Apu

Turve kuumentaa tunteita Pohjanmaalla – ”Pettymys turpeen alasajosta on maalla syvä – korvaavaa työtä on vaikea saada”

Turve kuumentaa tunteita Pohjanmaalla – ”Pettymys turpeen alasajosta on maalla syvä – korvaavaa työtä on vaikea saada”
Muu maailma on käytännössä jo luopunut energiaturpeen käytöstä. Vain Suomessa luopuminen herättää suuria tunteita. Turve ei kuitenkaan ole vain ilmastoasia, sillä on käyttöä muun muassa kasvimailla ja kotieläintiloilla. Pohjanmaalla turve on herkkä asia.
Julkaistu: 31.5.2021
Merijärveläisen turveyrittäjän Hannu Isokäännän aamukahvipöydässä on alakuloinen tunnelma.
– Olen sanonut pojilleni, ettei turvealalla ole tulevaisuutta. Toivoin, että siitä olisi tullut heille työpaikka, Isokääntä sanoo.
Yksi pojista, Jyri Isokääntä, 23, tekee omakotitalon eteisessä lähtöä turvetyömaalle.
– Pitää siirtää traktorilla turvetta aumasta lähemmäksi tietä, sillä rekalla ei voi ajaa pehmeälle suolle.
Turveyrittäjä Hannu Isokääntä on harmissaan siitä, ettei turvealalla riitä hänen pojilleen työtä.
Oulussa sijaitseva Laanilan Voima Oy ilmoitti yllättäen talvella, ettei se tarvitse Isokäännän perheyrityksen Megaturve Oy:n urakoimaa polttoturvetta, vaan laitos puretaan ja sen korvaa Oulun Energian uusi voimalaitos, joka polttaa pääosin haketta. Turvetta polttamalla on oululaisille jo vuosia tuotettu kaukolämpöä ja sähköä.
– Vuosi vuodelta vähenevän turvemäärän Oulun Energia hankkii jatkossa osakkuusyhtiöltään Turveruukki Oy:ltä, Isokääntä harmittelee.
Oulun Ruskon teollisuusalueelle höyryä tehnyt Laanilan Voima päätettiin lopettaa, vaikka voimalalle oli vasta valmistunut miljoonien remontti. Yhteislaitoksen omistivat Oulun Energia ja Pohjolan Voima.
– Korvaamme turvetta uusiutuvalla bioenergialla. Siihen ohjaavat myös päästökauppa ja verotus, joka on tehnyt turpeen energiakäytöstä erittäin kallista. Korvaamme sitä sen takia uusiutuvalla puulla. Sen takia on erittäin tärkeää varmistaa turvetta korvaavan puuenergian saatavuus, muut energialähteet eivät ehdi korvaamaan turvetta nopeasti, sanoo Oulun Energia Oy:n energiatuotannon liiketoimintajohtaja Pertti Vanhala.
Yhtiön tavoitteena on Vanhalan mukaan hiilineutraali energiantuotanto vuoteen 2035.

’’Tuntuu siltä, ettei turve kelpaa enää kenellekään. Meille luvattiin, että turpeen käyttö vähenee kaukolämpölaitoksissa vähitellen usean vuoden ajan. Siten olisimme ennättäneet sopeutua tilanteeseen ja nostaa loppuun aloitetut turvesuot.’’

– Hannu Isokääntä –

Lopettaako laki turpeen energiakäytön?

Suomen luonnonsuojeluliitto on vauhdittanut lakihanketta, joka lopettaisi turpeen energiakäytön kokonaan.
– Suomi on jo säätänyt lain, joka lopettaa kivihiilen energiakäytön vuoteen 2029 mennessä. Turpeen poltto näyttää loppuvan ilman lakiakin, sillä päästöoikeuksien hinta on lähtenyt kovaan kasvuun. Se ohjaa muun muassa kaupunkien energialaitosten investointeja oikeaan suuntaan, sanoo Suomen Luonnonsuojeluliiton suojelupäällikkö Tapani Veistola.
Turpeen polton lopettaminen on Luonnonsuojeluliiton mukaan helpoin yksittäinen ilmastoratkaisu.
– Turpeen käytön on arvioitu vähenevän 75 prosenttia vuoteen 2025 mennessä, ja vuoteen 2035 mennessä sen käyttö on nolla, sanoo Suomen ilmastopaneelin puheenjohtaja Markku Ollikainen.
Hallituksen tuore turvepäätös voi varovaisen arvion mukaan aiheuttaa hienoisen päästöjen kasvun.
– Oletettavasti päästöjen kasvu jää lyhytaikaiseksi, ja se kompensoidaan tekemällä saman verran lisäpäästövähennystoimia, Ollikainen kertoo.
Hallitus päätti budjettiriihessä nostaa turpeen veroista vapaata polttoa 5 000 megawattitunnista 10 000 mega­wattituntiin. Se tarkoittaa, että Suomen noin 120 lämpö­voimalassa voidaan käyttää vuodessa noin 5 000 kuutiota enemmän polttoturvetta ilman 5,7 euron energiaveroa per megawattitunti.
Isä ja poika, Hannu ja Jyri Isokääntä Kalajoen Marjanevalla, jossa lastataan rahkaturvetta.

Turveyrittäjät hankalassa tilanteessa

Megaturve Oy on nostanut Pyhäjoen Leivin­nevalta turvetta kymmenen vuoden aikana noin miljoona kuutiota. Suon laidassa odottaa yhdeksän noin 14 metriä korkea auma, joissa kussakin on noin 50 000 kuutiota mustaa, hienojakoista polttoturvetta. Nyt kaikki aumat uhkaavat jäädä käyttämättä.
– Olemme maksaneet turpeen kuivatuksesta ja turpeen nostossa olleille traktoriyrittäjille palkat viime- ja edellis­kesältä. Lisäksi sen päälle tulevat vuosittaiset kulut veden pumppauksesta ja suon ympäristötöistä. Nyt meiltä jää tili saamatta. Tappio on lähes miljoona euroa, laskee Hannun vaimo Pirkko Isokääntä.
Megaturpeen vuoden 2019 liikevaihto oli 2,7 miljoonaa euroa. Se työllisti vakituisesti 12 työntekijää ja kesäaikana kolminkertaisen määrän.
– Tuntuu siltä, ettei turve kelpaa enää kenellekään. Suomessa on noin 120 samanlaisessa tilanteessa olevaa turveyrittäjää. Meille luvattiin, että turpeen käyttö vähenee kaukolämpölaitoksissa vähitellen usean vuoden ajan. Siten olisimme ennättäneet sopeutua tilanteeseen ja nostaa loppuun aloitetut turvesuot, Hannu Isokääntä sanoo.
Turvetie johtaa Haapaveden turvevoimalalle, joka on käynyt lähes tarpeettomaksi.

Turpeen energiakäyttö vähenee etuajassa

Energiaturpeen nosto jää kesken arviolta 15 000 suohehtaarilta Suomessa, sillä turpeen energiakäyttö vähenee niin sanottuun tekniseen minimiin etuajassa jo vuoteen 2025 mennessä.
Isokäännän kaltaiset yrittäjät ovat hankkineet omistukseensa turvesoita, hakeneet suolle aluehallintovirastosta ympäristöluvan ja nostaneet suolta kotimaista energiaa. Nostossa ja turpeen kuljetuksessa on tarvittu alihankkijoita ja kuljetusyrityksiä.
Esimerkiksi Oulun Energian Toppilan lämpövoimalaitokseen ajettiin vilkkaimpaan aikaan eri puolilta Pohjois-Suomea turvetta noin 300 rekkalastia vuorokaudessa.
Täällä kävimme.
Vielä kymmenen vuotta sitten Suomen turvesoilla tehtiin noin 10 000 henkilötyövuotta. Nuppiluvun voi kertoa kahdella, sillä turvetta nostetaan traktorin vetämällä koneella lumettomana aikana puolen vuoden ajan. Turveurakoitsijoita on Suomessa 450.
Turvetuottajien mukaan turvetuotanto ja suokoneiden rakentaminen työllistää suoraan noin 3 000 työntekijää, mutta Pellervon taloustutkimuksen sel­vityksen mukaan suoraan vain 1 400 ja koko Suomessa arvoketjussa noin 2 500 henkilötyövuotta.
Turvealan työpaikkojen ennustetaan vähenevän muutamassa vuodessa 500 henkilötyövuoteen.
– Turvesuo on tarjonnut maaseudun nuorille hyvän kesätyöpaikan. Pettymys turpeen alasajosta on maalla syvä. Korvaavaa työtä on esimerkiksi tänne Merijärvelle vaikea saada, Hannu Isokääntä sanoo. Hän on istunut turveyrittäjien edustajana valtakunnallisessa turvetyöryhmässä.
Vuonna 2018 turpeen osuus Suomen kasvihuonekaasupäästöistä oli 11,5 prosenttia, vaikka turpeen osuus kokonais­energiankulutuksesta oli vain noin neljä prosenttia.

Turpeesta uusiutuva luonnonvara lehti-ilmoituksella?

Turvetuottajat käyvät kovaa kampanjaa elinkeinonsa jatkumisen puolesta. Turve uusiutuvaksi -kansalaisaloitteessa vaaditaan muun muassa, että turve luokitellaan uusiutuvaksi luonnonvaraksi. Turvetuottajat vauhdittivat hanketta muun muassa Helsingin Sanomissa julkaistulla ilmoituksella.
HS:n toimittaja Heli Saavalainen kävi asiantuntijoiden kanssa läpi ilmoituksen väittämiä (HS 9.5.). Selvisi, että useat väittämät olivat harhaanjohtavia ja tulkinnanvaraisia.
Turvetuottajien mielestä turve on uusiutuva luonnonvara, koska sitä kasvaa lisää, tosin hitaasti. Turpeen hyötykäyttö kohdistuu ennen kaikkea suon syvimpiin kerroksiin, joiden muodostumiseen kuluu tuhansia vuosia. Kun turpeen hiili hajoaa poltossa tai kasvuturpeen käytössä, se ei palaa suohon seuraavien vuosikymmenien aikana. Siksi turve ei ole uusiutuva energialähde.
Ilmoituksessa muistutettiin, että Ruotsissa turvetta pidetään uusiutuvana, mutta toisaalta Ruotsi ei enää juuri käytä energiaturvetta. Laajemmin turvetta poltetaan enää Suomessa ja Irlannissa, ja myös Irlanti on luopumassa siitä.
Suomessa turpeella on edelleen osuutensa Suomen huoltovarmuuden säilymisessä. Turpeen energiakäyttö oli viime vuonna noin 12 miljoonaa kuutiota. Se uhkaa supistua alle viiteen miljoonaan kuutioon, jolloin turpeen varmuusvarastointi on uhattuna. Kriisiaikana tarvittaisiin kotimaista polttoainetta. Sitä pohtimaan on asetettu työryhmä.
Turvetuottajien mielestä Suomen ilmastopäästöt kasvavat, jos turve korvataan lämpövoimaloissa puulla. HS:n haastattelemien asiantuntijoiden mukaan väite pitää paikkansa polttohetkellä, mutta metsästä korjatun puun tilalle kasvaa nopeammin uutta puuta kuin turvetta. Siten puu sitoo poltosta vapautuvaa hiilidioksidia takaisin biomassaan nopeammin kuin turve.
Turvetta käytetään paljon kasvualustana ruoantuotannossa. Vaihtoehtojen kehittäminen on jäänyt taka-alalle, koska turve on hyvä ja halpa luonnonmateriaali.

Turpeelle on vaihtoehtoja

Turvetuottajien ilmoituksen mukaan Suomen soista 0,7 prosenttia on turpeentuotannossa. Se pitää paikkansa aktiivisessa käytössä olevien soiden osalta. Kun mukaan lasketaan entiset, käytetyt suot, on osuus 1,2 prosenttia soista.
Ilmoituksen mukaan turpeenpolton osuus Suomen ilmastopäästöistä on viisi prosenttia. Se on harhaanjohtava väite. Vuonna 2018 osuus oli 11,5 prosenttia Suomen kasvihuonekaasupäästöistä, vaikka turpeen osuus kokonais­energiankulutuksesta oli vuonna 2018 Tilastokeskuksen mukaan vain noin neljä prosenttia.
Turpeentuottajien ilmoitus johtaa harhaan myös väittäessään, että turve on elintärkeä kasvualusta ruoantuotannossa ja kotieläinten kuivikkeena. Vaihtoehtojen kehittäminen on jäänyt taka-alalle, koska turve on hyvä ja halpa kasvualusta. Useat muut maat ovat luopumassa kasvuturpeen ja kuiviketurpeen käytöstä siirtymäajan jälkeen.
Toiseksi suosituin kasvualusta maailmalla oli vuonna 2017 kookoskuitu, sitä tuotettiin noin viisi miljoonaa, ja määrän ennustetaan kasvavan 35 miljoonaan kuutioon vuoteen 2050 mennessä.

’’En ala tuoda Brasiliasta tai Sri Lankasta kookoskuitua, jota on esitetty rahkaturpeen tilalle, jos sen nosto loppuu Suomesta. Kookoskuidun rahtaaminen laivoilla ei ole ilmastoteko.’

– Jyrki Majuri –

Mansikkaa kasvutunnelissa

Haapavedellä mansikkaa kasvutunnelissa kasvattava Jyrki Majuri pitää Suomen turvelinjausta käsittämättömänä. Nevalanmäen Marjatilan viljelyala on neljä hehtaaria, niistä tunnelissa 2,5 hehtaaria. Peltoaukealla on useita noin yhdeksän metriä leveitä ja 50–150 metriä pitkiä, muovilla katettuja tunneleita.
– En ala tuoda Brasiliasta tai Sri Lankasta kookoskuitua, jota on esitetty rahkaturpeen tilalle, jos sen nosto loppuu Suomesta. Kookoskuidun rahtaaminen laivoilla ei ole ilmastoteko, Majuri sanoo.
Nevalanmäen tilalla on runsaasti ukrainalaisia kausityöntekijöitä. Dmytro Kushnir täyttää rahkaturpeella kasvualustalaatikkoa.
Katsomme, kun ukrainalaiset kausityöläiset täyttävät turpeella pitkiä muovilaatikoita, joihin he istuttavat mansikan taimia. Sen jälkeen laatikot siirretään tunneliin, jossa on automaattikastelu.
– Kesti vuosia löytää oikea turpeen koostumus, jolla mansikka kasvaa hyvin ja tuottaa satoa. En haluaisi opetella sitä kookoskuidun kanssa. Ilman kasvuturvetta tästä ei tule mitään. Multaan istutettuna mansikan juuret vettyvät, Majuri sanoo.
– Oikean turvereseptin löytäminen on marjatilojakin herkempi asia muun muassa tomaatti- ja kurkkuviljelmillä. Satotason vähäinenkin lasku voi painaa koko kasvihuoneyrittäjän tuloksen pakkaselle. Sitä ei ole turvekeskustelussa otettu riittävästi huomioon. Korvaavia, hyviä kasvualustoja on vaikea löytää. Turvetta on Suomen puutarhaviljelmillä käytetty 1950-luvulta lähtien, sanoo Kauppapuutarhaliiton toiminnanjohtaja Jyrki Jalkanen.
– Kesti vuosia löytää oikea turpeen koostumus, jolla mansikka kasvaa hyvin ja tuottaa satoa. En haluaisi opetella sitä kookoskuidun kanssa, Jyrki Majuri sanoo.

Miten Suomen käy kasvuturpeen markkinoilla?

Wageningen yliopiston professori Chris Bolck arvoi, että kasvualustojen kysyntä kaksinkertaistuu vuoteen 2050 mennessä. Vuonna 2017 turvepohjaisia kasvualustoja käytettiin maailmalla eniten, noin 40 miljoonaa kuutiota, niistä Suomessa 2,6 miljoonaa kuutiota. Määrä nousisi ennusteen mukaan 80 miljoonaa kuutioon.
– Kasvualustojen käyttö voi jopa nelikertaistua vuoteen 2050 mennessä, Jalkanen sanoo.
Yksi selitys on Kiinan nopea kaupungistuminen.
– Ennen ihmiset viljelivät Kiinan maaseudulla omilla pienillä palstoilla. Jatkossa ruoka tuotetaan kuten Suomessa, kasvihuoneviljelmillä, jotka käyttävät kasvualustoja. Suomi on pelaamassa turvepäätöksellä tästä bisneksestä itsensä ulos ja luovuttaa sen muun muassa Venäjälle, Baltian maihin ja Valko-Venäjälle. Ne lisäävät turpeen nostoa, Jalkanen harmittelee.
Vaikka tumman polttoturpeen käyttö on loppumassa, jatkuu vaalean kasvuturpeen nosto ja lastaus.
Kiviojan tilalla nautojen kuivikkeena on noin 15 sentin paksuinen turvekerros. Se vaihdetaan säännöllisesti. Lantaa sisältävä turve hyödynnetään pellolla.
Isä ja poika, Hannu ja Jyri Isokääntä katsovat, kun pyhäjokinen kuljetusyrittäjä Harri Haapakoski lastaa turvetta rekkaan Megaturpeen omistamalla Marjanevalla Kalajoella lähellä Merijärven kunnan rajaa.
Jyri Isokääntä on rahdannut traktorin vetämällä peräkärryllä rahkaturvetta 74 hehtaarin laajuisen suon toiselta puolelta ja kipannut lastit rekan liepeille kasaan.
– Maanviljelijät ja kasvihuoneyrittäjät ovat kyselleet huolestuneina, kuinka kauan turvetta riittää, Haapakoski sanoo. Hän on ajanut turvetta vuodesta 1999.
Marjanevalla on kahden metrin paksuinen rahkaturvekerros, jonka alla on metrin paksuinen polttoturvekerros.
– Yleensä tilanne on päinvastainen. Tavallisesti suon pinnassa on puolen metrin paksuinen rahkakerros ja sen alla kahden metrin paksuinen polttoturvekerros. Niinpä suota ei kannata kuivata pelkän rahkaturpeen vuoksi, koska silloin turpeen kuutiohinta nousee liian korkeaksi, Hannu Isokääntä sanoo.
Megaturve Oy omistaa 74 hehtaarin laajuisen Marjanevan, josta rekan kyytiin on lähdössä rahkaturvetta. Harri Haapakoski vie lastin kuivikkeeksi Kiviojan lihanautatilalle Kalajoelle. Polttoturpeen otto täältä loppuu, sillä Oulun Energia Oy korvaa turvetta uusiu­tuvalla bioenergialla.

Pelkona turpeen hinnan nousu

Harri Haapakoski on ajamassa turvekuormaa Marja ja Pekka Kiviojan lihakarjatilalle Kalajoelle.
– Pelko on, että rahkaturpeen ja samalla tuontiturpeen hinta nousee, kun myyjät näkevät Suomen vaikean tilanteen, Pekka Kivioja arvelee.
Kiviojalla on vuonna 2017 valmistunut nykyaikainen, 2 000 neliön navetta, jossa on 350 lihanautaa.
– Navetan lattialla on kuivikkeena noin 15 sentin paksuinen rahkaturvekerros, joka on miellyttävä eläimille. Naudoilla on vähemmän sorkkavaurioita. Lisäksi hajuhaitat ovat minimissä, Marja Kivioja kertoo ja lapioi turvetta.
Tila käyttää turvetta 10–11 rekkakuormaa vuodessa. Navetan kuivike vaihdetaan säännöllisesti. Lannan ja turpeen sekoite kuljetetaan pellolle lannoitteeksi.
Marja Kivioja kertoo, että poika Antti Kivioja on jo pienestä pitäen ollut tilalla töissä.
Tuotantoeläinten, kuten karjan ja siipikarjan kuivikkeena kotimaista rahkaturvetta käytettiin viime vuonna noin miljoona kuutiota. Siitä broileri- ja kalkkunakasvattamot käyttivät noin kymmenen prosenttia, laskee Suomen Siipikarjaliiton toiminnanjohtaja Hanna Hamina.
– Kuivikkeeksi levitetty turvekerros sitoo siipikarjatiloilla lannasta vapautuvaa ammoniakkia ja poistaa hajua. Lisäksi turpeella on mikrobien kasvua estäviä ominaisuuksia. Suomi on sen vuoksi harvoja maita, joissa siipikarjakasvattamoissa ei käytetä antibiootteja, Hamina sanoo.
Siipikarjakasvattamoissa turve vaihdetaan viiden viikon välein aina, kun otetaan uusi erä kasvattavaksi.
– Tilalle on Luken projektissa etsitty korvaavia vaihtoehtoja. Turpeen veroista ei ole löydetty, Hamina sanoo.
Luken kokeissa siipikarjan lanta sekoittui huonosti ruokohelpi- ja järviruokosilpun sekaan, minkä seurauksena lanta jäi pehkun pintaan ja lisäsi bakteeririskiä.
Kommentoi »