Apu

Hannu Karpo ei kadu: ”Puolet pumpusta on kuollut – Olen keppini kanssa kuin ontuva Eriksson”

Hannu Karpo ei kadu: ”Puolet pumpusta on kuollut – Olen keppini kanssa kuin ontuva Eriksson”
Hannu Karpo syövytti itsensä suomalaisten sydämiin ja piikiksi viskaalien lihaan. Nyt hän on dokumenttielokuvan tähti. Sydän on puolikuollut mutta pää terävä. Haastattelu on lukijoiden suosikkijuttu lokakuulta 2020.
Julkaistu: 16.5.2021

Kaikki tunsivat tämän selkeä-äänisen miehen, joka urakoi Yleisradion ja MTV:n kanavilla 1960-luvulta 2000-luvun alkuun. Hän paljasti virkamiesten mielivaltaisuuksia ja vakuutusyhtiöiden kitsastelua. Tinkimätön toimittaja oli aina pienen ihmisen puolella – pois sulkien laittoman viinan myyjät.

Nyt Hannu Karposta on tehty dokumenttielokuva. Se on ehdottomasti katsomisen arvoinen, kiehtova katsaus suomalaisuuteen ja päähenkilönsä persoonaan.

Mutta niin tiukka on miehen maine, että tämän jutun toimittajaa pelottaa mennä tapaamaan haastateltavaansa.

Istuudumme pyöreään pöytään, ja kas vain, edessäni avautuu mukava mies, joka kertoo kaskuja uraltaan ja suhtautuu leikkisästikin tekoihinsa.

Heti kättelyssä Karpo kaivelee epäkohdat uudesta elokuvasta, jonka ensi-ilta on 25.9. Kuten sen, että hän ajaa koko dokumentin ajan vuokratulla maastoautolla.

– Minulla on neljä maastoautoa. Eivät kelvanneet. Pitivät heidän mielestään liian kovaa meteliä. Tottakai ne pitävät, kun ne ovat helvetin vanhoja, Karpo hymähtää.

– Absurdia, että toimittajasta tehdään juttu. Kirjoittamiset, kuvaukset ja toimittamiset kertovat asian, ei ole mitään merkitystä, kuka asian välittää, Karpo pohtii.

Ujo poika piti kirjoittamisesta

Elokuvan on tuottanut miniä Liisa Karpo ja ohjannut Ari Matikainen. Päähenkilö itse ei syttynyt ajatuksesta.

– Varmaan minulle tuli mielenhäiriö. Absurdia, että toimittajasta tehdään juttu. Kirjoittamiset, kuvaukset ja toimittamiset kertovat asian, ei ole mitään merkitystä, kuka asian välittää.

Lapsena Karpo oli hirveän ujo ja piti kirjoittamisesta. Koulussa hän osallistui kirjoituskilpailuihin tehtaillen eri käsialoilla ja eri nimillä runoja, esseitä ja novelleja.

Rahaa saadakseen hän avusti Helsingin Sanomia ja Sosialidemokraattia. Demari maksoi 300 markkaa yhdestä jutusta. Demarin kassassa istui yksikätinen, amputoitu nainen. Jos teksti oli riviäkään liian pitkä, nainen leikkasi palkkiota.

Kuusitoistavuotiaana Karpo kavereineen marssi Yleisradioon ja pyysi töitä. Hän pääsi avustamaan sekalaisissa hommissa ja tekemään nuorten ohjelmia kuten Vinkkiä ja vilinää.

– Kaikkea muuta olen halunnut tehdä tällä alalla, mutta en esiintyä.

Jo 21-vuotiaana Karposta tehtiin juttu Me Naiset -lehteen. Häntä pidettiin suosikkivävymateriaalina.

Jo varhain Karposta tuli tunnistettava hahmo, jonka persoona imi katsojia puoleensa.

– Syytönhän minä siihen haluaisin olla. Olen yrittänyt parhaani mukaan juosta karkuun.

Hannu Karpolta kysytään yhä neuvoa vaikkapa perinnönjakoon liittyviin kysymyksiin. – Voin neuvoa kyllä, mutta neuvoni ovat aika ohkaisia. Minulla oli aina periaate, että perheen sisäisiä riitoja ei käsitellä tv:ssä.

Hannun tuomioistuin

Mieleenpainunein ohjelma oli Karpolla on asiaa. Siitä kehittyi eräänlainen Hannun tuomioistuin. Jos pieni kansalainen ei mistään muualta oikeutta saanut, Karpo pisti tuulemaan. Apua sai sekin pompoteltu kansalainen, jonka silmä oli puhjennut. Vakuutusyhtiö ei maksanut korvauksia. Tapauksia riitti.

Ohjelmien ansiosta tavalliset ihmiset rohkaistuivat vaatimaan oikeuksiaan.

Kiivaimpina työvuosina Karpo sai 10 000 aihe-ehdotusta vuodessa. Yksi sadasta saattoi olla herkkupala.

Karpon maine auttajana elää. Vieläkin riittää tarvitsijoita.

Mies asuu suurimman osan ajasta maatilallaan Vihtijärven Äijäkoskella. Eipä ole kauan siitä, kun joku oli kiikuttanut postilaatikkoon avunpyynnön perintöriidan selvittämiseksi.

– Voin neuvoa kyllä, mutta neuvoni ovat aika ohkaisia. Minulla oli aina periaate, että perheen sisäisiä riitoja ei käsitellä tv:ssä. Aiheen piti olla televisionomainen ja myös yleistä mielenkiintoa herättävä.

– Että poliisikin neuvoi hakemaan Karpolta apua! Se otti syylariin.

Karpolla on asiaa -ohjelma on se, mistä Hannu Karpo muistetaan. Kuva vuodelta 2005.

37 oikeudenkäyntiä – ei yhtään tuomiota

Ylen palkkalistoilla kului 27 vuotta. MTV:hen Karpo teki ohjelmia yrittäjänä 25 vuotta.

– Varoitin etukäteen päätoimittajia, että esityksen jälkeen maanantaiaamuna olisi jono valittajia oven takana.

Karpo arvostelee yhä entistä Ylen systeemiä, jossa johtoasemiin pääsi puoluekirjalla. Journalismi ei ollut pääasia.

– On niin kiva saada isoa liksaa, nauttia yhteiskunnallista arvostusta ja päästä presidentin itsenäisyyspäivän juhliin hienossa kostyymissä. Tuli liikaa hommaa seistä juttujeni takana.

Syntyi kohuja ja oikeusjuttuja. Tuli vihamiehiä. Karpo on ollut 37 kertaa oikeudessa ohjelmiensa takia, mutta mistään häntä ei ole silti tuomittu.

MTV:hen pääsy 1980-luvulla oli tavallaan taivaaseen pääsy.

– Kaikki työntekijät olivat selvin päin. Maikkaria kiinnosti työnteko, ja minä toin Maikkarille helvetisti rahaa.

Myöhemmin tuli vastoinkäymisiä. MTV maksoi työstä, mutta laittoi Karpon ohjelmasarjan tauolle kertomatta syytä. Karpo teki kanavalle ohjelmia yrittäjänä. Hän työskenteli 1980-luvulla myös päätoimittajana Seurassa ja Katsossa.

Karpo muistuttaa, että menestyneiden ihmisten joukossa on paljon itseoppineita. He ovat saaneet ahaa-elämyksen ja perustaneet firman ilman, että kukaan on syöttänyt lusikalla.

Työelämän kova koulu

Karpolla ei ole tutkintoja, mutta hän on luennoinut yliopistoissa, Ylessä ja Sanomien toimittajakoulussa.

– Kun katsot menestyneitä ihmisiä Suomessa, joukossa on paljon itseoppineita. He ovat saaneet ahaa-elämyksen ja perustaneet firman. Ei heitä ole kukaan lusikalla syöttänyt.

Entä syötettiinkö Hannua lapsena kotona lusikalla, kun hänestä tuli niin ponteva ja ahkera?

– Ei fyysisesti eikä henkisesti. Meillä oli hyvin vapaa koti.

Karpo on täysiverinen helsinkiläinen. Hän asui lapsena vaatimattomissa oloissa Katajanokalla ja Kruununhaassa, nykyään ne ovat kallista kantakaupunkia. Tuotti suurta hupia mennä rautatieasemalle kavereiden kanssa ja pelotella junantuomia landepaukkuja.

Isä oli venäläissukuinen muusikko, äiti suomalainen kotirouva.

Karpo studiossa vuonna 2005.

– Isä oli kaiken osaaja, aika uskomaton äijä. Oli yksi asia, jota hän ei osannut: ajaa autoa. Siksi rupesin ajamaan kilpaa.

Isän sukunimi oli alkujaan Karpuskin, sitten Karpoff. Hän oli syntynyt Mikkelissä vuonna 1905. Isä veljineen haki Suomen kansalaisuutta 1930-luvulla ja leikkasi äffät pois nimestä.

Hannu Karpo ei osaa sanoa, onko hänessä jotakin venäläistä.

– Venäläisethän ovat vähän tunteellisia ja melankolisia. Ehkä minäkin olen.

Karpoa ei koskaan kiusattu venäläisestä sukutaustasta.

– Kukaan ei tiennyt, että olen ryssä. Paitsi Ressun uskonnonopettaja, joka nimitteli minua ryssänpojaksi.

Isä ei suostunut opettamaan venäjää.

– Isä sanoi, että Suomi on tarjonnut meille kodin ja isänmaan. Me olemme nyt suomalaisia. Piste. Kuulin hänen puhuvan äidinkieltään vasta, kun hänen veljensä kävivät kylässä.

Alkoholi ja työ ovat Karpon mielestä huono yhdistelmä. – En juonut edes pilsneripulloa ennen haastatteluja, koska siitä tuli epävireinen olo. Kyllä on ihan tarpeeksi maistettu, että tietää, miltä se maistuu.

Viina maistui muttei haitannut töitä

Dokumenttielokuvassa on otteita ohjelmista, joissa Karpo väijyy pusikoissa viinan salakauppiaita. Hän teki yhteistyötä Helsingin viinapoliisiksi kutsutun Hannu Pasasen kanssa. Karpo kuvasi väkivaltaisia kiinniottoja ja jututti juoppoja. Väki oli tolkuttomassa kännissä tavalla, jota nykyään harvoin näkee.

Vaikka Karpo oli toimittajana eräänlainen viinapoliisi, ei hän sylkenyt lasiin. Yleisradion uutistoimituksella oli oma ”lihakauppias”, joka kantoi puolalaista viinaa toimitukseen, kun juotavaa oli 1960–70-luvuilla vaikea saada jopa Alkosta, ja se oli kallista.

Kerralla sai ostaa kolme värillistä alkoholipulloa tai kaksi kirkasta. Kellepä sellainen riittää. Karpo onnistui hankkimaan Rovaniemeltä maalaisten viinakortin, jolla sai Helsingissä viidestä Alkosta viinaa.

– Kyllä viina maistui. Ei se koskaan haitannut töitä. En juonut edes pilsneripulloa ennen haastatteluja, koska siitä tuli epävireinen olo. Kyllä on ihan tarpeeksi maistettu, että tietää, miltä se maistuu.

Nykyään Karpo joskus rouvan kanssa nauttii pienet kuplakaljat. Sampanjaa!

– Olisi pitänyt ruveta 60 vuotta sitten ruusupuutarhuriksi, niin arvoni olisivat olleet takuulla eri järjestyksessä. Ei näitä elämiä voi elää useita rinnakkain. Se on joko – tai. Jos kaikki olisi ollut onnellista, me emme istuisi tässä, Karpo sanoo.

Unohtiko isä joululahjat?

Hannu Karpo on naimisissa Ylessä työskentelevän Kirsi Karpon kanssa. Liitto on kestänyt 21 vuotta. Edellisen puolison, diplomilaulaja Raita Karpon kanssa liitto kesti 27 vuotta.

Lapsia on neljä, Maaria ja Sampo ensimmäisestä liitosta, Juhana ja Kanerva nykyisestä. Suurenmoisia lapsia, isä kehuu.

Elokuvassa Sampo kertoo isästä, joka jouluna kävi viemässä paketteja tv-ohjelmiensa mummoille, mutta unohti ostaa lahjoja perheelleen.

– Sampo säveltää vähän omiaan. Isä on aina muistanut joululahjat. Mutta niin kuin perhe sanoo, kaikkien muiden ihmisten asiat olivat tärkeämpiä kuin oman perheen asiat. Se piti paikkansa.

Karpo teki töitä kellon ympäri ja halusi tehdä ne hyvin. Eivätkö huipputoimittajan arvot olleet oikeassa järjestyksessä?

– Voivoi. Olisi pitänyt ruveta 60 vuotta sitten ruusupuutarhuriksi, niin arvoni olisivat olleet takuulla eri järjestyksessä. Ei näitä elämiä voi elää useita rinnakkain. Se on joko – tai. Jos kaikki olisi ollut onnellista, me emme istuisi tässä.

Hannu Karpo sai tarpeekseen Ylestä 1982 ja lähti kävelemään jäätyään kiinni siitä, että hän viimeisteli ohjelmiaan iltaisin salaa.

Työtä sydänverellä

Karpo on tehnyt ohjelmia sydänverellä ja joskus ilmaiseksi.

Vuonna 1982 hän lähti Ylestä, kun tunsi tulleensa viskaalien kaltoin kohtelemaksi. Kolmetoista ohjelmaa oli kesken. Hän ei halunnut tuottaa pettymystä muille tekijöille, joten hän kävi viimeistelemässä ne iltaisin salaa. Hänet yllätettiin. Filmipuolen esimies haukkui perin pohjin. Silloin tinkimätön mies purskahti itkuun.

– Haukut tuntuivat epäoikeudenmukaisilta. Hän kyllä pyysi anteeksi monta kertaa.

Karpo oli hankkinut jo vuonna 1962 oman kuvauskalustonsa ja tehnyt töitä omilla välineillä ja omalla ajallaan.

Karpo vuonna 2005.

– Olin niin perhanan riippumaton.

Ja niin perhanan tehokas. Tv-työn ohessa Karpo kirjoitti lehtiin juttuja talousahdinkoon joutuneiden tuttujensa nimissä. Yksi oli Eino Poutiainen, SMP:n kansanedustaja, josta Karpo teki kiitetyn dokumentin Vaiennut viulu. Parhaimmillaan Karpo suolsi nelisivuisia artikkeleita kerran viikossa muun muassa Hymyyn.

– En ymmärrä, miten olen jaksanut.

Ensio Itkosen kanssa Karpo teki liikenneohjelmaa. Karpoa tosin varoiteltiin ottamasta Itkosta televisioon: ”Lupaa Hannu, ettei toi apina koskaan esiinny meidän kanavalla”. Karpo ei totellut, ja kansa rakastui Enskaan ja Hanskiin.

– Itkoselta opin suvaitsevaisuutta. Kun yleisö kysyi häneltä, pitääkö oikeanpuoleisessa liikenteessä ajaa oikealla, Itkonen vastasi: ”parempi olisi ajaa”. Olisi! Itse vastaisin, että ajetaan oikealla eikä siitä jousteta pätkääkään!

Onko Karpo joutunut katumaan ehdottomuuttaan? Onko mieleen jäänyt yhtään viskaalia, joka tuli pantua liian tiukille?

– Ei ole jäänyt painamaan. Varmasti olisi jotakin, jota pitäisi katua.

Dokumentin tekoa vuonna 2005.

Dokumentit tehdään nyt ammattitaitoisemmin

Kun Hannu Karpo herää arkisin Vihtijärven Äijäkoskella, kello on 8.30. Kaurapuuron nautittuaan hän tekee pihatöitä. Ylen Alueuutiset hän katsoo joka päivä.

– Se on mulle rakas ohjelmamuoto. Siinä tutustuu siihen isänmaahan, josta olen tehnyt juttuni. Kivasti tehty ohjelma.

Karpo katsoo tutkivan journalismin MOT-ohjelmaa ja dokumentteja. Hänen mielestään ne ovat ammattitaitoisemmin tehtyjä kuin usein hänen aikanaan.

– Paskajournalismi on vähentynyt, ja faktat tarkistetaan.

Enää Karpoa ei kuvata ikkunan läpi K-kaupan kassalla ostamassa Coca-Colaa ja väitetä lehdessä, että hän oli kännissä.

Nyt elämän herkkupalat ovat navetan vintillä: seitsemän autoa, piharakennuksissa muutama muukin. Pääperiaate on, että edes yksi auto toimisi kerrallaan.

Maasturivalikoimassa on muun muassa kiva ja pehmeä Mitsubishi Pajero ja SsangYong Musso, tuo korealainen näkemys maastoautosta. Triumpheja Karpolla on ollut yli 40. Ja kyllä tosimies oman kuorma-auton tarvitsee, Karpolla on Scania.

– Hyvä auto on sellainen, jonka voi ymmärtää. Jos ostat uuden auton ja nostat konepellin – ei jumalauta! Siellä on kakku erilaisia osia, jotka on sikin sokin upotettu toistensa sisään. Vanhanaikaisessa autossa on iso konetila ja vähän tavaraa. Kaikki on esillä ja romukaupoista saa osia.

Näin 15 vuotta sitten kuvattiin liikkeessä olevaa haastateltavaa ilman, että kamera tärähtelee kuvaajan kävellessä.

Titaanimies ei enää tuomitse

Muutama vuosi sitten Äijäkosken isännälle sattui perin ikävä onnettomuus. Hän kaatui jäisissä portaissa hakiessaan lehteä postilaatikosta. Vasemman reiden luusta tuli pientä pilkettä. Nyt hän kävelee kyynärsauvan kanssa.

– Koipeen on laitettu titaanitangot. Ei jalassa ole enää vikaa, mutta jalan vuoksi selkä kipeytyi.

Muutakin on. Pumppu pamahti ensimmäisen kerran vuonna 1969.

– Puolet pumpusta on kuollut. Minulle on ehdotettu leikkausta, ja sydänkirurgi ehdotti pallolaajennusta. Tunnen kyllä voimattomuutta. Olen keppini kanssa kuin ontuva Eriksson.

Karpo tuntuu silti tyytyväiseltä. Ellei peräti leppoistuneelta. Hannun tuomioistuin ei enää ota vastaan uusia tapauksia. ●

Hannu Karpo kuvasi viimeisen ohjelmansa vuonna 2007. – Kaikkea muuta olen halunnut tehdä tällä alalla, mutta en esiintyä, hän toteaa.

Hannu Karpo

  • Syntynyt: 5.3.1942.
  • Työ: tv-toimittaja ja toimittaja yli 50 vuotta. Kuvasi viimeisen ohjelmansa vuonna 2007.
  • Tunnetuin ohjelma: Karpolla on asiaa.
  • Katsojaennätys: Yli 1,8 miljoonaa tammikuussa 1994.
  • Palkittu: mm. elokuvataiteen ja tiedonjulkistamisen valtionpalkinnoilla ja Kultaisella Venlalla.
  • Ajankohtaista: Karpo-elokuvan ensi-ilta 25. syyskuuta.
  • Perhe: Asuu Vihtijärvellä puolisonsa kanssa. Neljä aikuista lasta.

Päivitetty 16.5.2021 – Ilmestynyt 2.10.2020

Kirjaudu ja lue
Haluatko lukea koko jutun?
Voit jatkaa lukemista kirjautumalla palveluun. Lukeminen on maksutonta.
9 kommenttia