Apu

Tuulivoima kasvaa kohisten: työllistää Suomessa tuhansia


Tuulivoima on vaatinut paljon yhteiskunnan tukea, mutta tilanne on muuttumassa nopeasti, kun laitteet ja teknologia kehittyvät. Vuoteen 2030 mennessä Suomessa saattaa olla jopa 1 800 tuulivoimalaa. Yhä suurempien voimaloiden kunnossapito vaatii paljon erityisosaajia, joita koulutetaan työhön Oulussa.
Kuvat Kai Tirkkonen

Ankkuri kiinnitetään keskelle tikaslinjaa. Sen jälkeen laitetaan lisäkitka päälle ja nostetaan uhri varovasti köysillä tikkaista irti ja ryhdytään laskemaan häntä alas.

Näin neuvoo Oulun kiipeilykeskuksen kouluttaja Ville Seitamo. Tikkaissa jalkansa nyrjäyttänyt uhri on kiipeilykeskuksen toinen kouluttaja Sakari Tiuraniemi, joka roikkuu nyt köysistön ja valjaiden varassa.

Tiuraniemi ei ole oikeasti nyrjäyttänyt nilkkaansa, sillä kyseessä on Kansainvälisen tuulivoimaorganisaation (GWO) hyväksymä kahden päivän pituinen kiipeily- ja turvallisuuskoulutus, joka kaikkien tuulivoimaloiden asennuksessa ja huollossa toimivien on suoritettava.

– Ilman kurssitodistusta voimalaan ei voi mennä töihin tai nousta hissillä ylhäällä sijaitsevaan konehuoneeseen. Siellä on tuulivoimalan sydän, generaattori, jota tuulivoimalan siivet pyörittävät saaden aikaan sähköenergiaa, kertoo kurssin järjestelyistä vastaavan oululaisen Wind Controllerin toimitusjohtaja Kari Koivikko. Yritys on tuulivoima-alan suurin turvallisuuskouluttaja Suomessa.

Paikka on Oulun Toppilassa sijaitseva kiipeilykeskus, jonka sisälle on rakennettu 12,5 metriä korkea torni pystysuorine tikkaineen. Se kuvaa tuulivoimalan tornia, jonka sisällä on todellisuudessa tikkaiden lisäksi myös hissi. Hissi on tarpeen, sillä tällä hetkellä Iin Kuivaniemelle valmistuvan Suomen korkeimman tuulivoimalan tornin napakorkeus on 175 metriä. Esimerkiksi Tampereen Näsinneulan korkeus on 134 metriä.

Tuulivoimalassa käytetään jopa 12,5 kiloa painavia pultteja

Tuulivoima-asentajat joutuvat myös kiipeilemään tikkailla, sillä tornin putket, joiden halkaisija on keskimäärin kahdeksan metriä, on sisäpuolelta kiinnitetty toisiinsa järeillä, jopa 64 millimetrin pulteilla. Kukin niistä painaa 12,5 kiloa.

– Pultteja pitää huollon yhteydessä kiristää ja joskus vaihtaa, kertoo iiläinen toimitusjohtaja Jarmo Berg, jonka perustamasta JBE Service Oy:stä on kasvanut Suomen johtava yksityinen tuulivoimaloiden huoltopalveluyritys. Sen palveluksessa on 34 työntekijää.

Iin Myllykankaalla yritys huoltaa muun muassa Nordexin toimittamia ja Taalerin omistamia voimaloita, joiden napakorkeus on 120 metriä.

– Ajokortin kaltainen kurssi tai standardi on voimassa kaksi vuotta, minkä jälkeen on käytävä päivän pituinen kertauskurssi, sillä tuulivoimala-alalla turvallisuus on erityisen tärkeä seikka, sanoo Suomen Tuulivoimayhdistyksen toimitusjohtaja Anni Mikkonen.

Hän on mukana kurssilla yhdessä kollegojensa Heidi Paalatien ja Saara Jalkasen kanssa.

– Itse olemme enimmäkseen tietokonehommissa toimiston seinien suojassa, mutta kurssin avulla osaamme samaistua asentajien elämään, Mikkonen kertoo.

Tuulivoimalan konehuone painaa yli sata tonnia – sijaitsee huipulla

Samalla kurssilla on neljä nosturiyritys E. Helaakosken nosturityöntekijää.

– Kurssi tuli suorittaa, sillä lähdemme asentamaan Ruotsin Skellefteåhon tuulivoimaloita. Nostamme sadan tonnin painoisella autonosturilla tuulivoimalan kaksi ensimmäistä putkea paikoilleen. Nosturin puomin pituus on 147 metriä, Helaakosken työntekijä Sami Niemelä kertoo.

Kahden ensimmäisen putken asentamisen jälkeen voimalan perustuksiin tehdään niin sanottu juurivalu, minkä jälkeen korkea torni kiinnitetään tiukasti perustuksiin. Sen jälkeen yläosan putket nostetaan työmaalle tuotavalla korkealla torninosturilla.

– Lopuksi huipulle nostetaan bussin kokoinen ja yli sadan tonnin painoinen konehuone, jolla on tärkeä rooli. Se vakauttaa koko rakennelman ja pitää tuulivoimalan pystyssä. Siksi sen asentamiseen odotetaan tuuletonta säätä, Berg kertoo.

Bussin eli konehuoneen pohjassa on avattava pelastautumisluukku. Sitä kautta työntekijät voivat laskeutua köysistön varassa tornin ulkopuolella alas, jos tornin sisällä syttyy esimerkiksi tulipalo. Köyden varassa voidaan joutua pelastautumaan jopa 175 metrin matka.

– Jokaisessa konehuoneessa on pelastautumislaite. Suoraa poistumista harjoitellaan myös kurssilla, vaikka laskeutumiskorkeus on lyhyempi, Seitamo kertoo.

GWO:n turvallisuuskurssin lisäksi asentajien on käytävä laitevalmistajien lisäkursseja, kuten hissikoulutuksessa. Työntekijöitä opetetaan käyttämään hissiä manuaalisesti, jos hissi pysähtyy esimerkiksi sähkökatkon sattuessa.

Voimalan oma tietokone ilmoittaa häiriöstä etävalvojalle

Yksikään voimala ei toimi Koivikon mukaan pitkään ilman huoltoa. Hänen yrityksensä vastaa noin sadan tuulivoimalan etävalvonnasta Suomessa ja ulkomailla. Osa tuulivoimaoperaattoreista valvoo voimaloitaan itse.

– Esimerkiksi voimalan vaihteistoöljyn lämpötila voi nousta liian korkeaksi, jolloin voimalan oma tietokone ilmoittaa häiriöstä etävalvojalle. Hän hälyttää meidän tai muun yrityksen tuulivoimateknikot paikalle, jos voimalassa on suurempi ongelma, Berg kertoo.

Jokaisessa voimalassa on vaihteistoöljyä 800–1 500 litraa. Öljyt pitää vaihtaa 5–10 vuoden välein.

– Joskus vaihto pitää tehdä aikaisemmin, jos pistokokeessa havaitaan, että öljyn koostumus on muuttunut, Berg kertoo.

Aikaisemmin öljy nostettiin huoltonosturilla ylös ja vanha öljy tuotiin alas 200 litran tynnyreissä. Nyt öljynvaihto tehdään maajalasta, jolloin ylös viedään vain pitkät letkut.

Berg toivoo, että alan koulutusta lisättäisiin Suomessa, sillä jokaista kymmentä tuulivoimalaa kohden tarvitaan keskimäärin kaksi huollon työntekijää.

Ammattikoulusta koneasentajaksi valmistunut Berg on vuodesta 2006 on ollut tuulivoimaloiden asennus- ja työnjohtotehtävissä. Ensimmäinen työpaikka hänellä oli, kuten monella alan työntekijällä, sittemmin konkurssiin ajautunut Win Wind.

Se jälkeen Berg päätti perustaa oman huolto- ja asennuspalveluja tarjoavan yrityksen Iihin.

Tuulivoimat työllistävät 2 600 henkilötyövuotta – vuonna 2030 luku on jo yli 10 000

Ii onkin yksi Suomen johtavista tuulivoimakunnista. Iissä tehdään tuulella jo nyt enemmän sähköä kuin Iijoen vesivoimalla.

Suomessa on tällä hetkellä 698 tuulivoimalaa, joiden yhteenlaskettu teho on noin 2 000 megawattia. Niiden työllisyysvaikutus on Suomen tuulivoimayhdistykselle tehdyn selvityksen mukaan 2 600 henkilötyövuotta. Arviolta tuhat työntekijää on tähän mennessä suorittanut GWO:n turvallisuuskurssin.

Suomeen on vuoteen 2030 mennessä suunnitteilla lisää tuulivoimaloita, jolloin niiden yhteenlaskettu teho olisi noin 8000 megawattia. Tuulivoimaloita olisi silloin 1 800 kappaletta. Voimaloiden työllistävä vaikutus olisi tällöin 10200 henkilötyövuotta.

– Tuulivoima-ala on nyt kasvussa, sillä tuulivoimaloita voidaan kannattavasti rakentaa ilman yhteiskunnan tukea, Mikkonen kertoo.

Syynä on voimaloiden suurentuminen. Iin Kuivaniemelle rakenteilla olevien jättivoimaloiden lapojen pyyhkäisypinta-ala on peräti 1,8 hehtaaria. Harusvaijereilla pystyyn tuetun voimalan siivet ulottuvat 250 metrin korkeuteen. Ne tuottavat sähköä myös vähäisellä tuulella, jolloin siivet pyörivät.

Lisäksi voimaloiden yhteyteen rakennetaan Pohjoismaiden suurin sähkövarasto, jolla tasataan tuulituotannon vaihteluja. Jättiakusto sijoitetaan kuuteen merikonttiin.

Yhteiskunnan tuki ei enää ole tarpeen

Ilman yhteiskunnan tukea on tällä hetkellä rakenteilla 178 tuulivoimalaa, kun yhteiskunnan tukemia tuulivoimaloita on rakenteilla 98 kappaletta. Nyt rakennettavat voimalat valmistuvat vuosina 2019–21.

– Muistan, kun aloitin Tuulivoimayhdistyksessä vuonna 2009. Silloin suurimman voimalan kokonaiskorkeus oli 150 metriä ja pyyhkäisypinta-ala 0,8 hehtaaria. Tuulisähkön tuotantokustannus oli 83,5 euroa ja valtion tuki enimmillään 53,5 euroa megawattitunnilta, Mikkonen kertoo.

Tuulivoimaoperaattori on laskenut, että uudet jättivoimalat tuottavat sähköä noin 30 euron megawattituntihintaan ilman yhteiskunnan tukea.

Juttu on julkaistu Avussa 37/2019.

Juttua muokattu 8.10.2019: Lisätty video.

Julkaistu: 8.9.2019