Apu

Grönlannin jäävuoret, katoavaa kauneutta

Grönlannin jäävuoret, katoavaa kauneutta

Mannerjäästä irtoavat jäävuoret täyttävät Illulissatin jäävuonon kesäisin. Upeat luonnonveistokset tuovat matkailijoita Grönlantiin, mutta jäävuoret myös hupenevat ennätysnopeasti.
Teksti Apu-toimitus
Kuvat Aarre Leskinen
Mainos

Viime vuoden sää yllätti grönlantilaiset. Ilman keskilämpötila nousi useilla sääasemilla ennätyslukemiin.

Jo huhtikuun alkupuolella lämpöaalto näkyi Ilulissatin jäävuonossa ja jäätiköt alkoivat sulaa. Se oli epätavallisen aikaista, koska normaalisti jään sulaminen on käynnistynyt vasta toukokuussa.

Uusimmat tutkimukset osoittavat, että Grönlannin jäätiköt ovat sulaneet viime vuosina kaksi kertaa enemmän kuin edeltävien 20 vuoden aikana keskimäärin.

Lämpö ja veden virtaus irrottivat jäävuoria mannerjäästä ennätysnopeasti. Vastapainoksi tosin Grönlannin jäätikön korkeimmalla huipulla mitattiin heinäkuun lopussa paikan kylmyysennätys. Tämä lisäsi vettä myllyyn, ja keskustelu ilmaston lämpenemisen merkityksestä kiihtyi.

Jäävuorissa voi nähdä mitä mielikuvituksellisimpia inhimillisiä tai tarunomaisia muotoja, joita jään halkeaminen ja sulaminen saavat aikaan.

    

Matkustajalaiva Titanic törmäsi Grönlannin länsirannikolta lähteneeseen jäävuoreen vuonna 1912. Vaikka uppoamiseen liittyvät traagiset tapahtumat muistuttavat yhä hyisen meren vaaroista, ei moni halua muistella raskasta menneisyyttä.

Kalastus on vieläkin Grönlannin tärkein elinkeino, mutta matkailun merkitys saaren taloudelle kasvaa kovaa vauhtia. Myös aarteiden etsintä on kiivasta. Kaivos- ja öljy-yhtiöt pyrkivät kilpaa käsiksi saaren rikkauksiin.

Komeat, veistokselliset jäävuoret ovat Grönlannin matkailuvaltti. Huikeat näkymät ja jäämassojen liikkuminen tuovat vuosittain maailman suurimmalle saarelle arviolta satatuhatta matkailijaa.

Talven elämyksiin kuuluvat lisäksi revontulet ja koiravaljakkoajelut.

Grönlannin suosituin vierailukohde on Unescon maailmanperintökohde Ilulissatin jäävuono. Siellä napapiirin pohjoispuolella jäätikön valumista on tutkittu jo 250 vuotta.

Matkailijat ylistävät Ilulissatin jäävuonoa uskomattoman kauniiksi. Maisema on lähes käsittämätön yhdistelmä jylhiä kallioita, vehreää kasvillisuutta ja kolossaalisia jäävuoria.

Kesäisin mannerjäästä irtoavat mahtavat jäävuoret täyttävät Ilulissatin jäävuonon ruuhkaksi asti. Isoimmat vuoret juuttuvat vuonon suulle jopa viikkoja kestäväksi tukoksi, joka lopulta purkaantuu näyttävästi Diskon lahdelle. Suurimmat päätyvät Pohjois-Atlantille asti.

Ryminällä vuonoon syöksyvät jäävuoret saavat aikaan huikean näytelmän. Varsinkin keskikesällä yöttömän yön valossa elämys on sanoin kuvaamaton. Missään muualla sellaista ei voi kokea.

Jäävuorten rinnalla nähdään runsaasti vesilintuja, sillä vuoren tuomat ravinteet tuottavat rikkaan merieliöstön.

Jäävuoret ja niitä ympäröivä valkoiseen horisonttiin päättyvä rauhallinen maisema ovat Grönlantiin tutustuville mykistävä kokemus.

Visuaalisesti jäävuoren synty on oma lukunsa, kun mannerjään reunaan ilmestyy yhtäkkiä näyttävä halkeama valtavan pauhun kera. Sumupilvi lennähtää railosta, jonne vesi syöksyy raivoisasti.

Mannerjää on poikinut, synnyttänyt uuden jäävuoren.  

Vastasyntynyt erkanee ensin kovaa vauhtia jäätiköstä, kääntyy kyljelleen ja lopulta kiepsahtaa ympäri. Vesimassat vyöryvät eteenpäin, ja syntyy aikamoinen tsunamiaalto. Joskus telttaleiri  on huuhtoutunut rannasta veden mukaan.

Luonnonvoimien näytelmän mittakaava on ihmiselle lähes käsittämätön.

Mannerjään halkeaminen palasiksi tuottaa hätkähdyttäviä ääniä. Jäävuonon upeissa maisemissa kuuluva valtava räjähdys tuntuu vaarallisen kumealta, sillä ääni saa kaikuvoimaa rantakallioista.

Vuosi sitten elokuussa Ilulissatissa olleet saivat todistaa Manhattanin kokoisen jäävuoren syntymän. Näkymästä haltioituneet kuvasivat vertaansa vailla olevan äänekkään näytelmän.

Kansalliskukka naalinhorsma hohtaa punaisena hiekkaisilla tienreunoilla ja joenpenkoilla. Grönlanninkielinen nimi ”niviarsiaq” tarkoittaa nuorta tyttöä.

Vuoria on mahdotonta kuvata sanallisesti, sillä ei ole kahta samanlaista, ja tunnelma on ainutlaatuinen. Jäävuoria ei edes voi nähdä kokonaan. Vain reilu kymmenesosa vuoresta näyttää muotonsa, valtaosa on piilossa veden alla.

Monet haluavat myös nähdä omin silmin, miten ilmastonmuutos vaikuttaa maisemaan.

Missä mannerjää kohtaa meren, siellä syntyy jäävuoria.

Maailman suurinta saarta peittävän mannerjään tuhansia vuosia vanha reuna sulaa ja valuu meren lahtiin sekä vuonoihin. Jäävuono on meren ja Sermeq Kujalleq -jäätikön kohtauspaikka, jossa jäätiköstä irtoava jää kulkee avomerelle.

Mannerjään sulaessa vesistöihin siirtyy jään hiomaa maata, joka erottuu selvinä juovina.

Grönlannin kesä poikii yli 10 000 erisuuruista jäävuorta, niistä suurin osa on saaren Amerikan puoleisella länsirannikolla.

Ilulissatin jäävuono tuottaa enemmän jäävuoria kuin mikään muu pohjoinen jäätikkö.

Kaikkein nopeinta jäätikön liike onkin Ilulissatin luona, jopa yli 40 metriä vuorokaudessa. Kun sää on lämmin ja jää alkaa kellua vedessä, sen reunasta lohkeaa valtavia jäävuoria.

Niiden syntyä pääsee helposti näkemään ja kokemaan myös toisessa vuonossa 80 kilometriä Ilulissatin pohjoispuolella. Siellä rantarinteen mökeistä voi seurata läheisen jäänreunan dramaattisia tapahtumia.

Muualla jäätikön reunoilla sulamisvedet muodostavat lietteisiä turkoosinsävyisiä jokia, jotka kuljettavat jään kalliosta hiomaa massaa järviin ja mereen.

 Ilulissatin jäävuono länsirannikolla on Unescon maailman­perintökohde. Jäätikkö työntyy Diskon lahteen jopa yli 40 metrin päivä­vauhtia hajoten valtaviksi jää­vuoriksi.

Tutustuminen jäävuoriin lähietäisyydeltä veneillä tai pienillä laivoilla on ikimuistoinen elämys. Tyynen ja hiljaisen vesimaailman saattaa yhtäkkiä rikkoa jäävuoren lohkeaminen. Vesi pärskähtää, ja kuulostaa siltä kuin ukkonen paukkuisi.

Jäävuonon ainutlaatuinen luonto kannattaa kokea myös parin tunnin kävelyretkellä. Reitti kulkee suojelualueella. Rannan loivalla niityllä on asuttu jo yli 4 000 vuotta. Kalliolla on paussipaikka evästaukoa ja jäävuorten ihailua varten.

Teksti ja kuvat Riitta Angervuo ja Aarre Leskinen

Julkaistu: 7.3.2017