhtiön toimitusjohtajan ja katsoo, että johto toimii sovitusti. Yritys ei voi toimia kestävästi, jos johtoa ei kiinnosta kääntää yrityksen toimintaa kestävään kehitykseen sopivaksi.

”Asenne, tone of voice, on merkittävä tekijä johtamisessa. Hallituksesta voi myös tukea toimivaa johtoa ja toisaalta myös haastaa sitä kovastikin.”

Hietala on istunut Kemiran hallituksessa vuodesta 2016, ja keväällä hänen viisivuotiskautensa loppuu. Marraskuussa Hietalasta tuli Smurfit Kappa -pahvipakkausmateriaaliyhtiön hallituksen jäsen. Smurfit Kappa on suurin piirtein Stora Enson kokoinen kansainvälinen yritys, jolla on 46 000 työntekijää. Exxon olisi vielä jotain muuta.

Kaisa Hietala sanoo pyrkineensä hallituksiin yhtiöissä, joille vastuullisuus on tärkeää ja joiden johto ymmärtää vastuullisuuden merkityksen.

”No, Exxon ehkä on tästä poikkeus, Hietala hymähtää.”

Suuren osan ajasta tämä työ vie, mutta Hietala sanoo hieman hellittäneensä aiemmasta. Hän ehtii viettää enemmän aikaa puolisonsa ja tämän 11-vuotaan pojan kanssa.

”Liikunta on myös tärkeää, varsinkin kunnon ylläpitämisessä. Haluan pysyä kunnossa.”

Hietala laulaa kuorossa ja harrastaa kieliä. Hän korostaa, että kyse on nimenomaan harrastamisesta.

”En ole koskaan ajatellut, että opiskelisin kieliä, harrastan niitä kuin kuka tahansa keskivertoharrastaja. Niissä kiinnostaa historia, se, miten ne ovat kehittyneet.”

Hietala on oppinut venäjää hyvin mutta pahoittelee, että kiinan kanssa on vielä tekemistä.

Palataan vuoden taakse, Oulusta Helsinkiä kohti kiitävään junaan ja puheluun, jonka Hietala kävi ravintolavaunun puhelinkopissa.

”Ajattelin sen jälkeen, että nyt ollaan ison asian äärellä.”

Soitto tuli kansainvälisestä headhunting-firmasta. Firma oli saanut toimeksiannon Engine No. 1 -rahastolta. Sen taas omistavat Exxonin osakkeita noin 40 miljoonan dollarin edestä omistavat ihmiset, jotka haluavat kääntää öljyjätin suunnan.

Osaa Exxonin omistajista on koko ajan enemmän ärsyttänyt fossiilisiin polttoaineisiin kaulaansa myötä sitoutuneen yhtiön jähmeys muuttaa toimintaansa ilmastokriisin vuoksi. Myös yhtiön kannattavuus on heikentynyt rajusti. Lopulta riittävän monen kuppi meni nurin, kuten Hietala kuvaa, ja osa omistajista tarttui toimeen otteella, jota voi sanoa yritysaktivismiksi.

Käytännössä se tarkoitti sitä, että tyytymättömät omistajat yrittävät saada Exxonin hallitukseen muutosta ajavia ihmisiä toukokuun yhtiökokouksessa. Tätä tarkoitusta varten he perustivat Engine No. 1:n, joka taas pani henkilöhakufirman töihin ohjeistuksenaan etsiä ihmisiä, jotka voisivat Exxonin kurssin muuttaa. Näitä firmoja käytetään myös, kun haetaan ihmisiä vaativiin työtehtäviin.

Aika lailla rekrytointiprosessia myös hallitusehdokkaaksi pääseminen vastasi. Hakuprosessissa oli alussa 60–70 kandidaattia. Lopulta jäljelle jäi neljä ehdokasta, joita aktivistisijoittajat lähtivät ajamaan öljyjätin hallitukseen.

Hietalan lisäksi ehdolla hallitukseen ovat yhdysvaltalaiset Gregory J. Goff ja Alexander Karsner sekä tanskalainen Anders Runevad. Goff johti menestyksekkäästi Andeavour-öljynjalostusjättiä, Karsner on entinen Yhdysvaltain johdon energia-asiantuntija, nykyinen Space X:n strategi, ja Runevad Vestas-tuulivoimayhtiön entinen toimitusjohtaja.

Reenergize Exxon -nimen alla kulkeva kampanja esittelee ehdokkaansa verkkosivuillaan painottaen energia-alan kokemusta, uusiutuvan energian ja vastuullisuuden ymmärrystä sekä tietenkin sitä, miten kovaa tulosta ehdokkaat ovat töissään tehneet.

”Kampanjassa kukaan meistä ei ole itse mukana. Ehdokkaina meidän on oltava puolueettomia, neutraali osapuoli. Yhtiön hallituksen jäsenen on ajettava kaikkien omistajien etua, ei vain tietyn ryhmän.”

Exxoniin muutosta ajavien sijoittaja-aktivistien kampanja kulkee omaa kulkuaan, irrallaan Hietalasta ja muista ehdokkaista. Päätöksen aika tulee toukokuun yhtiökokouksessa. Siellä Hietala esittelee itsensä, kertoo osaamisestaan ja siitä, mitä lisäarvoa toisi mukanaan yhtiöön.

Exxonin yhtiökokous on valtava tapahtuma, järjestetäänpä se korona-aikana miten vain. Kaikilla osakkeenomistajilla on oikeus olla mukana. Kokouksessa on valtavia siivuja omistavien sijoittajatahojen edustajia, piensijoittajia, hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen tähtäävä sijoittajaryhmä Climate Action 100+, ympäristöjärjestöjä, jotka ovat hankkineet osakkeita päästäkseen kokoukseen…

”Jäsenet valitaan yhtiökokouksen äänestyksessä. Jotta hallitukseen pääsee, pitää saada enemmistö äänistä. Isot sijoittajat ja institutionaaliset tahot ratkaisevat äänestyksessä.”

Kalifornialaisten opettajien eläkerahasto, Calstrs, on lupautunut Engine No. 1:n ehdokkaiden taakse. Se omistaa Exxonia noin 300 miljoonan dollarin edestä. Tämä ei vielä toki riitä lähellekään enemmistöä. Harvard Business Review -julkaisu arvioi kuitenkin tammikuussa, että aktivistien mahdollisuudet muutokseen ovat hyvät. Näitä auttaa Exxonin omistajarakenne. Kymmenen suurinta omistajaa pitää hallussaan neljännestä osakkeista. Muutoksen tekemiseen ei vaadita valtavan ihmisjoukon pään kääntämistä.

Riittääkö yritysaktivismi ja vastuullisuuden penääminen yhtiöiden hallituksessa? Voiko ilmastokriisiä, luonnonvarojen hupenemista ja luonnon monimuotoisuuden tuhoutumista pysäyttää pysäyttämättä nykyistä kapitalistista systeemiä?

Melkein koko teollistumisen historian ihmiskunta on ratsastanut fossiilisten polttoaineiden selässä. Ilmastopäästöt ja talous ovat kasvaneet suurin piirtein samaa tahtia. Kytkentä on osittain murtunut ainakin länsimaissa: talous on kasvanut, vaikka päästöt ovat vähentyneet. Näin ei ole käynyt vielä maailmanlaajuisesti, eikä lännessäkään ole päästy läheskään riittäviin päästövähennyksiin.

Eipä ihme, että ajatus kasvun tavoittelusta luopumisesta on saanut ainakin jonkinlaista jalansijaa myös taloustieteilijöiden joukossa, aktivisti- ja kansalaiskeskustelijaporukoissa paljon enemmänkin. Markkinoiden tarjoamissa ratkaisuissa on ongelmansa: sähköautot ja tuulivoimalat vaativat harvinaisia maametalleja, Hietalan alaa olevien biopolttoaineiden tuotanto taas rajallista maa-alaa. Pitäisikö koko systeemi muuttaa ja luopua voiton ja kasvun tavoittelusta?

”Nyt ei voida antaa koneen sakata, se ei ole ulospääsy. Tämä systeemi on ongelmat luonut ja sen on siivottava jälkensä. Olemme selkä seinää vasten: tarvitaan suuria investointeja, jotta voidaan tehdä tarvittavia muutoksia. Ja investointeihin tarvitsemme rahaa talouskasvusta.”

Koronapandemia on pudottanut päästöjä koko maailmassa mutta ilmeisen lyhytaikaisesti. Pandemian pidempiaikaisia vaikutuksia Hietala ei lähde ennustamaan, mutta työmatkustamisen hän uskoo vähenevän pysyvästi.

”Liikematkustamisen todellisuus on aika ikävää. Jos päivän matkustamisen ja lentokentillä roikkumisen voi vaihtaa tunnin kokoukseen Teamsissa, niin kyllä moni sen sellaiseksi vaihtaa. Tämän on nyt havaittu toimivan, ja se vaikuttaa paljon. Tapaamisten pitäminen etänä parantaa tuottavuutta ja tehokkuutta.”

Nykyistä menoa ei voida jatkaa, vaikkei markkinatalouden koneistoa yritettäisikään pysäyttää, Hietala sanoo. Yksi suurista ongelmista on, että neitseellisten luonnonvarojen tuottaminen on liian halpaa. Raaka-aineita voitaisiin kierrättää paljon nykyistä enemmän, mutta halvemmaksi tulee repiä niitä maan uumenista, vesistöistä tai metsistä.

”Ei voida ajatella, että nykyinen kapitalistinen talousmalli loisi suoraan uuden kestävän mallin. Kasvulle pitäisi luoda uusi, nykyistä laajempi määritelmä. Luonnonvarojen käytölle pitäisi olla arvo. Nyt sellaista ei ole, eikä sellaisen säästämistä koeta tarpeelliseksi, jolla ei ole arvoa.”

Luonnonvarojen arvottamisen perusta on päästökaupassa. Siinähän päästäjä joutuu maksamaan sitä enemmän, mitä enemmän päästää. Samanlainen malli pitäisi tuoda luonnonvarojen käyttöön: mikä on vaikkapa arvo kuutiolle säästettyä puhdasta vettä, hehtaarille turmelematonta suota ja niin edelleen.

Luonnonvarojen käytöstä maksaminen iskee yritysten taseeseen mutta toisaalta ohjaa uusia investointeja sellaisiksi, jotka tuhoavat luontoa aiempaa vähemmän. Miten yritykset saadaan suostumaan voittonsa höyläämiseen ilmaston ja ympäristön hyväksi? Hietalan mielestä on ylipäänsä yritysten etu huomioida tulevaisuus. Siis se, millaisia myllerryksiä maailmanlaajuiset muutokset aiheuttavat ja miten muutoksia voidaan hillitä niin, että niistä aiheutuu mahdollisimman vähän tuhoa.

”Nämä asiat eivät ole enää marginaaliryhmien aitauksessa, vaan talouskasvun tekijöiden pöydällä. Läntisen yhteiskunnan osalta aletaan olla siinä pisteessä, että muutoksen rakennuspalikat ovat kasassa ja muutosta voidaan alkaa toteuttaa. Uskon, että positiivisen muutoksen vauhti kiihtyy. Helposti nämä suuret ongelmat eivät ole ratkaistavissa, muuten ne olisi jo ratkaistu.”